Alkuun SaiPan faneista: loistavaa porukkaa, todella. Saivat ääntä ja tunnelmaa yleensä aika hiljaiseen halliin. Huutoa oli tyyliin "Se on SaiPa, yksi idän ihmeistä", "Se otti MIESTÄ" kun Jokerit hieman taklasi ja "PUU, PUITA, pihalla kasvaa PUITA" kun SaiPa taklasi Jokereiden pelaajan pari kertaa kamppeitaan keräämään. Heh-heh. Kyllä meitä oikeasti nauratti. Mutta ei me kehdattu myöntää sitä. Oltiin vaan hiljaa ja huudettiin sivistyneesti silloin kun Jokerit teki maalin. Ja myhäiltiin salaa niille Areenan animaatioille. Oli muuten pitkästä aikaa hyvä animaatio tuo SaiPan raketin lähettäminen... Mutta oliko SaiPan kannattajien pakko kysyä suureen ääneen meidän katsomossa, että "onko teille helsinkiläiset jaettu jotain sitruunoita kun olette noin hiljaisia"? Kukaan ei tietenkään vastannut - kukaanhan ei kuullut edes koko kysymystä -;)
Itse ottelu oli Jokereilta jo parempaa pelaamista. Varmaan näin oli SaiPaltakin, mutta sitä en varmasti tiedä. Ensimmäisen erän alku oli meidän, loppu jo tasaisempi. Toinen erä oli sitten SaiPan. Meinasin tuolilta tippua kun SaiPa tuli toiseen erään - taklaamaan Jokereista ilman pihalle ja onnistuikin siinä aivan kiitettävästi. Missäs on se Jokereiden fyysinen osa-alue...?
Taklauspelillään ja luistelulla SaiPa otti ohjat käteensä ja välillä Jokereita vietiin kuin kuoriämpäriä. Kaksi maalia ja peli oli SaiPalle 2-1. Tässä vaiheessa olin varma, että lappeenrantalaiset korjaavat täyden potin lukemin noin 4-1.
Kolmas erä oli sitten viime aikojen parasta Jokerihallintaa. Torjunnat Kuokkanen (anteeksi, kuka on tämä hyvä maalivahti Kuokkanen?) 23 ja Lehtonen 3. Mutta kun lukuisista avopaikoistakaan ei saada kiekkoa millään sisälle ja kun vastustaja tekee muutamasta hyökkäyksestään maalin ja tolpan (se Machuldan läpiajo), pitää olla oikeastaan tyytyväinen jo siihen, että ottelua ei hävitty. Jos nyt siihen voi tyytyväinen olla viiden tappion jälkeen. Eli tasan 3-3 ja jatkoajalle. Jossa oli taas paikkoja vaikka muille jakaa - mutta kun ei niin ei!
Jokereiden paras oli Ville Peltonen. Alku oli hänellä tahmea muutamin kiekon menetyksin ja harhasyötöin, mutta vähitellen alkoi luistin kulkea. Villellä oli paikka ratkaista ottelu muutamaankin kertaan, mutta vähän on terävyys vielä häneltäkin kateissa. Nemirovskykin v'äläytteli parilla oivalluksella, mutta Nemon peliä haittaa jossain määrin liian pitkä(!) maila. Jokereiden pelitavalla tulee paljon sellaisia tilanteita, joissa pitkästä mailasta on myös haittaa. Jos Jokerit hyökkäisi vanhan hyvän ajan malliin á la Janecky-Selänne-Säilynoja, homma toimisi. Mutta nyt tällaisia hyökkäyskuvioita ei ole ja vastustaja on jatkuvasti iholla ja kiekko siinä jossain luistinten välissä. Koita siinä sitten kynäillä.
Jokereiden alakerta oli läpi koko ottelun epävarma. Esimerkiksi Saipan 2-1 ja 3-2 maalit tehtiin alakerran selvistä virheistä. Jos Niemi ja Strömberg saisivat hieman lisää liikettä ja voimaa, homma toimisi kenties paremmin. Niemi paikkasi paljon tasoittamalla peli 3-3, mutta jostain syystä hänkään ei saa parastaan irti. Stömberg on edelleen pahasti keskenkuntoinen. SaiPan paras oli tietysti Kuokkanen lähes 50 torjunnallaan.
Jokereiden 3. erä oli sellaista, että sitä pelaamista voi kutsua jääkiekkoiluksi. Viimeistely ontui, mutta kiekot menevät kyllä aikanaan sisään. Paikkojen luominen on yksi esimerkki siitä, että peli ja pelaaminen maistuvat taas. Joten pisteet matkaavat Oulusta Helsinkiin.