Mun mielestä suurin pelitavallinen ongelma Jokereilla on se, että hyökkäyksissä ajetaan ohi, kun kiekollinen menettää yllättävästi. Sitten on kolmekin kaveria pois puolustamasta ja toinen saa ylivoimahyökkäyksiä. Tänäänkin Lukon 2-1-tilanteet lähtivät yllättävän helposti liikkeelle.
Ekan maalinsa Jokerit sai sillä avustuksella, että kaksi Lukon pelaajaa törmäsi toisiinsa Jokerien päässä. Lukolle aukesi niin paljon hyviä paikkoja, ettei sen tarvinnut ihmeemmin edes painostaa.
Kolmannessa Lukko passivoitui ja mukavoitui liikaa, koska vastus oli välillä olematonta. Jokerit sai sitten oman momentuminsa, josta sitten pääsivät kavennusmaalinsa tekemään. Normaalissa tilanteessa peli olisi ollut lähellä kääntyä, mutta tuntui ettei hallissa oikein kukaan uskonut, että Jokerit voittaa. Ja sitten aukesi taas helppo 2-1-tilanne ja näkemiin.
Aikanaan herrat Erik Hämäläinen ja Pasi Saarela olivat Jokerien valttikortteja, sitten eivät mahtuneet joukkueeseen ja nyt taas mahtuisivat. Lukossa nämä pelaajat ovat joukkueen liidereitä. Jokereita johtaa esimerkillään... niinpä, koko kautena ei ole selkeää liideriä ollut. Enempää kaukalossa kuin sen ulkopuolellakaan.
Askey pelasi ihan kohtalaisen pelin. Joitakin olisi saattanut jopa häiritä, että hänen kypäränsä loisti IFK:n väreissä, mutta tällä kaudella ei taida olla niin nöpönuukaa. Saarelan maalissahan Askey pelasi ilman mailaa, jos sen haluaa nähdä lieventäväksi asianhaaraksi. Ilman mailaa maalivahti on aina pois normaalista varmuudestaan ja tasapainostaan.
Yhdessä vaiheessa hallissa kaikui arviolta 20 hengen pieni, mutta kuuluva: "Lukko, Lukko, Lukko" -huuto. Muutenhan Jokerien kannustusryhmä kannusti ns. saksalaistyyliin, että turpaan tulee koko ajan, mutta laulu jatkuu. Pelin aidoimmat naurut kuultiin avauserässä, kun Pakaslahden piti ampua maalipaikassa, mutta lensikin perseelleen...