Janecky #91
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit
Pakko nylkeä rotat..
Pitäisi keskittyä duuneihin, opiskeluun ja vaikka mihin, mutta ei tule mitään. Mielessä ei pyöri kun huomenna alkavat pleijarit.
Vatsanpohjassa tuttu hermostunut kutina. Innokkuus, pelko ja toivo samaan aikaan.
29.3.2001, klo. 20.45. Hartwall Areena, Helsinki
Taistelu on tauonnut. Katsomossa istuu tyrmistyneitä kannattajia. Osa itkee. Osa tuijottaa hiljaa tyhjyyteen - jonnekin kauas - näkien lasittuneilla silmillään tuskin yhtään mitään. Osa purkaa tuskaansa huutamalla katse taivaalle kohotettuna.
Areena on täynnä epätoivoa, katkeruutta ja suunnatonta järkytystä. Kukaan ei hymyile, ketään ei huvita puhua. Riemukas tunnelma on vaihtunut tyhjyyteen, ahdistukseen ja suruun - kaikki paha on sillä hetkellä ympärillä, käsinkosketeltavissa. Jossain kaukana näkyy riemuitsevia vastustajan joukkoja. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei näe. On vain fanit ja heidän oma tuskansa.
Kelloja ei voi siirtää enää taaksepäin. Peruuttamaton on tapahtunut ja kausi on ohi ennen kuin oikeastaan edes alkoi.
Kuka haluaa vielä muistaa mitä sinä päivänä tapahtui ennen tuota. Minä en ainakaan. Olen yrittänyt unohtaa sitä yksitoista päivää vajaa vuoden, mutta ei onnistu millään. Sinä päivänä siihen mennessä kuin ruusuilla tanssien sujunut kausi hävisi kuin savuna ilmaan. Musta viikko ja se siitä. Katkerimmalla mahdollisella tavalla. Vieläkään en ymmärrä miksi kävi kuten kävi. Se joukkue olisi ansainnut parempaa ja se oli parempi joukkue, mitä sijoitus historiankirjoissa kertoo jälkipolville. Musta viikko ja shokki, kamala shokki.
19.3.2002, klo. 18:30. Hartwall Areena, Helsinki
Tilaisuus kostaa. Ristiriitaiset lähtökohdat. Peli on yskinyt, mikään ei puhu sen puolesta että tällä kaudella joukkue juhlisi. Odotukset eivät ole kauhean korkealla - toisin kuin vuosi sitten. Hyvä enne, vai Deja vu?
Kun kiekko putoaa huomenna jäähän, niin tunnetasolla on paljon pelissä - ehkä enemmän kuin koskaan. Viime kevät on aika kuopata jo mullan alle ja nyt siihen on tilaisuus. Aika laittaa kalenteri oikeaan päivään ja palauttaa asiat raiteilleen.
Jokereiden on voitettava tämä sarja, jo pelkästään faneille. Viime kauden tähden. Kuusi peräkkäistappiota alla, mutta nyt on tilaisuus aloittaa nollista ja unohtaa koko runkosarja. Joukkueessa on kaikki mitä tarvitaan, jos homma saadaan rullaamaan. Eilinen Tappara -matsi antoi onneksi edes hieman toiveita paremmasta ja toivon enemmän kuin mitään muuta, että huomenna jäällä nähdään vihdoin se syksyinen Jokerit. Agressiivisesti hyökkäävä ja herkeämättä prässäävä joukkue, joka iskee kaverille vääjäämättä luun kurkkuun, eikä pelaa asemasotaa sen ehdoilla.
Siis nyt jos koskaan. Kaikki peliin. Nylkekää rotat ja lähettäkää heidät pikaisesti kevätlaitumille kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti.
Huomenna alkaa pojat vihdoinkin kausi. Teilatkaa ne!
Pitäisi keskittyä duuneihin, opiskeluun ja vaikka mihin, mutta ei tule mitään. Mielessä ei pyöri kun huomenna alkavat pleijarit.
Vatsanpohjassa tuttu hermostunut kutina. Innokkuus, pelko ja toivo samaan aikaan.
29.3.2001, klo. 20.45. Hartwall Areena, Helsinki
Taistelu on tauonnut. Katsomossa istuu tyrmistyneitä kannattajia. Osa itkee. Osa tuijottaa hiljaa tyhjyyteen - jonnekin kauas - näkien lasittuneilla silmillään tuskin yhtään mitään. Osa purkaa tuskaansa huutamalla katse taivaalle kohotettuna.
Areena on täynnä epätoivoa, katkeruutta ja suunnatonta järkytystä. Kukaan ei hymyile, ketään ei huvita puhua. Riemukas tunnelma on vaihtunut tyhjyyteen, ahdistukseen ja suruun - kaikki paha on sillä hetkellä ympärillä, käsinkosketeltavissa. Jossain kaukana näkyy riemuitsevia vastustajan joukkoja. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei näe. On vain fanit ja heidän oma tuskansa.
Kelloja ei voi siirtää enää taaksepäin. Peruuttamaton on tapahtunut ja kausi on ohi ennen kuin oikeastaan edes alkoi.
Kuka haluaa vielä muistaa mitä sinä päivänä tapahtui ennen tuota. Minä en ainakaan. Olen yrittänyt unohtaa sitä yksitoista päivää vajaa vuoden, mutta ei onnistu millään. Sinä päivänä siihen mennessä kuin ruusuilla tanssien sujunut kausi hävisi kuin savuna ilmaan. Musta viikko ja se siitä. Katkerimmalla mahdollisella tavalla. Vieläkään en ymmärrä miksi kävi kuten kävi. Se joukkue olisi ansainnut parempaa ja se oli parempi joukkue, mitä sijoitus historiankirjoissa kertoo jälkipolville. Musta viikko ja shokki, kamala shokki.
19.3.2002, klo. 18:30. Hartwall Areena, Helsinki
Tilaisuus kostaa. Ristiriitaiset lähtökohdat. Peli on yskinyt, mikään ei puhu sen puolesta että tällä kaudella joukkue juhlisi. Odotukset eivät ole kauhean korkealla - toisin kuin vuosi sitten. Hyvä enne, vai Deja vu?
Kun kiekko putoaa huomenna jäähän, niin tunnetasolla on paljon pelissä - ehkä enemmän kuin koskaan. Viime kevät on aika kuopata jo mullan alle ja nyt siihen on tilaisuus. Aika laittaa kalenteri oikeaan päivään ja palauttaa asiat raiteilleen.
Jokereiden on voitettava tämä sarja, jo pelkästään faneille. Viime kauden tähden. Kuusi peräkkäistappiota alla, mutta nyt on tilaisuus aloittaa nollista ja unohtaa koko runkosarja. Joukkueessa on kaikki mitä tarvitaan, jos homma saadaan rullaamaan. Eilinen Tappara -matsi antoi onneksi edes hieman toiveita paremmasta ja toivon enemmän kuin mitään muuta, että huomenna jäällä nähdään vihdoin se syksyinen Jokerit. Agressiivisesti hyökkäävä ja herkeämättä prässäävä joukkue, joka iskee kaverille vääjäämättä luun kurkkuun, eikä pelaa asemasotaa sen ehdoilla.
Siis nyt jos koskaan. Kaikki peliin. Nylkekää rotat ja lähettäkää heidät pikaisesti kevätlaitumille kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti.
Huomenna alkaa pojat vihdoinkin kausi. Teilatkaa ne!