Jokerit näytti, että silloin kun pää ja sydän toimii, niin silloin koko homma toimii. Kokeilkaas Hjallis ja Masa ensi kaudella koko viikon kestäviä otteluputkia, saadaan enempi aikaa muihin puuhasteluihin Areenassa.
Ei mikään huippuottelu, taso heilui ihan liikaa pelin sisällä. Ensimmäinen oli selkeää Jokerihallintaa, maalien lisäksi tolpat kolisivat pariin otteeseen. Toisessa erässä luistin hyytyi ja se olikin karmeinta kotipeliä aikoihin, luojan lykky ja Askeylle kunniaa ettei kerho onnistunut vetämään ratkaisevaa eroa. Erityisesti Jokereiden ylivoimapeli oli huonointa ikinä ja missään.
Kolmannessa tuli sitten mukaan se sydän. Hienosti taisteltu, ensin 3/5 alivoima pois erän alussa, sitten rinnalle ja lopussa väkisin ohi. Eikä ollut mikään sattuma että voittomaalin väänsi maalin edestä yhdellä kädellä Pete Varis. Mies lempattiin kauden aikana kertaalleen pois kapteenin hommista kun ei muka juttu luistanut pukukopissa. No nyt Pete osoitti missä kapteenin tulee esimerkkiä näyttää. Toiset puhuvat, toiset tekevät.
Kerho oli tasapaksu. Luistin kulki hyvin Jokereiden väsyvaiheessa, mutta muuten ei puristusta voittoon asti löytynyt. Joukkue on nopea ja kohtuutaitava, mutta onnettoman epäfyysinen. Harvoin näkee että miehet lentelevät lähes jokaisessa kontaktissa kuin räsynuket. No, ilmeisesti ne harvat fyysisen osaston edustajat eivät olleet nyt pelissä.
Tuomari oli kumma tapaus. Pilli soi jatkuvasti ja useimmiten niin, ettei kukaan tiennyt kenelle jäähy oli tulossa. Vaikka linja sinällään oli tasapuolinen ja on ihan hyvä aina välillä viheltää tiukasti kaikki estämiset, koukkaamiset ja sitomiset, niin on aika kohtuutonta pelaajille ja yleisölle, ettei koskaan tiedä mitä on tulossa. Ei ihme että yksi kerhokannattaja hiiltyi aika totaalisesti toisen erän aikana, väärässä paikassa tosin.
Tästä on hyvä jatkaa.