Pari franskista.
- Maalivahtien taisto meni odotetusti kotijoukkueen maalivahdille. Timppa tosin aika ajoin pomputteli kovasti kiekkoa ja muutaman kerran IFK:n maalilta säästyttiin todella hyvällä tuurilla. Vokounkin pelasi kaksi erää hyvin (aika loistavat refleksit alanurkkavetoihin), mutta kolmannessa sitten päätti vaihtaa lajia yleisön viihdyttämiseen. Ukkeli taklaili kaikkia, jotka menivät 5 metrin säteellä ohi ja aiheutti ainakin minussa pelkkää hymyä. Aika velmu kaveri.
Toisaalta hiljaa mielessäni toivoin, että meillä olisi se farmijyrä, joka tuossa tilanteessa ottaa koko kentän vauhdin ja ajaa kaverin maalivahdin levyksi. Olisi kummasti lisännyt sähköä, jos joku olisi edes vahingossa vähän antanut takaisin Vokounille. Nythän tilanne oli sama kuin tytön ja pojan välisessä tappelussa; pojan täytyy naama pokerilla ottaa vastaan litsareita kun ei saa takaisinkaan antaa. Tänään Vokoun käytti tätä tytön asemaansa hyväkseen aika surutta. Olin myös yllättynyt, että näin ammattimainen mies lähti 103:n paskasakin ughitteluun mukaan. Huvittavaa kommunikointia käytiin maalivahdin ja fanikatsomon välillä.
- IFK alkoi vasta kolmannessa erässä käyttämään sen ainoata osa-aluetta, jossa on meitä edellä. Kahdessa ensimmäisessä taklaukset menivät luokkaa 3-3 (Väänänen, Mäki, Petrell: hyvät puhtaat taklaukset). Kolmannessa pelin ratkettua IFK aloitti jälleen sen seuraavaan matsiin henkisen yliotteen hakemisen. Onko kenelläkään muuten havaintoa onko tämä koskaan onnistunut? Aina on hirveä ote seuraavaan matsiin, siinä kun tulee turpaan niin taas seuraavaan matsiin jne. Tulihan siellä Vokounin ottelun komeimpien taklausten lisäksi pari puolirikollista (Lars Pirjetä saa armahduksen, koska Campbell käänsi jälleen selkänsä), mutta tuomari ei näihin juurikaan halunnut puuttua. Ihan hyvin käy mulle, harmi vaan kun meillä ei ole juuri mitään millä vastata. Todella toivon, että ensi viikolla saamme tälle osastolle lisäystä. Etenkin kovasti Thomasin syliin halunneet IFK-pelaajat ansaitsisivat paljon enemmän kuin ainoan halukkaan, Sami Lepistön lämmintä halailua. Tänäänkin Sami oli ainoa, joka oli valmis heittämään hanskat (ja niin tekikin), mutta ei siitäkään mitään tullut.
- Metro pelasi jotenkin löysästi ja hermostuneesti, mutta täysverisenä ammattilaisena käytti Vokounin torkahtamisen hyväkseen ja pisti nollista sisään. Todella tärkeä maali, jonka jälkeen koko vastustajan joukkueen selkärangat raksahtelivat, maalivahtia myöten.
- Hyvä tunnelma.
- Tuoreen tiedon mukaan Thomas nousi nyt SM-liigan maalivahtien rankingissa sijalle 9. heti Dave Stathosin perään. Onnittelut!