Kyllä oli umpisurkea, haluton ja pahimmillaan jopa laiska Jokerit. Alun möykkähuumassa kaikki näytti vielä kohtuullisen hyvältä, mutta sitten selvisi totuus. Pistepössimoguli Hirschovits tuntui kiekon saatuaan olevan hädissään kuin pikkulapsi hiekkalaatikolla. Mies ei yksinkertaisesti tiennyt, mitä tehdä kiekolla, eikä ketjukavereita voi enempää kehua.
Ensimmäisen erän suorastaan groteskin surkea 5-3-ylivoima näytti jokeripakasta olennaisen. Muistelen etäisesti, että Suomen maajoukkue esitti kevään 1996 MM-kisoissa yhtä halutonta ja amatöörimäistä ylivoimaa, mutta en ole varma. Ylivoima oli muutoinkin karmivaa. Kiekon ylöstuonti vielä onnistui paikoin, mutta miten voi olla, että ainoa mahdollinen maalintekoyritys on surkea löysä nosto viivalta maalille? Montako oikeasti pahaa maalipaikkaa tai edes kunnollista laukausta nähtiin ylivoimalla HIFK-maalia kohti? Ihan kuin ottelun panos olisi ollut maailman herruus ja joukkue tutisi valtavissa menestyspaineissa. Ei alun karnevaali nyt niin suurellinen ollut.
Lundell oli ok, mutta pahin mieleen jäänyt maalipaikka tuli ensimmäisessä erässä, kun Hirso nappasi taitavasti kiekon Virralle, joka ei puukäsineen kuitenkaan onnistunut leipomaan tasoitusta. Jannelta tasaista peruspeliä, mutta eiköhän joku Nissinen olisi pystynyt samaan.
Jokerikatsomossa oli aavistuksen tavallista kovempi meteli, ja IFK-parvelta tuli etenkin pelin alkupuolella ihan hyvin meteliä. Ovat kyllä joskus huutaneet kovempaakin. Käytännössä tämä lienee kuitenkin lähinnä sitä paikallishurmosta, mitä täällä tuppisuiden Härmässä on mahdollista saavuttaa. Eihän vika olekaan fanikatsomoissa, vaan tavallinen toppatakkikansa pitäisi vaihtaa estottomampaan ja rennompaan.
IFK:lle täysin ansaittu voitto, mutta ei yksin omin avuin. Kyllä Jokerit oli tänään surkea.
Kovanen pelasi paljon ja perusvarmasti. Ei juuri pelaamattomuus näkynyt. Schnappilta hyvä veto IFK:n 3. maalissa.