Mikä meni pieleen? Immonen ja Lukkarila. Olin keväällä iloinen Waden päävalmentajapestistä, mutta samalla selkäpiissä kylmäsi, kun kakkosvalmentajaksi saapui Lukkarila.
Mustat pilvet olivat taivaalla jo tuolloin. Tietenkin kannattajana halusi uskoa, että ne hälvenevät pian ja taivas kirkastuu. Uskon asiahan se oli, tämä on helppoa myöntää.
Joukkueessa oli auktoriteettivaje Jortikan poistuttua. Kun järjestyksen tuikeailmeinen ylläpitäjä poistuu, vatsa pullistuu, paidasta on nappeja auki, ryhti valahtaa, tukkaa ei kammata, hampaita ei pestä ja karkkeja ostetaan paljon ja joka päivä; se, mikä aiemmin oli totista, lähinnä hymyilyttää ja naurattaa.
Tähän auktoriteettityhjiöön tuli entinen kakkosvalmentaja, mukava kaveri, josta kaikki pitävät, ja kiekkoprofessori, jolla tuntuu olevan luontainen kyky saada pelaajat itseään vastaan. Auktoriteettityhjiötä ei siis kyetty täyttämään.
Mutta ei tässä vielä kaikki!
Uusi valmennus löi pöytään uudet treenit, jolla pelaajat varmasti ovat hyvässä kunnossa. Mutteivät valitettavasti sellaisessa kunnossa, josta olisi etua jääkiekossa.
No, rapatessa roiskuu ja roiskiessa roiskii myös itsensä päälle. Järkevänä miehenä Wade olisi rakentanut ensimmäisen kautensa täysin Jortikan teesien varaan. Muutoksia pelitapaan olisi voinut sitten ajaa sisään hitaasti ja vähitellen tulevien vuosien aikana. Mutta ei. Piti ajaa läpi uusi mullistava pelitapa. Miksi tällaista hulluutta yritettiin, se jäänee mysteeriksi lähes kaikille, sekä sivullisille että itselleen valmentajille. Miksi rikkoa toimiva konsepti? Miten voi tehdä näin perustavanlaatuisen virheen epävarmassa tilanteessa?
Sitten joukkue vielä menetti Metropolitin lisäksi joukkueen muutkin huipputason taitopelaajat, Jantusen lasarettiin ja Filppulan rapakon taakse. Ja varmuuden vuoksi joukkueen tärkein pelaaja lähti vielä päivää ennen liigan alkua pelaamaan Boston Bruinsiin ja päätyi Providence Bruinsiin.
Sen jälkeen ei voikaan muuta kuin ihmetellä. Pyöritellä mielessään joutilaita ajatuksia niin kuin autoilija, joka on pysähtynyt liikennevaloihin ratsupoliisin taakse. Tiellä olevat hevosen ulosteet ja edessä oleva hevosen takapuoli herättävät mietteitä. Jotain meni hevosen suusta vatsaan ja tuli lopulta ulos toisesta päästä kadulle. Mitenköhän nuo kokkareet saisi takaisin hevoseen pois tietä sotkemasta? Sitten liikennevalot vaihtuvat.
Niinpä niin. Mikä meni pieleen? Mikä oli se kaikkein ratkaisevin pieleen mennyt asia? Immonen ja Lukkarila. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Sen jälkeen kaikki on ollut vain yhtä epäonnistumista toisensa perään. Tuo kaksikko toimi kuin maanjäristys, vain palasia sieltä täältä jäi jäljelle. Wade tietää sen itsekin. Katselin tuossa taannoin videolta Canalilta nauhoittamani ottelun, jossa Wade oli valmentajanvaihdoksen jälkeen studiossa kommentoimassa. Erityisen hyvin jäi mieleen Waden puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan heittämä kommentti siitä, miten sekaisin hän on joukkueen saanut. Siinäpä se yksinkertaisuudessaan. Tehty mikä tehty.