Jokerit – hei taas me lennetään

[bozik]

Hyvät ystävät, matkustajat ja pummilla mukana olevat. Nyt näyttää ohjaamosta käsin siltä, että matka taas jatkuu. Periaatteessa yksinkertainen matka kohti uutta sm-liigakautta on kohdannut pientä turbulenssia ja välillä on ollut pakko laittaa onki sivuun ja pitää kiinni.

Kalaa sinällään on tullut hyvin, etenkin muikkua ja rapuja on mässäilty huolella. Kuningas lahnojen kanssa on ollut hiljasempaa, mutta lahna on sellainen kala, että kandee pyytää vaikkei saiskaan.

Lätkärintamallakin on selvästi tapahtunut. Osuivat kiekkouutiset silmiini kun koetin netistä haeskella ohjeita siitä, kuinka madon saa revittyä savisesta maasta ilman, että se katkeaa. Internetin rajallinen tietomäärä tuli jälleen kerran selväksi, kilin kulkuset ei sanaakaan matojen kiskomisesta savisesta maasta vaan kaikkea muuta epäolennaista.

Suosikkijengimme osalta huomasin seuraavia uutisia:

- Areena on myyty itään,
- Kale ja Hjallis ovat touhunneet aktiivisesti,
- Tarkoitus oli pelata ensin kausi liigaa ja sitten siirtyä KHL:än,
- Sitten näytti, että suottaapi olla, ettei ensi kaudella pelata liigaa tai oikeastaan mitään muutakaan. Keskitytään vaan onkimiseen,
- Lopulta joku suomenvenäläinen tiedotti, että asiat on hoidettu ja Hjalliksen kasvoilla oli leveä hymy,
- Joku Zilliacus tai vastaava ilmoitti, että Hjallis on laittanut sen alkkareihin tärpättiä ja nyt kirvelee,
- Jere Karalahti meinasi tulla Jokereihin,
- Sitten oltiin hetki hiljaa ja odoteltiin vahvistuksia,
- sitten Jere Karalahti tuli Jokereihin.

Hiljaista on kiekkorintamalla, ei muuta kuin koukkua lampeen ja odotellaan josko kiekkorintamalta kuuluisi jotakin merkittävää.

 

[V-G-]

Landella lennetään! Verkot on vesillä ja katiska rannassa. Vähän jo european trophya odotellaan ja koska tässä nyt on aikaa verannalla tsittaillessa, niin tuli mieleen ET-aiheinen palindromi loppukesän kunniaksi.

"Naamaan rupi tehtynä Ville kaatuu hallilla. Huutaa kellivä: nyt heti purnaamaan."

 

[V-G-]

Taas lennetään! Tällä kertaa varsin matalalla...

Olin kolmisen päivää poissa jatkoajan varsin hektisesti suuntaansa muuttavasta maailmasta saaden kuitenkin tietooni, miten Oulussa meni - noin muun muassa. Ei mennyt hyvin, ja yleisesti voidaan sanoa koko joukkueen olevan jonkin asteisessa kriisissä. No ainakin kriisin alku on käsillä. Jotain täytyy siis tehdä - pitää päästä pois syvistä vesistä ja alkaa suorittaa jääkiekon korkeakulttuuria viime kauden tapaan. Ihan vaikka näin viimeisen vuoden kunniaksi.

Henkisellä lukolla on taipumus lisätä henkistä lukkoa. En jaksaisi (vieläkään) olla huolissani siitä, että pelisysteemit hakevat vielä muotojaan, tai (edelliseen liittyen) että meiltä puuttuu pelaajia - niitä on varmasti tulossa. Tämän voisin kirjoittaa huhuketjuunkin, mutta koska sen kaikki tietää muutenkin, niin ihan sama: sieltä on tulossa sentteri parin viikon sisään. En myöskään lähtisi etsimään epäonnistumisten syytä henkilötasolta; en pelaajista, enkä sen koommin valmentajista. Heidän kykynsä suorittaa jääkiekkoa ei ole voinut huonontua esim. viime kauden tasosta.

Syy on pikemminkin (Nyt fanffaareja, tässä tulee keskeinen pointti!) yhteishengen puutteesta. Jääkiekko on muiden asioiden ohella itseluottamuspeli. Nämä kaksi asiaa kun saadaan Jokereissa kohdalleen, uskon että meillä voi olla käsissämme jotain veret seisauttavaa ja hengen salpaavaa. Mutta joukkueen yhteisen itseluottamuksen - ja sitä kautta joukkuepelin - on noustava! Toki valmentan vaihdoksella voidaan vaikuttaa asiaan, mutta uskon sellaisen vaikutuksen olevan vain väliaikaista.

Media ja muut joukkueet saavat sanoa ja kirjoittaa mitä haluavat. Se ei saa eikä voi vaikuttaa meihin. Kirjoitan tätä tekstiä huolestuneena siitä, että peliesitysten huono taso on vaikuttamassa meihin elinkautisiin, ja ilmassa on "hälläväliä"-fiilistä ja luovuttamisen kulttuuria. EI IKINÄ! Tsemppiä tarvitaan eniten silloin, kun mieli on valmiiksi maassa ja mikään ei onnistu. Fanin (HUOM!) ei tehtävä, vaan mahdollisuus on olla auttamassa joukkuetta olemaan parempi ja löytämään uusia keinoja vaikeuksien voittamiseen. Viime vuosina useampikin joukkue on noussut mestariksi isojen ongelmien keskeltä.

Mä yksinkertaisesti rakastan Jokereita. Siksi mä mieluummin petyn vaikka joka päivä, kuin luovutan!

P.R.33 heitti ekan nyrkin ilmaan yhteishengen puolesta. Täältä tulee yksi lisää.

Kohta me taas lennetään!

 

[V-G-]

Avitan vielä arvon lukijoita oikeaan mielentilaan pääsemisessä:

1. Tuosta alkuun
2. Tuosta jo vähän hymyn karetta ja vauhtia
3. Täysi rähinä päälle
4. Lopuun kaikki se mistä on loppujen lopuksi kysymys.

Kaikki linkit youtubeen

 

[Seesam]

Syy on pikemminkin (Nyt fanffaareja, tässä tulee keskeinen pointti!) yhteishengen puutteesta.

Minä taisin pohtia täällä teidän puolella juurikin tuota joukkueeseen sitoutumisen vaikeutta Jokereiden osalta tänä kautena, sillä Vesa Rantasen toitottama KHL-peikko ja sitä kautta työpaikan menetysuhka Jokerit-organisaation yllä ja niin monen (ehkä liian monen?) isoa roolia vaativan pelaajan hankinta ovat omiaan vaikeuttamaan joukkueeseen sitoutumista, varsinkin, kun penkin takana häärää kokematon päävalmentaja, jonka joukkue floppasi karseasti viime keväänä.

Jokereilla on edelleen nimekkäin ryhmä koko liigasta kasassa, mutta joukkue on roolitettu todella erikoisesti Teräväisen ja Moseksen edustaessa ainoastaan taitopelaajia, joilla riittävät kädet myös tasaiseen pelin eteenpäin viemiseen. Muut pelaajat ovat ennen kaikkea romuluisia voimahyökkääjiä, vaikka hekin ovat kiistatta kaikilla liigan mittareilla kärkitasoa voimahyökkääjistä, mutta näin suuresta ylitarjonnasta seuraa väkisinkin roolitusvaikeuksia pelipaikkojen ollessa käytännössä jo täytettynä. Nyt kun tuohon soppaan aletaan tuomaan vielä uusia nimiä siinä toivossa, että peli alkaisi kääntyä positiivisempaan suuntaan tarkoittaa se sitä, että osa isoja peliminuutteja vaativista kokeneista pelaajista jää niitä ilman, mikä on omiaan vaikeuttamaan joukkueeseen sitoutumista ja hyvän yhteishengen syntymistä.

Jos Jokerit onnistuvat vielä luomaan hyvän yhteishengen ja kovan sitoutumisen joukkueeseen, ovat he minun kirjoissani mestarikanditaatteja nro. 1, mutta mielestäni tuossa on monta mutkaa matkassa.