Asioilla on syynsä ja syistä johtuvat seurauksensa. Ilman Jalosen aloittamaa työtä vuonna 2008 ei viime keväänä olisi juhlittu The Nakkikattilan paluuta Stadiin. Ilman Jalosta legendaarinen edaritouhu olisi saanut jatkua ties kuinka kauan.
Jalonen valmensi kahdella ensimmäisellä kaudella joukkueensa yhdeksänneksi ja kuudenneksi sekä päästi kolmannella kaudellaan joukkueensa siihen tilaan, että se oli puolivälierissä yhden läpiajon päässä putoamisesta. Siis tilanteeseen, jossa ainoastaan joukkueen maalivahti voisi pelastaa joukkueen kauden. Se toki tapahtui ja kausi päättyi lopulta mestaruuteen vakuuttavien välierä- ja finaalisarjojen jälkeen. Toki pelkistetysti voi sanoa, että Kari Jalonen tuli valmentamaan seuraa, joka ei ollut voittanut mestaruutta 10 kauteen ja sai muutamassa kaudessa sen jälleen mestariksi. Kun katsoo kuitenkin hieman pintaa syvemmälle, oli TODELLA pienestä kiinni, ettei se projekti päättynyt yhteen sääliplayoff- ja kahteen puolivälieräputoamiseen. Kun se on yhdestä yksittäisestä maalivahdin torjunnasta kiinni, en saa valmennussuorituksesta mitenkään kovin suvereenia.
Jossittelu on usein turhaa, mutta tämä HIFK-Jokerit -puolivälieräsarjan kuudennen ottelun jatkoajan läpiajo on jo niin konkreettinen esimerkki siitä, miten joskus jokin on vain sattumasta kiinni. Jossittelu tyyliin "jos Lukko olisi pudottanut HIFK:n..." tai "jos Blues olisi pelannut finaaleissa tasollaan..." on turhaa, koska se on kaukaa haettua ja palvelee vain kirjoittajansa tarkoitusperiä. Vaikka olen Jokerikannattaja ja puolivälieräsarjan tappio söi miestä, ei kirjoituksissani Jalosta kohtaan heijastu minkäänlainen katkeruus tapahtuneesta. Itse asiassa lainaamani kohta sinulta on hyvä esimerkki kirjoittajansa tarkoitusperiä palvelevasta jossittelusta. "Jos Kari Jalonen ei olisi valmentanut HIFK:ssa, joukkue rämpisi ja olisi edelleen ilman mestaruutta" Miten niin?
Esimerkiksi toisen valmentajan, jota en haluaisi Jokerien päävalmentajaksi, Risto Dufvan saldo viimeiseltä kolmelta kaudelta on myös yksi mestaruus, mutta miehen valmentaja joukkue oli paljon tasaisempi suorittaja. Toki välierätappiot olivat epäonnistumisia, mutta runkosarjan voittaminen kolmesti ja lopullisissa sijoituksissa joka kerta neljän kärkeen sijoittuminen kielivät tasaisuudesta ja siitä, että vastaavaa voi odottaa jatkossakin. Jalosen viime näytöistä ei voi sanoa samaa.
Toki tasaisella suorittamisella voi pyyhkiä perseensä, kun kyse on Jokereista tai muusta kärkiseurasta. Vain mestaruuksilla on merkitystä, mutta fakta on se, että varmempi keino yrittää saavuttaa se on suorittaa tasaisen hyvin kuin luottaa sattumaan.
Itse toivoisin Westerlundin jatkavan - toki pienellä varauksella sen suhteen, miten tämä kausi etenee - mutta jos mies on lähtökuopissa, en oikein tiedä, kenet haluaisin seuraajaksi. Jukka Jalonen olisi ihan ok, mutta nään miehen ennemmin saavan "ihan hyvän" (HPK, Suomi) jengin suorittamaan hyvin kuin pitämään ennakkosuosikin raiteillaan. Dufvan record on vakuuttava, mutta pelityyli tappavan tylsä. Shedden on OK, mutta mitä uutta mies toisi? Toisaalta Shedden Kekäläisen aikaan voisi olla parempi yhdistelmä kuin Shedden+Virmanen.