Tulee nyt vähän myöhässä tämä analyysi mutta lörpöttellään nyt silti...
Tuossa matsissa Omskia vastaan näkyi aika selkeästi Jokereiden ehkä pienoiset ongelmat puolustusalueen puolustuspelaamisessa. Kun nyt Westerlund on PAPP:n nyansseja lähtenyt hiomaan, oon huomannut muutamia asioita verrattuna alkukauteen. Silloinhan tiukasti puolustettiin keskustaa, pyrittiin pitämään hyvä kenttätasapaino ja ennen kaikkea pideettin kiinni omista pelipaikoista: pakki ei saanut missään nimessä lähteä paineistamaan kiekollista oman tonttinsa ulkopuolelle vaan silloin toinen pelaaja iski kiinni. Pyrittiin pitämään simppelinä.
Nyt on nähtävissä tällaista asteittaista pelipaikatonta pelaamista PAPP:n suhteen. Otetaan esimerkiksi tilanne josta syntyi Omskin
avausmaali. Tilanteessa ei periaatteessa mitään hätää, pelin alla on neljä pelaajaa, kenttätasapaino on hyvä. Siinä on kuitenkin tätä uutta juttua nähtävissä: vaihto oli kesken ja Gunderson lähti tavallaan paikkaamaan oikealle laidalle vaihtoon menneitä pelaajia jotta saadaan kenttätasapaino kohilleen mahd. nopeasti. Tällöin Mäki jäi paikkaamaan Gundersonia toisen pakin tontille kun Gunderson oli tavallaan hyökkääjän paikalla. Nyt vaan käy pari huonoa juttua: ensin Koukal, Gunderson ajavat molemmat samaan kiekkoon ja pelaavat itsensä ulos tilanteesta, ja Mäksä unohtaa miehensä takatolpalle.
Selkeästi murrosvaiheessa tämä homma. Pelinopeuden ja viisikon organisoitumisen kannalta tämähän on hyvä juttu sillä hyvällä pelaajien yhteistyöllä voidaan iskeä nopeammin ja tehokkaammin kiekolliseen kiinni. Kuten tässä nähtiin niin roolit eivät vaan ole vielä aivan selvillä, kun Mäksä unohtaa äijänsä takatolpalla.
Kohdassa 00:09 näkyy hyvin tilanne: Gunderson paineistamassa kiekollista oman sinisen tuntumassa ja Mäki liukuu painottoman pakin tontille. Ossi siinä vielä huitoo Mäelle että kato toi kaveri selkäs takana. Mäksä huomaa sen sekunnin kymmenyksen liian myöhään ja kaveri pääsee hänen etupuolelleen.
Koko toi homma tapahtuu niin perhanan nopeasti, että tuossa tarvitaan sitä kuuluisaa salamannopeaa reagointia ja viisikon saumatonta yhteistyötä. Jatkuva kenttätasapaino, pelinopeus ja kiekollisen paineistaminen ovat johtaneet tähän pelipaikattomaan pelaamiseen. Kun vaan yksityiskohdat saadaan skulaamaan niin hyvä tuosta tulee.
Tähän koko hommaanhan kuuluu vielä se että jos tuossa sinisen kohdalla oltaisiin saatu kiekonriisto, olisi Gunderson lähtenyt tukemaan hyökkäystä siten että saadaan rintamahyökkäys. Ei jäätäisi venaamaan että missäs se Mäksä viipyy. Tämä on sitä kuuluisaa pelinopeutta.