Liigaosakkeen hinnasta ja kotimaan kiekkoilun realiteeteista tulee väistämättä mieleeni yksi tarina, joka ei kylläkään liity jääkiekkoon.
Minä ja muutamat vanhat kaverit perustimme joskus vähän alle 3-kymppisinä epävirallisen yhdistyksen. Ymmärrätte kohta, miksi se myös jäi epäviralliseksi eikä rekisteröintiä haettu. Tarkoitus oli pitää yhdistyksen puitteissa parit kosteat kokoontumiset vuodessa, ja kerätä pikkuisen kolehtia sijoitettavaksi osakkeisiin. Ajatuksena oli, että hiljalleen kertyisi sen verran osakevarallisuutta, että voitaisiin vanhemmalla iällä tehdä niillä rahoilla sitten sitä samaa kuin noissa kokoontumisissa muutenkin. Pääasia olisi, että omalla porukalla on kivaa. Uusia jäseniä kutsuttaisiin vain harvoin ja harkiten.
Siinä sitten ajattelimme, että vähänkö vituttaisi, jos otettaisiin 15 vuoden osakesäästämisen jälkeen uusi jäsen nauttimaan säästöistämme. Ekaksi laitettiin sääntöihin tietenkin jäsenmaksu, joka nousisi osakepääoman kasvun tahdissa. Ei tuo ”kynnysraha” niin suuren suureksi olisi kasvanut ensimmäisten vuosien aikana, toki riippuen kurssien kehityksestä. Pidemmällä aikavälillä olisi toki hyvinkin voinut käydä niin, että perustamisvuoden sanotaanko 100 euron summaa vastaava jäsenmaksu olisi kivunnut useampaan tuhanteen euroon.
Mutta olisiko yhdistyksemme riittävän suojattu edes vuosittain nousevalla liittymismaksulla? Tätä jäimme pohtimaan.
Se oli varmaan Timo, joka tuopin äärellä sen joskus aamuyöstä keksi. Ehdotus kuului, että laitetaan sääntöihin vielä suht tiukat jäsenvaatimukset, joista vähintään kahden kolmesta tulee täyttyä. Pääsyvaatimus 1: jäsenehdokkaan tulee kyetä todistamaan olevansa miessukupuolinen henkilö. Pääsyvaatimus 2: jäsenehdokkaalla on oltava vähintään 50 cm pitkä jomppa. Pääsyvaatimus 3: vuodesta 2000 alkaen jäseneltä edellytetään 1 milj. (silloisen) markan suuruista kertaluontoista lahjoitusta, jonka suuruutta lisäksi tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksillä. Idea tuntui vallan mainiolta. Tosin Jari tuumi, että kylläpä harmittaisi, jos joku tolkuttoman rikas nainen haluaisi päästä yhdistykseme jäseneksi rahoineen. Siihen sitten totesimme, että voihan se päästäkin, jos naisella vaan on pelit ja vehkeet kunnossa.
Kaveriporukkamme jäsenistä kukaan ei ole tehnyt uraa Jääkiekkoliitossa. Mutta kuten rakkaan naapuriseuran ystävät nyt huomaatte, edellytyksiä lätkäkabineteissa pärjäämiseen meillä olisi ollut yllin kyllin.
