Mä haluaisin nähdä Stögön vielä Jokereissa.
En vaan tiiä riittääkö paukut ainakaan vielä olemaan KHL:n ykkösvalmentaja, mutta apuvalmentajaksi ehkä?
En välttämättä pitäisi huonona kehityssuuntana sitä, että parivaljakko olisi tyyliä "Summanen&Erkka" mitä tulee vastuuseen ja kehityssuunnitelmiin: nuoremmalle kakkoselle ensin muutama kausi "isolla vastuulla" kakkosena ja jos eväät riittävät, niin "Erkan" paikalle parin vuoden päästä. Tuollaisessa kuviossa näkisin Stögön hyvillä mielin kakkosena "tavanomaista" kakkosta suuremmalla vastuulla.
Tuota kautta olisi mahdollista saada hiukan jatkuvuutta esimerkiksi pelillisiin seikkoihin ja henkilökemioihin, kun ensimmäinen 1-2 vuotta uudella koutsilla ei valuisi aina perustan rakentamiselle. Esimerkiksi naapurissa homma meni melkoisen pahasti 2011 mestaruuden jälkeen reisille, osittain juurikin tästä syystä: kaudelle 2011-12 joukkue ei ollut Matikaiselle sopivin nippu, kauden 2012-13 rakennettiin Matikaiselle ja lopulta manttelinperijöillä oli taas uusi työ kasata jengi uusiksi Matikaisen karattua Siperiaan.
Meillä vastaavaa kokeiltiin Lämsän kanssa. Avauskaudella mentiin runkosarjan voittoon ja pleijareissa hävittiin 6-0 yksilöpeli. Toisella kaudella koko paketti oli monestakin syystä levällään ja potkut seurasi. Ei se ihan nappiin mennyt, mutta juuri tuollaisen toiminnan näen tästä esimerkistä huolimatta hyvänä toimintamallina. Ja jos se ykkösvalmentajan pestiä kärkkyvä tuleva "Lämsä" ei lopulta osoittaudukaan sopivaksi, ei sitä ikinä tarvitse nostaa ykköseksi ellei asiaa ole lyöty liian aikaisin lukkoon.
Marjamäen nostaisin silti omaksi suosikikseni. Leijonissa ei joo mennyt ihan nappiin ja varsinkin WC:ssä taisi kokeneilla NHL-miehillä olla naputtamista valmennuksen suuntaan. En kuitenkaan näe tuota välttämättä liian suurena ongelmana. Ensinnäkin, Leijonissa Marjamäki oli turnausvalmentajana. Maajoukkueessa jengin kanssa ei voi vääntää kuvioita kuntoon kuukausi kuukauden perään, vaan varsinkin NHL-miehillä pelatessa yhteisharjoitukset ja valmistautuminen jäävät erittäin vähäisiksi. Jos tuossa tilanteessa lähtee vetämään seurajoukkueen tavoin, homma voi mennä ojaan. Toisekseen, Kärpissä Marjamäki onnistui tähtien, niin Ahon tyyliin nousevien kuin Pyörälän tavoin kokeneidenkin, kanssa.
Sinänsä myös näkisin Marjamäen roolin maajoukkueessa ja studiossa pienoisena etuna. Ainakin hänellä on ollut syy niin maajoukkuevalmennuksen kuin "sivuduuninsakin" vuoksi seurata KHL:aa erityisellä herkkyydellä aivan lähivuosina. Olettaisin, että tätä kautta hänelle on KHL:n vaatimustaso, pelilliset erikoisuudet ja vastaavat tutumpia, kuin ne ovat esimerkiksi ensimmäistä kertaa Eurooppaan saapuvalle ulkkarille. KHL-kokemusta joo puuttuu, mutta eipä noita KHL:ssa edes koko kautta valmentaneita suomalaisia ihan pilvin pimein ole vapailla markkinoilla. Ja ennen kuin joku kaivaa Jortikan Espanjan auringosta esille, niin annetaan nyt wanhan herran jo nauttia eläkepäivistä.