Illan ottelusta on vaikea keksiä mitään kovin erikoista sanottavaa, sillä harva asia kummankaan joukkueen peruspelaamisessa onnistui tai oli ylipäätään järkevän näköistä. Yritetään silti.
Maalivahtiasia. Joonas Korpisalo olisi ehdottomasti pitänyt vaihtaa tänään pois maalilta ensimmäisellä erätauolla 1-2-tilanteessa. Puntti tutisi koko sen ajan kun mies oli kentällä, eikä sijoittumisesta meinannut tulla vaarattomissakaan paikoissa yhtään mitään. Psykologisista syistä kuitenkin vasta vähin äänin erätauolla tuo vaihto Leluun. Kun ei kulje, niin ei kulje: tämä olisi pitänyt tajuta Korpparin kohdalla tänään aiemmin, sillä ei ole mitään hyötyä laavakylvettää lupaavinta molarijunnuamme ja pitää potentiaalisen mestariehdokkaan itsetunnonkohotustalkoita maalintekoharjoittelun merkeissä. Korpparille silti vielä mahdollisuuksia asettaa Lelulle kilpailua. Tämä ei ollut tässä!
PAPP ja PAHP. Tässä kustiin tänään pahasti. Puolustusalueella ei löytynyt tänään syöttösuuntia, ja paineen alta hyökkäyksiin lähteminen olikin täyttä tervanjuontia. Syöttösuuntien puuttuessa jouduttiin roiskimaan tai kuskaamaan jalalla. Helvetin monta kertaa hyökkääjät lähtivät änkemään vastustajan puolustussiniselle samaan neliömetriin, kun kiekko oli vielä omalla alueella. Puolustajat jäivät yksin. Cobol kirjoitti tapansa mukaan hienon viestin viisikkopelaamisesta. Siihen tämä kaikki liittyy.
Edelliseen liittyen: Keskikaistan rytmi on tipotiessään, eli sitä ei ole. Jypin trap tappoi tänään sen vähänkin keskikaistan käyttämisen hyökkäyksissä, kun laiturit ja sentterit eivät hyökänneet lainkaan samassa rytmissä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei laitureille voinut jakaa kiekkoa, kun he olivat jatkuvasti väärässä paikassa. Tätä on pakko harjoitella hanakasti; ei voi olla niin, että sentteri antaa laiturille syötön siniviivalle puolustajan taakse vasta punaviivan jälkeen. Se ei ole mahdollista, koska tilaa on aivan liian vähän. Näin kuitenkin kävi tänään monta kertaa. Vaihtoehtoina sentterin nopea poispelaaminen ennen punaviivaa, roiskiminen ränniin tai ristikulmaan, kääntyminen takaisin puolustuspäätyyn päin tai epätoivoinen harhasyöttö. Taas viisikkopelaaminen, ja tällä kertaa nimenomaan laiturit olivat väärissä paikoissa.
Annetaan nyt paremman tekemisen puutteessa esimerkki siitä miten kannattaisi hyökätä:
1. Pakki-pakki-syöttö
2. Pakki jakaa sentterille oman sinisen kohdalle.
3. Vasen laituri nostaa hyökkäystä saman aikaisesti ollen samalla hyökkäyksen kärkenä. Tämä sitoo toisen pakin itseensä lähelle laitaa.
Tässä vaiheessa sentterit ovat vastakkain punaviivan alapuolella. Oikea laituri aloittaa nousun alimman pelaajan paikalta vasemman pakin antaessa tukea sentterille.
4. Nyt sentterillä on syöttösuuntina vasen pakki, vasen laituri ja hetken päästä rinnalle nouseva oikea laituri, joka tulee vaudilla ylimääräisenä miehenä. Vaihtoehtoisesti sentteri voi tulla kiekollisena hyökkäysalueelle. Myös leikkauksia tai käyttösyöttjä voidaan hyvin tehdä silloin kun hyökätään (esim.) em. kaavalla.
En repinyt tätä päästäni, vaan selailin tuossa viimeisen tunnin viime kauden maalikoosteita. Jokerit teki useita, monta, viljalti, paljon juurikin kuvaamaani tapaa varioiden. Tällä kaudella on onnistunut muistaakseni vain kerran: Rudin pelitilannemaali Ässiä vastaan: Erosen loistava syöttö Ridalle laitaan oli kaiken a&o, toivottavasti officella on video tallessa ja käytössä.
Itse hyökkäysalueella ei tapahtunut mielestäni mitään sellaisia katastrofeja, että pitäisi huolestua tässä vaiheessa kautta. Peliä pyöritettiin välillä loistavastikin, ja maalille mentiin miehekkäästi. Tyytyväinen ei tietenkään voi olla, sillä maaleja ei tehty, ja hasardeja ja tyhmiä ratkaisujakin nähtiin. Kuitenkin muutama pomppu olisi voinut kääntää tilanteen toisenlaiseksi (kiekko kävi maaliviivalla, ylärimassa ja Tarkin luistimen terän alla, lisäksi Lahti nosti tyhjistä ohi). Nuo pomput tulevat kyllä kauden mittaan kääntymään maaleiksi, näin uskon.
Sen sijaan joka saatanan sentteri aloittaa aloitusharjoittelun N-Y-T NYT! Jokainen sentterimme hävisi tänään enemmän aloituksia kuin voitti. Teräväinen tietysti pahimpana esimerkkinä, mutta muut myös.
Plussat Hardtille, Dehnerille, Ben-Amorille (miehekkyydestä omien puolustamisessa) ja Lindellille.
Tuomarilinjasta en sano mitään (vaikka mieli tekisi kirjoittaa muutama naseva vitutusfraasi), mutta loppuun heitän, että Jypillä on ylivoimaisesti rumin joukkue, ynh.
Pelin olisi pitänyt päättyä 0-0.