Jokereiden maalivahdit

[TommyT]

Tulipa nyt mieleen avata tälläinen ketju, jossa käytäisiin läpi Jokereiden maalivahteja vuosien varrelta. Kuka floppasi, kuka on kaikkien aikojen paras, kenellä oli hassu räpylä ja kuka taputteli tolppia ennen pelin alkua? Kertokaa!

Pistän alustukseksi viestin toisesta ketjusta, jossa vahingossa tulin käyneeksi jo pikaisesti läpi veskarit vuosilta 1989-2005.

Jokereissahan on sitten viimeisimpien divariaikojen pelannut suhteellisen vakuuttavia kassareita. Mutta mahtuuhan sekaan muutama yllärivetokin.

89-90 Fadu Uronen, Ari Sulander
90-91 Uronen, Sulo

Uronen oli kyllä ihan hyvä maalivahti mitä itse muistelen. Nuori jokerijoukkue makseli vielä oppirahoja liigassa, Uronenhan oli uransa ehtoopuolella jo tuossa vaiheessa. Eikös kaveri tullut julleista Jokereihin?

91-92 Markus Ketterer, Sulo
92-93 Ketterer, Sulo

Kettererin Make palasi kotiin Turusta ja torjuikin samantien Jokereille Suomen mestaruuden ja Suomelle mm-hopeaa. Kettererhän voitti neljä mestaruutta putkeen, aika saavutus sinänsä. Seuraava kausi meni runkosarjan osalta myös upeasti, mutta ainakin omaan muistiini on painunut Kettererin hörppäys Jari Korpisalon jatkoaikamaalissa, jolla Ässät pisteli Jokerit kesälomalle jo puolivälierissä. Maken matka jatkui Buffaloon NHL-yritykselle, mutta aika ei tuolloin ollut oikein kypsä suomalaiselle NHL-maalivahdille.

Sitten kaudella 93-94 taisi olla kun Sulanderin nousua ykköstähdeksi ei sittenkään pidetty ihan varmana hankittiin todellinen ylläriveto jostain alaskan farmiliigoista, eli Allain Roy. No, mies punaisine patjoineen oli kuitenkin "ihan hyvä", mutta aika mielenkiintoistakin toimintaa sai kyllä seurata. Sälli oli pelannut ilmeisesti lähinnä silloisessa kanadan b-maajoukkueessa niihin aikoihin.

94-95 kaudesta eteenpäin veskaritilannehan seesteytyi, kun Sulander hallitsi yksin maalinsuuta kolme kautta, kunnes ensimmäiselle Areenan kaudelle "dream-teamiin" hankittiin 97-98 Markus Ketterer takaisin maailmalta.

Kauteen 98-99 Jokerit lähti Markus Kettererin matkassa, mutta selkä reistaili Kettererillä siihen malliin, ettei peleistä oikein meinannut tulla yhtään mitään ja itseluottamuskin taisi kadota johonkin sitten. Hätiin hommattiin edellisellä kaudella Hämeenlinnassa vaikuttanut itse legenda Parris Duffus [päris daffus].

Parrishan torjui varsin omintakeisella puolihuolimattomalla tyylillään, ihastutti ja vihastutti, mutta skulasi kuitenkin ihan kohtalaisesti. Ei se Parrisin vika ollut, että ylipöhöttyneet porhot lusmuilivat kauden perseelleen surullisenkuuluisassa Saipa-sarjassa. Kettererin hieno ura päättyi loukkaantumisten täyttämään kauteen.

Samalla kaudella luukulla ehti hääräämään myös jo edelliskaudella mukana pyörinyt Ari Kumpula, joka ei kyllä Jokereissa mitenkään varsinaisesti läpi lyönyt, vaikka lähestulkoon liigatasoa olikin. Myöhemmin Kerho sitten kokeili Kumpulaa?

Seuraavaan kauteen tilanne nollattiin täysin, kun vuodeksi 1999-2000 hankittiin tutusti ja turvallisesti Hämiksestä ryöstökalastamalla muuan Pasi Nurminen. Parivaljakko Nupe - Kimmo Vesa oli ennakkoon täysi kysymysmerkki, olihan Nupe kuitenkin pelannut vain yhden kauden liigaa tätä ennen. No, loppuhan on kuitenkin historiaa.

Kimmo Vesan kohtaloksi jäi kakkoskassarin rooli, mutta taisihan mies välillä olla pidempäänkin kentällä, kun Nupe oli loukkaantuneena? Vesa oli kakkosmaalivahtina kategoriaa "ihan hyvä", eli torjui torjuttavat kiekot mutta haamukoppeja näkyi harvemmin. Loppujen lopuksi ihmetyttää, miksi piti Raumalta asti rahdata meille varamaalivahti kahdeksi kaudeksi.

Seuraava generaatio Jokereiden maineikkaassa maalivahtisarjassa nähtiin, kun pitkään huhuiltu ja huolella junioreissa kypsytelty Kari Lehtonen päästettiin irti kaudella 2001-2002.

Edellisvuonnahan Lehtonen oli jo päässyt pariin kertaan (?) luukulle, mutta aika suuri riski oli pistää nuori tulokas ykkösveskariksi vaikka, kuten sanottua, tiedossa tasan tarkkaan olikin että Lehtonen on seuraavia supertähtiä Suomessa.

Lehtosen avuksi pestattiinkin jälleen mies alaskan farmiliigoista, eli mies nimeltä Jamie Ram, jonka patjojen väri oli myös punainen. Ram aloitti suhteellisen karmivilla otteilla, mutta petrasi runkosarjan loppua kohden huomattavasti torjumistaan ollen välillä jopa erittäin hyvä. Pudotuspeleissä Lehtonen sitten ansaitusti syrjäytti Ramin lopullisesti ja loppu on historiaa.

2002-2003 mentiin parivaljakolla Lehtonen - Markus Helanen. Jälkimmäinen teki comebackin Jokereihin jenkeissä vietettyjen vuosien jälkeen. Hössö oli maalivahtina samaa sarjaa Vesan kanssa: ihan ookoo, mutta siihen se vähän jäikin.

Lehtonen lähti sitten kesällä 2003 NHL:ään. Tämä ei tullut yllätyksenä kenellekään muulle paitsi luonnollisesti jokerijohdolle, koska korvaavaa staraveskaria ei sitten hankittu. Kausi aloitettiin parivaljakolla Pasi Häkkinen - Markus Helanen.

Häkkinen tuli Jokereihin Kajaanin Hokista. Mestiskausi oli mennyt putkeen, mutta ennakkoon uumoiltiin, miten alasarjoista voi hypätä Lehtosen jättämiin valtaviin saappaisiin. Tälläiset johtopäätökset teki jokerijohtokin, ja apua haettiin jälleen rapakon takaa. Tällä kertaa miehen ei pitänyt todellakaan olla mistään arkansasista, vaan ihan oikeita NHL-pelejä kakkosmaalivahtina istuskellut Kevin Hodson saapui Floridan lämmöstä Jokereihin.

"Hodarin" edellisestä pelistä oli vierähtänyt ihan jokunen tovi ja olipa hän pitänyt takavuosina välivuodenkin pelaamisesta. Ei mikään tulikuuma veskari ennakkoon siis. Helvetin mukava kaveri kuitenkin, hauskaahan miehen kanssa oli jutustella. Mutta ei niistä peleistä oikein tullut mitään, 3 peliä ja ykkösmaalivahdin valtikka pysyi Häkkisellä, vaikka Hodson yhden nollan pitikin. Hodson jatkoi matkaansa, mutta pelejä ilmeisesti ei kertynyt enää missään tuon jälkeen?

No eihän se nyt ihan täydellisesti mennyt Häkkiselläkään. Välillä Häkkinen oli varsin hyväkin, mutta ei hän loppujen lopuksi montaa pistettä Jokereille tuonut heikosti menneellä viime kaudella. Tällä kaudella sitten supertähti Tim Thomasin takana Pasi Häkkisen itseluottamus taisi romahtaa täysin ja kaksi pelattua ottelua menivät aika pahasti puihin.

Niin, tällä kaudella sitten maalia on vartioinut Tim Thomas, joka on jatkanut maineikasta loistomaalivahtien jatkumoa Jokereissa, tehden sen tavalla, joka hipoo täydellisyyttä. 15 nollapeliä puhuttelevat.

Mutta kukas osaisi kertoa Jokereiden viimeisen divarikauden maalivahtivahvistus Cleon Daskalaskisista tms. mikä tuon nimihirviön nimi nyt olikaan? Ainakin kaveri ajeli kännissä täällä?

Ja ketäs siellä oli Sulanderin takana aikanaan kakkosveskareina? Ainakin Marko Rantanen vaikutti DDR-hallin aikoina pari kautta. Kuusela, Lehmusmies?

Floppeja jokerivahtien sekaan mahtuu loppujen lopuksi aika vähän. Suht ylimääräisiä kavereitahan tuolta kanadasta on rahdattu, mutta kyllä jokainen ihan mies paikallaan on ollut tolppien välissä.

Sitten vaan joltain juttua takavuosien maalivahtisuuruuksista, kuten Hannu Kamppuri, Rauli Sohlman ja kumppanit!

-TommyT-

 

[kaksoismetro]

Omat muistikuvani jäähallilta rajoittuvat 80-luvun puoliväliin, ja tuolloinhan kiistaton ykkönen monen vuoden ajan oli KooVee-kasvatti Rauli Sohlman. Itselleni Sohlman ja Sulander ovat yhä ne kaksi varminta Jokerimaalivahtia, ehkäpä osaksi senkin vuoksi, että olivat molemmat Jokereissa pitkään ykkösiä siinä missä monet muut huiput ovat kantaneet vastuuta vain pari kautta. Kakkosina Ralella pyöri noihin 80-luvun puolivälin aikoihin sellaisia kavereita kuin Mika Korpinen ja Timo Lehkonen ja taisipa olla Markus Kettererkin.

Korpisella ei muistaakseni aina mennyt ihan putkeen, mutta hän olikin sarjaa "ikuiset kakkoset". Timo Lehkonen muistetaan paremmin Jokerien jälkeisestä ajastaan, hänhän voitti sekä Tepsissä että HPK:ssa pelatessaan parhaan maalivahdin palkinnon. Kettererin taru tunnetaan, liigassa aukoi vielä luukkua, mutta ensimmäisellä divarikaudella jakoi torjuntavastuun Ralen kanssa ja lähti sitten tuon vanhojen paitojen kauden jälkeen Tepsiin. Joskus taisi Rauli Wessbergkin olla avaamassa luukkua ainakin divarissa, en muista pelasiko yhtään ottelua.

Toisella divarikaudella jengiin tuli Vantaan Kiekosta KalPa-kasvatti Hannu Nykvist. Samaisessa kauden 87-88 VaKi:ssa oli muuten ykkösvastuun jakanut aikoinaan Jokereiden kakkosena ollut Ilmo Uotila. Hannu Nykvist on siis nykyään maalivahtivalmentajana. Muistelisin, että suurin osa kaudesta oli Nykvistin osalta sairastelua. Olisiko ollut joku paksusuolen tulehdus tms. En tiedä, jatkoiko peliuraansa vielä Jokereista lähdettyään.

Daskalakis oli hetken legenda. Sohlmanilla kausi aloitettiin, mutta ehkä Rale ei enää ollut takavuosien vireessä ja verestä voimaa kaivattiin. Hommattiin siis Daskalakis ja hän sitten otti torjuntavastuun, pelasi hyvin ja hoiti lopulta Jokerit liigaan Kärppien kustannuksella. Itse olinkin unohtanut koko rattijuopumussyytteen. Sen takiahan mies ilmeisesti ei sitten jäänyt meille pidemmäksi aikaa. Olisin mielelläni nähnyt saman väriläiskän maalilla myös liigassa. Daskalakis lähti, mutta puolustaja Dave Moylan oli jostain syystä pakko pitää jengissä, vaikka kaveri oli jo divarissa jonkinlainen komedianumero. Tiesittekö, että Jokereiden 89-90-kausikirjassa Moilanen ilmoitti lempiruoakseen yhdistelmän jäätelö ja olut. Jokipoikia vastaan Dave muistaakseni kahdessa eri ottelussa teki saman tempun: purjehti koko kentän läpi ja laittoi kiekon maaliin. Vai jäiköhän toisella kerralla maali tekemättä? Sama pelaaja pystyi tuohon ja toisaalta ihmesähläilyihin omassa päässä. Se siitä.

Daskalakishan oli joka tapauksessa pelannut änäriäkin Bostonissa. Eihän hän nyt ehkä tyyliltään kaikkein perusvarmin maalivahti ollut mutta hauskaa katsottavaa aina ja parhaimmillaan loistava. Kreikkalainen veri kiehui aina välillä ja kaveri oli varsin taitava myös mailalla, etenkin useimpiin suomalaisiin verrattuna. Sivuhuomautuksena toteaisin vielä tuosta Kärppiä vastaan pelatusta karsinnasta, että siitä asti halusin nähdä Sami Mettovaaran Jokereissa. Jostain syystä jäi mieleen Linkin ja kumppaneiden ohella, olisikohan tehnyt ainakin yhden maalin rankkarista. Oli miten oli, tuokin toive sitten lopulta toteutui, vaikka monelle muulle Jokerifanille kaveri oli jälleen yksi käsittämätön hankinta muiden joukossa.

Liiganousun jälkeen ensimmäiselle kaudelle hankittiin Fadun lisäksi Ilves-kasvatti Antti Eskelinen Ässistä. Periaatteessa Eskeliselle oli ykkösen paikka auki, sillä hän oli kuitenkin edelliskaudella pelannut Fadua enemmän. Eskelinen pelasi meillä muutaman matsin Urosen otettua ykköspaikan, mutta parhaiten hänet muistetaan ihan muusta. Mamba Malinenhan veti Eskelistä turpaan ja Eskelinen joutui sairaslomalle. Enää en muista, pelasiko kumpikaan tappelupukareista enää peliäkään Jokereissa episodin jälkeen. Malinen pelasi myöhemmin VHT:ssä ja vieläkin muistan elävästi, kuinka mies pääsi aivan vapaasti yksin läpi HJK:ta vastaan, mutta liukastui kiekkoon. Nauroin vedet silmissä ainakin minuutin. Mamba Malisen peli oli aina pääsylipun arvoinen tapahtuma, sen verran värikäs hän kentällä oli. Mambahan tuli läpi Jokereiden junnuista samassa ikäluokassa kuin herrat Jari Kurri, Matti Virmanen, Jorma Piisinen (alias Remontti-Reiska) ja Jussi Lepistö. Mamba pelasi muuten vielä vuosituhannen vaihteessa nelikymppisenä Suomi-sarjaa ja valmentaa ehkä vieläkin junnuja Vantaalla.

Fadu Uronen taisi olla meille tullessaan iältään jossain kahden- ja kolmenkympin puolivälissä, jos en ihan väärin muista.

Sulanderin varamiehistä Kuusela, Mäkinen ja Lehmusmies eivät tainneet pelata ollenkaan. Marko Rantasen debyytti kotona JyPiä vastaan on jäänyt ikuisesti mieleen. Muistaakseni Jokerit ottelun kuitenkin voitti, mutta Rantasen esitys maalissa oli karmeaa katsottavaa. Aina kun kiekko tuli yli punaviivan alkoi sydäntä kouristaa, hengitys salpautua ja sisuskalut jäätyä. Rantanen imi muutaman, sähläsi kiekon ihan oma-aloitteisesti pari kertaa tolppaan, teki välillä hulluja vastaantuloja ja muutenkin pomppi sinne tänne kuin superpallo. En vieläkään tiedä, miten Pumppu onnistui tekemään torjuntoja. Vahingossa? Tuo on itselleni yksi ikimuistoisimmista maalivahtiesityksistä ikinä, koskaan, missään. Vieläkin herään joskus keskellä yötä kylmään hikeen tuon takia.

Kamppurin etevyydestä kuulin vanhemmilta faneilta juttuja joskus aikoinaan. Kamppurihan lähti Jokereista rapakon taakse, muttei sitten koskaan 70-luvun jälkeen palannut Jokereihin muuta kuin vastustajan paidassa.

Fadun lisäksi toinen sekä Jokereissa että HIFK:ssa pelannut maalivahti oli Kyösti Majava. Minulla ei ole aavistustakaan, minkälainen maalivahti on kyseessä, 70-luvun maalivahteja joka tapauksessa. Majava käsittääkseni tuli Jokereihin samassa kyydissä kuin Kapaset. Ifkissä oli ilmeisesti pääasiassa Wetzellin kakkonen. Joku vanhempi kannattaja voinee valaista? Muitakin sekä Jokereissa että HIFK:ssa edustustasolla kirjoilla olleita maalivahteja löytynee Majavan, Urosen ja Lehmusmiehen lisäksi?

Ennen Kamppuria ja kumppaneita ykkösenä pelasi Jorma Valtonen, joka itselleni on jäänyt mieleen lähinnä TPS-vahtina 80-luvulta. Valtonen oli 70-luvulla sarjan parhaita maalivahteja ja maajoukkuepelaaja. Heti ensimmäisellä Jokerikaudellaan Valtosesta tuli Jokereiden ensimmäisen mestaruuden takuumies.

Olisi tosiaan hauskaa kuulla enemmän noista 70- ja 80-luvun alun maalivahdeista, kun sattuneesta syystä itselläni ei omakohtaista näkemystä ole.

 

[Sorppa]

Viestin lähetti kaksoismetro
Marko Rantasen debyytti kotona JyPiä vastaan on jäänyt ikuisesti mieleen. Tuo on itselleni yksi ikimuistoisimmista maalivahtiesityksistä ikinä, koskaan, missään. Vieläkin herään joskus keskellä yötä kylmään hikeen tuon takia.

Ah, Rantasen debyytti, ikimuistoinen matsi tosiaan. Paremmin ottelun muistavat: Eikös Ströba ollut vahvassa roolissa noissa Pumpun taakse tehdyissä maaleissa? Muistelen, että ainakin yhden maalin Mika kauhoi hanskalla suoraan Rantasen selän taakse ja toisessa maalissa Ströba olisi syöttänyt suoraan maalin eteen JyP-pelaajan lapaan. Vai liittyvätkö muistoni johonkin toiseen matsiin? Matsin jälkeen kävi Rantasta sääliksi, vaikka voitto tulikin, oliko se nyt 5-2 tai jotain.

 

[kaksoismetro]

Viestin lähetti Sorppa
Ah, Rantasen debyytti, ikimuistoinen matsi tosiaan. Paremmin ottelun muistavat: Eikös Ströba ollut vahvassa roolissa noissa Pumpun taakse tehdyissä maaleissa?

Aivan näin, Ströballa tosiaan oli perinteinen hasardipäivä osunut juuri tuohon otteluun. Tosiaan oli se yksi käsimaali, jonka Ströba ja Pumppu järjestivät yhteistyössä, sitten oli se maalin takaa heitetty lätty vastustajalle oman maalin eteen.

Oman muistikuvani mukaan loppunumerot olisivat olleet 5-3 Jokereille. Jotenkin heti ensimmäisistä sekunneista alkaen saattoi aistia, miten Rantasen hämmentynyt hortoilu (sanat eivät riitä tähän) maalin suulla levisi nopeasti myös kenttäpelaajiin ja kylmä hiki oli muuallakin kuin katsomossa. Ströba ja Pumppu molemmat ilmeisesti juuri herätetty kesken unien ja heitetty kaukaloon kylmiltään. Epätodellinen kalman tuntu hallissa tuon pelin aikana. Rantasella oli vaikeuksia jokaisen laukauksen kanssa. Parhaiten jäi mieleen joku yli puolikentästä heitetty roiskaisu, jota Rantanen tuli vastaan ja onnistui ihan itse söhertämään kiekon tolppaan. Samoin Rantasen mailapelaaminen maalin vieressä ja takana jäivät mieleen, koko ajan tuntui siltä, että nyt se kohta kaatuu, oma puolustaja (Ströba) törmää siihen tai Pumppu syöttää kiekon JyPille. Ja silti voitettiin, kyllä menee yli ymmärryksen. Jos joskus on vastustaja ollut saamaton, se oli JyP tuona iltana. Eivät saaneet kunnolla edes laukauksia ja Rantanen "hoiteli" JyPin ylivoimapyöritykset osumalla aina vahingossa kiekon tielle jollain varusteella. Pariin otteeseen kiekko lipui jo jossain Rantasen takana kunnes omat pakit sutivat sen pois alueelta. Rantanen ei varsinaisesti perhostellut vaan pyöri enemmän tai vähemmän rähmällään jäässä ja sätkytteli jäseniään laukausten tielle, eräänlainen makaava sätkyukkotyyli siis. Tuollaista debyyttiä ei kyllä toivoisi kenellekään.

 

[werther]

Viestin lähetti kaksoismetro
Fadun lisäksi toinen sekä Jokereissa että HIFK:ssa pelannut maalivahti oli Kyösti Majava. Minulla ei ole aavistustakaan, minkälainen maalivahti on kyseessä, 70-luvun maalivahteja joka tapauksessa. Majava käsittääkseni tuli Jokereihin samassa kyydissä kuin Kapaset. Ifkissä oli ilmeisesti pääasiassa Wetzellin kakkonen. Joku vanhempi kannattaja voinee valaista? Muitakin sekä Jokereissa että HIFK:ssa edustustasolla kirjoilla olleita maalivahteja löytynee Majavan, Urosen ja Lehmusmiehen lisäksi?

Christian Bergenheim pelasi Jokereissa kaudella 1971-72 kakkosmaalivahtina. Oli sitä ennen HIFK:ssa kolmosmaalivahtina. Eero Holopainen pelasi Ilveksessä, TK-V:ssä ja HIFK:ssa ennen siirtymistään Jokereihin kesällä -69. Oli ykkösenä ainakin 1971-72 ja kakkosena/kolmosena 72-73. Yhteensä neljä kautta Jokereissa. Jos lasketaan Töölön Vesa mukaan, niin sitten löytyy Juhani Masala, joka siirtyi Vesasta HIFK:hon -64 tai -65. Muitakin saattaa olla, mutta nämä nyt ainakin.

Kyösti Majava oli Jokerien ykkönen 1974-75. Sitä ennen Karhu-Kissat ja HJK. Siirtyi HIFK:hon kesällä -77 ja pelasi kaksi kautta kakkosmolarina. Jari ja Hannu Kapanen eivät koskaan pelanneet HIFK:ssa samaan aikaan. Hannu siirtyi kesällä -77 ja pois kesällä -80, jolloin Jari vaihtoi Jokereista HIFK:hon.

 

[Sorppa]

Viestin lähetti kaksoismetro
Oman muistikuvani mukaan loppunumerot olisivat olleet 5-3 Jokereille. Jotenkin heti ensimmäisistä sekunneista alkaen saattoi aistia, miten Rantasen hämmentynyt hortoilu (sanat eivät riitä tähän) maalin suulla levisi nopeasti myös kenttäpelaajiin ja kylmä hiki oli muuallakin kuin katsomossa. Ströba ja Pumppu molemmat ilmeisesti juuri herätetty kesken unien ja heitetty kaukaloon kylmiltään.

Jepulis, 5-3 ne numerot olivat, piti käydä tarkistamassa. Kiitokset vaan (karmaisevien) muistikuvien vahvistamisesta. Lainauksen viimeinen lause kuvaa ehkä parhaiten sitä säätöä, mitä näiden kahden kaveruksen esitys oli sinä iltana.

 

[Tenkanen]

Onhan noita muistoja paljon eri joukkueiden maalivahdeista vuosien varrelta! Yleensähän maalivahdit muistetaan parhaiten joko tempaisuista, imaisuista tai mahtavista torjunnoista. Tästä johtuen esim. Ari Sulander on jäänyt lähinnä perusvarmaksi ja tasaiseksi veskariksi monen mielikuvissa, hän vain voitti otteluita!

Jos nyt muutaman Jokeriveskan ja muutaman muiston kaivaisi esille, niin tässä tulee:

-Cleon Daskalaskiksen muistan parhaiten vuoden 89 liigakarsintojen toisesta ottelusta Helsingissä. Ottelun alussa Jokeripelaajat rynnistivät kovaa vauhtia jäälle pukukopista jonossa. Cleon tuli hirmuisella vauhdilla juosten jäätä päin, juuttui ryminällä vaihtoaition oveen ja kaatui jäälle. Ottelu päättyi jotain 7-2 Jokereille.

-Olisikohan Rauli Sohlmanin ura tyssännyt lopullisesti sairastumiseen? Puhuin Sohlmanin äidin kanssa Tampereen jäähallissa (hän myi siellä arpoja) joskus vuonna 89-90, ja hänen kertomansa mukaan Rauli oli sairastellut, olisikohan jopa ollut melko vakavasti? Olisi mukava kuulla mitä Sohlmanneille nykyään kuuluu, sekä äidille että pojalle...

-Markus Kettereristä muistan parikin asiaa. Ensinnäkin hänen liikkumisensa oli aikoinaan jotain aivan uutta Suomessa. Hän liukui sulavasti peittämään maalin ja pystyi myös parhaimmillaan loistaviin torjuntoihin. Kausina 88-92 Ketterer oli omaa luokkaansa Suomessa. Valitettavasti miehen pelityyli vanhentui aika äkkiä, ja sittenhän hänellä oli se legendaarinen aukko jalkojen välissä, josta imaisikin suuren määrän lirukiekkoja maaliin. Ehkäpä se Ässien ratkaisumaali vuoden 93 playoffseissa ja USA:n maali Suomen verkkoon MM-kisoissa muistetaan parhaiten. Kettererin huippuhetkiä taisi kuitenkin olla kaksi yli muiden: Jussi Riihijärven rankkarin torjunta vuoden 92 kolmannessa finaalissa ja Tsekin rankkareiden torjuminen MM-kisoissa vuonna 92.

-Parris Duffuksesta minulla on semmoisia muistoja että huh-huh. Mies oli aivan täydellinen imuri. Semmoista vetoa jonka hän olisi pystynyt varmasti ja riskittömästi torjumaan ei ollut olemassa. Hänet olisi yhtä hyvin voinut pukea laskettelutamineisiin, ja torjunnat olisivat sujuneet aivan yhtä hyvin/huonosti, päällä seisoen ja kädet haroen sivuille.
Ihmeellisintä Duffuksessa oli se, että mies pelasi Suomessa peräti kolmessa seurassa ennenkuin lopullisesti älyttiin että mies on täydellinen katastrofi. Ensinhän Duffus sähläsi HPK:ssa yhden kauden ja kaikille hämeenlinnalaisille tuli selväksi että miehestä oli päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Kuinkas ollakaan, tämän jälkeen Jokereiden oli hankittava Duffus maalille. Eihän se meno siitä muuttunut: loistavia ihmetorjuntoja ja uskomattomia puolenkentänimaisuja sekä aivan sumeita rynnistyksiä puoleen kenttään. Tulos olikin surkea ja tähänhän miehen Suomen ura päättyikin.
...vaan ei päättynytkään koska nyt kuvaan tuli vielä HIFK, joka hankki tämän ihmemiehen maalin suulle. Muistan naureskelleeni pitkään ja hartaasti Suomalaisten seurajohtajien logiikalle: omasta takaa lyötyisi hyviä molareita, mutta hankitaan nyt varmuuden vuoksi joku sinne heilumaan. En viitsi mollata IFK-faneja sen enempää kirjoittamalla siitä, mitä Duffus sai aikaan IFK:n maalilla.

 

[kaksoismetro]

Viestin lähetti Tenkanen
hänen kertomansa mukaan Rauli oli sairastellut, olisikohan jopa ollut melko vakavasti? Olisi mukava kuulla mitä Sohlmanneille nykyään kuuluu, sekä äidille että pojalle...

Itselleni ei ole jäänyt tällaista mieleen, mutta melko varhainhan Rale kuitenkin lopetti. Olisiko 30-vuotias ollut? Sohlman on sittemmin toiminut maalivahtivalmennuksen parissa (tutkintojakin aiheesta suorittanut) ja pelailee yhä veteraanilätkää.

Kiitoksia muistikuvistasi, mukava lukea. Onnistuit verestämään minunkin muistojani, sillä nyt muistan hämärästi myös tuon Daskalakisin kompuroinnin. Ottelu muuten päättyi 7-3. Tuosta maalivahdista voisi myös mainita sen, että hän oli pikemminkin tyyliä "pieni ja eloisa" kuin "peittävä ja vakaa". Jätti itsestään myös ihmisenä miellyttävän kuvan tuota valitettavaa autoilua lukuun ottamatta. Peliuransa jälkeen Daskalakis on ollut mukana mm. hyväntekeväisyystoiminnassa.

Ketterer oli parhaimmillaan loisteliaampi maalivahti kuin Sulander, mutta jos pitäisi jompaan kumpaan luottaa, niin itse epäröimättä luottaisin Sulanderiin. Sulon "heikkous" oli juuri eleettömyys, ja sen vuoksi hän sitten on jäänyt turhaan varjoon. Jotkut toisten joukkueiden kannattajat ovatkin aikojen saatossa väheksyneet hänen suorituksiaan, koska Sulo pelasi Jokereissa hyvän pakiston takana. Tällaiset kommentit ovat aina ärsyttäneet minua suuresti. Tosiasiassa Sulander todella oli voittava maalivahti, eleetön ja varma kuin muuri. Maajoukkueessa taisi pari lipsahdusta sattua, mutta kun näki Sulon Jokereiden maalilla oli perin pohjin levollinen olo oman maalin varjelun suhteen. Ei mitään turhia temppuiluja tai näyttäviksi venytettyjä torjuntoja, Sulo vain napsi kiekot, oikaisi sitten selkänsä ja ojensi kiekon tuomarille. Noihin aikoihin aina ja jatkuvasti jaksettiin mainita Sulon heikkoudeksi mailapeli, mutta itselleni tämä kritiikki oli melko käsittämätöntä. Eihän Sulander toki mikään mailavirtuoosi ollut, mutta ei hän kyllä myöskään koskaan ollut mailalla pelatessaan mitenkään epävarmakaan. Mielestäni Sulon mailapeli oli suorastaan varmempaa kuin monen ehkä teknisesti taitavammin mailaa käyttävän maalivahdin mailapeli. Sulollahan oli tilanne pitkään siinä ja siinä saako koskaan vakituisen ykkösen paikkaa Jokereissa. Lopulta löytyi sitten se riittävä ärsytys ratkaisevan askelen ottamiseen, kun Jokerit kesken 93-94-kauden hankki Allain Royn. Sulo sisuuntui, otti ykkösen paikan lopullisesti eikä taakseen enää katsonut.

Kiitos myös Wertherille noista lisäyksistä sekä Jokereissa että HIFK:ssa pelanneiden maalivahtien listaan.

 

[MC61]

Itse en ole kuullut kritiikkiä Sulon mailapeliä kohtaan.

Itseasiassa Alueuutiset järjesti joskus 90-luvun puolenvälin jälkeen laukaisukilpailun jokeripelaajille ja Sulon vei koko roskan nimiinsä kategoriassa "lujin rannelaukaus". Ja pelaajissakin oli hyviä rannaajia. Tulos ei ollut mitenkään manipuloitu, sillä julkaistujen tulosten perusteella Sulo tosiaan oli laukonut kiekon tutkaan erittäin kovaa.

Kova laukaushan ei tosin tunnetusti korvaa puuttuvaa mailatekniikkaa tai peliälyä.

 

[werther]

Konjakkia koko rahalla!

Muistan lukeneeni jostain hauskan tarinan Eero Holopaisesta tämän siirryttyä HIFK:sta Jokereihin 1969. Kyseessä oli ensimmäinen ottelu Jokereissa entistä seuraa vastaan, ja Eppuli oli hieman hermostunut. Huoltaja oli sitten antanut hänelle konjakkipullon ajatellen, että yksi ryyppy veisi pahimman hermostuksen. Kelpo maalivahtimme olikin sitten tissutellut koko pullon niin, että hän ei kyennyt pelaamaan, vaan tolppien väliin luisteli varamaalivahti. Pystyykö joku wanha Jokeri-fani vahvistamaan tai kumoamaan tämän legendan?

 

[tumba17]

Sohlmanin sairastelu liittyneen varmasti tuohon aivokalvontulehdukseen, jonka jälkeen hän joutui muistaakseni kävelyä myöten opettelemaan kaiken uudestaan. Tosin tuo sattui jo Jokeriaikana ja Rale kuntoutui ihan kelpo veskariksikin. Viime aikoijen kuulumisista ei tietoa.

Korpisen Mikasta muistan matsin, jossa Rale sai kiekon päähänsä ja joutui pelin kesketyttämään, Korpinen pelasi loistomatsin ns. kylmänä kundina ja Jokerit voittivat. Korpisesta odotetttiin ihan kovankin luokan veskaria, mutta noita lupauksia hän ei koskaan lunastanut. Ihan pikku yksityiskohtana, Korpinen on asunut jo kymmenkunta vuotta Aasiassa suomalaisien firmojen hommissa.

Ilmo Uotila oli toinen Jokerijuniori, josta odotettiin huippuveskaria, mutta kaikki ei napsahtanut kohdalleen ja Uotila on mm. Kamppurin ja muistaakseni Ralenkin takana ns. ikuisena kakkosena.

Kamppuri oli varmasti parhaita veskareita, joita Jokereidn juniorisarjat kasvattivat. Muistan pikkupoikana pelänneeni aina kun nuori junnu Kamppuri laitettiin kehiin, Majavan tilalle. Nuori mies kun ei ollut ihan niitä varmimpia veskareita, mutta tuosta heikkoudesta päästiin nopeasti eroon ja sitten rapakon taka tuli kutsu, tosin peliaikaa ei Edmontonista juuri tullut. Toinen juttu mikä nuoresta Kamppurista jäi mieleen, oli tuo torjunnan jälkeinen tapa palata ns. peruasentoon, eli ensin huikea hanskavenytys ja sitten heti paluu tuohon veskarin perustorjunta asentoon ja kansa taputti.

Valtonen taas tuli valmiina huippuna Porista, Mäkisen ison rahapussin vetämänä, loistava veskari ja parhaimmillaan oli varmasti Top-5 porukassa koko maailmassa. Valtsu ei tosin kauaa viihtynyt, mutta oli tuon 72-vuoden mestaruuden takaajia.

Holopaisesta ja Bergenheimista mielikuvani ovat jo huonommat ja perustuvat mm. faijan kanssa keskusteluihin, sen verran nuori olin kun ko. veskareita seurasin. Holopaisesta minulle on mieleen painunut koko naaman maski (kuten Valtsullakin) ja Eppuli oli HIFKta vastaan aina pulassa, hiukan hermoheikko kun oli. Tuo nimimerkki wertherin konjakkitarina on kirjoitettuna johonkin Jokerikirjaan, eli kai jotain totuutta on takana.

Kaiken kaikkiaan Jokereissa on varsin usein pelannut todella kovan luokan veskarit, jotka joko takasivat mestaruuksia, tyyliin Valtonen, Ketterer, Sulander, jne. tai pitivät kohtuullisen heikkotasoisen jengin liigassa (ja taistelemaan aina tasaväkisesti HIFKn kanssa), tyyliin Kamppuri ja Sohlman. Tuohon mestaruuksia voittavien listan jatkoksi toivoisi sitten Thomasin kuuluvan kuukauden kuluttua.

 

[pappi]

Kaudelta 1982-83 muistuu mieleeni Ilmo Uotila .Uotila ei muistaakseni pelannut silloin montaakaan peliä.
Taisi olla jo edesmenneen "Pappa " Ruotsalaisen yllätysveto moniin tärkeisiin matseihin.

 

[liigajyrä]

Viestin lähetti TommyT

Ja ketäs siellä oli Sulanderin takana aikanaan kakkosveskareina? Ainakin Marko Rantanen vaikutti DDR-hallin aikoina pari kautta. Kuusela, Lehmusmies?



-TommyT-

Kuuselan Repe oli junnuna ihan keisari .Hänessä olisi ollut potentiaalia vaikka miksi mutta kaverin rennon ja mukavan luonteen takia pelaili alasarjoissa ja lopetti,eikä ottanut stressiä. Toki silloin edellä olivat tosiaan Sulo ja Make .

Ariman Tony risti aikoinaan Daskalakisin "kreikkalaiseksi lammaspaimeneksi" joka myöhästyi aina ja joka kerta.
Tosiasiassa ilman Daskaa ei Jokerit olisi noussut tuolloin liigaan.

Pieni lisäys . Edellä ketjussa puhuttiin Mamba Malinen ja Eskelinen episodista. Eskeliseltä murtui leukaluu ja Mamba oli sivussa yhtäkauan kuin Eskelinenkin.Oli ne hurjia aikoja kaikki jutut eivät kestä päivänvaloa :)

 

[eh]

Jos tässä muisteluketjussa voisi puhua nykybyyrareistakin...

Jos oli Kaltevan jatko tämän päivän paras uutinen, niin oudoin oli Pasi Häkkisen jatko. Häkkisellähän toki on viime keväänä julkaistua sopimusta jäljellä vielä vuosi, mutta jotenkin alkuunkaan istu minun päähäni, että Häkkinen vielä tulevallakin kaudella istuisi vaihtoaitiossa. Etenkään kun Hallikaiselle ja Hovisellekin sorvattiin liigadiilit.

Tiedotustilaisuudesta kantautuneiden tietojen mukaan Wade vieläpä olisi sanonut, että Hallikaiselle annetaan nyt mahdollisuus haastaa tosissaan liigapaikasta.

 

[Ilmala]

Viestin lähetti eh
Tiedotustilaisuudesta kantautuneiden tietojen mukaan Wade vieläpä olisi sanonut, että Hallikaiselle annetaan nyt mahdollisuus haastaa tosissaan liigapaikasta.

Wade puheli ilmeisesti lämpimikseen. Thomasin/Stuntin tulon myötä lähtöpassit saanee Häkkinen, ei Hallikainen eikä Hovinen. Luulen ettei Pasi ehdi pelata yhtään harjoitusotteluakaan.
Sympaattinen kaveri, mutta elämä on välillä aika raakaa, näin se vaan menee.

 

[fiftyeight]

Viestin lähetti tumba17
- - -
Valtonen taas tuli valmiina huippuna Porista, Mäkisen ison rahapussin vetämänä, loistava veskari ja parhaimmillaan oli varmasti Top-5 porukassa koko maailmassa. Valtsu ei tosin kauaa viihtynyt, mutta oli tuon 72-vuoden mestaruuden takaajia.
- - -

Pikku poikana muistan kerrotun että Valtsu tuli opiskelemaan Helsinkiin ja siksi Jokereihin. Samaten teki Vellu Ketola. Saattoihan tietysti Aimon käteiskassallakin olla ollut tekemistä asian kanssa.

werther kun kertoilit 60-70 -luvun vaihteen Jokeriveskareista, niin mikäs se olikaan noihin aikoihin sen amerikkalaisen ihmeveskarin nimi joka ei tahtonut luistimillaan pysyä pitämättä ylärimasta kiinni? Taisi tulla vielä jonkun toisen amerikkalaisen kylkiäisenä joukkueeseen?

 

[tumba17]

58, muistelet varmaan kaveria nimeltä Dwaight (kirjoitetaankohan noin?) Watson. Ko. veskari vietti Eppulin takana aikaa tuppea purren. Jos muistelen oikein, niin riiteli kauden lopussa Aimon kanssa palkkasaatavistaan, mutta kukapa ei olisi riidellyt.

Tuosta Watsonin mukana tulleesta "vahvistuksesta" ei muistikuvaa, eikä ole sattuneesta syystä käsillä kirjallisuutta, josta asian voisi tarkistaa.

 

[Isaksson]

Viestin lähetti tumba17
Kamppuri oli varmasti parhaita veskareita, joita Jokereidn juniorisarjat kasvattivat.

Ihan hauskoja muistoja entisaikojen maalivahdeista, mutta korjataan nyt kuitenkin tämä. Kamppuri ei kyllä ollut mikään Jokereiden juniorisarjojen kasvatti. Kamppuri oli Pohjois-Haagan Jääkissojen kasvatti ja siirtyi Jokereihin kyllä erittäin myöhään ehkäpä vasta A-junnuna.

Niin hyvä maalivahti kuin Kamppuri olikin taisi hän saada kuitenkin kunnian olla maalissa, kun IFK takoi kaikkien aikojen suurimmat paikallisnumerot 13-0. Olikohan joskus 1978, ei ole nyt mahdollisuutta tarkistaa.

 

[Gags]

Viestin lähetti Isaksson
Kamppuri oli Pohjois-Haagan Jääkissojen kasvatti ja siirtyi Jokereihin kyllä erittäin myöhään ehkäpä vasta A-junnuna.

13-vuotiaana siirtyi jo HJK / Karhu-Kissat organisaatioon, pelasi ekan matsin Kissojen edustuksessa 15-vuotiaana. 17-vuotiaana sitten Jokereihin.

 

[fiftyeight]

Viestin lähetti tumba17
58, muistelet varmaan kaveria nimeltä Dwaight (kirjoitetaankohan noin?) Watson. Ko. veskari vietti Eppulin takana aikaa tuppea purren. Jos muistelen oikein, niin riiteli kauden lopussa Aimon kanssa palkkasaatavistaan, mutta kukapa ei olisi riidellyt.

Tuosta Watsonin mukana tulleesta "vahvistuksesta" ei muistikuvaa, eikä ole sattuneesta syystä käsillä kirjallisuutta, josta asian voisi tarkistaa.

Jees, niinpä taisi olla Dwight Watson. Sukunimi oli mielessä mutta etunimeä uupui, enkä heti jaksanut kaiken maailman watsoneita tsekata; eikä btw. edes Eurohockey tai HockeyDataBase kaveria tunne.

Silloin skidinä käytiin katsomassa kaikki Nordiksen pelit, oli ne sitten narrien, IFKoon, Kissojen tai Klubin matseja. Watsonista jäi mieleen, että sille jo luistelumatka maalilta vaihtoaitioon näytti melkoiselta uroteolta.

 

[tumba17]

Isakssonille ja Gagsille kiitokset korjauksesta, minulla oli tosiaan muistikuva, että Kamppuri olisi kahlannut nuo Jokeri-juniorit läpi.

Tuosta 13-0 matsista taas väittäisin sen olleen pelattu kaudella 1978-79 ja maalissa ekassa erässä Sohlman, toisessa Uotila ja sitten taas Sohlman kolmanteen. Olen ko. matsia ollut katsomassa ja istuin Nordiksella kohdassa jossa A7 ja B1 yhtyvät. Tuolloin oli käytössä vielä pitkät puupenkit, joten tuossa kulmassa istuessa joutui olemaan vaikeassa asennossa, jotta näki kunnolla. Eli, istuin koko matsin kierossa asennossa ja turpaan tuli 13-0, joten mieli ei ollut kovin korkea kun himaan poistuin. Seuraavana päivänä koulussa vielä nuo glory-hunter HIFK-fanit soittivat suutaan. Elämä oli kovaa silloin nuorelle pojalle.

 

[Kontulan Ottawa]

Viestin lähetti fiftyeight
Jees, niinpä taisi olla Dwight Watson. Sukunimi oli mielessä mutta etunimeä uupui, enkä heti jaksanut kaiken maailman watsoneita tsekata; eikä btw. edes Eurohockey tai HockeyDataBase kaveria tunne.

Silloin skidinä käytiin katsomassa kaikki Nordiksen pelit, oli ne sitten narrien, IFKoon, Kissojen tai Klubin matseja. Watsonista jäi mieleen, että sille jo luistelumatka maalilta vaihtoaitioon näytti melkoiselta uroteolta.

joo sama historia meikäläiselläkin. faijalta pummattiin 2 mk lastenlippuun ja polvet koukussa kassan läpi.

Jokerit muuten perusteli tuota palkkasaatavien epäämistä sillä, että kyseinen maalibvahti lepuutti hanskakättään aina tauoilla maalin päällä. Oikea maalivahti kuulemma ei tee niin.

 

[Isaksson]

Viestin lähetti tumba17
Tuosta 13-0 matsista taas väittäisin sen olleen pelattu kaudella 1978-79 ja maalissa ekassa erässä Sohlman, toisessa Uotila ja sitten taas Sohlman kolmanteen. Olen ko. matsia ollut katsomassa ja istuin Nordiksella kohdassa jossa A7 ja B1 yhtyvät.

Saattoi hyvin olla tuo kausi, mutta taidettiin kuitenkin pelata vuoden 78 puolella. Maalivahdeista en ala kinaamaan, mutta katselin peliä silloin seisomapaikoilta, muistaakseni katsomosta F7. Elävästi on mielessäni valkopaitaisen Kamppurin imurointi, mutta saatan muistaa väärinkin. Kukapa tarkistaisi.

 

[Cobol]

Viestin lähetti Isaksson
Saattoi hyvin olla tuo kausi, mutta taidettiin kuitenkin pelata vuoden 78 puolella. Maalivahdeista en ala kinaamaan, mutta katselin peliä silloin seisomapaikoilta, muistaakseni katsomosta F7. Elävästi on mielessäni valkopaitaisen Kamppurin imurointi, mutta saatan muistaa väärinkin. Kukapa tarkistaisi.

Oli mun ensimmäinen ottelu, jota seurasin Helsingissä kun tänne muutin vuoden 1978 syyskuun alussa. Oman muistikuvani mukaan peli pelattiin loppusyksyllä 1978. Menin hallille ja päätin ratkaista pelin perusteella sen, kumpaa joukkuetta kannatan jatkossa. Koska HIFK olisi ollut niin helppo valinta 13-0 voitolla, valitsin tietysti Jokerit :)

Edit:

sama muistikuva on Kamppurista tuossa pelissä kuin Isakssonilla. Mutta en mene kyllä vannomaan. Oli siinä muutakin ihmeteltävää.

 

[tumba17]

1978-79 kaudella Kamppuri oli jo Edmontonin leivisssä, Sohlman oli tuo veskari.