Nuo alkuperäiset Vennis-dokumentit muuten löytyy YLEn Elävästä arkistosta, tuli viikonloppuna katsottua lopulta nekin. On (oli) kyllä sellainen äijä kyseessä että ei voi muuta kuin ihailla ja kunnioittaa. Joku täälläkin kirjoitti että ihmisen pitäisi osata hellittää vanhoilla päivillään, mutta minä olen sitä mieltä että jokaisen pitää osata/pystyä/uskaltaa tehdä niin kuin itsestään parhaalta tuntuu. Enemmän kuin tuota Vennisen jatkuvaa puuhastelua ja saavutuksia minä arvostan sitä kuinka harmoniassa hän oli itsensä ja elämänsä kanssa. Tuollainen on minusta tavoittelemisen arvoista elämässä, ja toivoisin että itsekin pystyisi samaan; että riippumatta siitä minkälaisia kapuloita elämä heittää rattaisiin, pystyisi olemaan onnellinen ja tyytyväinen ja etsimään elämästä silti niitä positiivisia asioita. Venninen ei surkutellut sokeuttaan vaan totesi vaan että se saattoi pelastaa hänet kuolemalta sodassa. Venninen ei kehuskellut tekemisillään vaan näytti enemmänkin vähättelevän esim. kaikkia rakennelmiaan, totesi monesti että "Ei nämä mitään hienon näköisiä ole ja joku saattaa nauraakin näille mutta nämä ovat sopivia minun käyttööni".
Helvetin hieno asenne elämään, tuollaista asennetta toivoisi nykypäivänä näkevänsä enemmänkin. Ei minusta siinäkään ole mitään pahaa jos ihminen esim. pitkän työuran jälkeen haluaa vaan olla ja levätä tekemättä mitään jos siitä vaan pystyy nauttimaan täysillä ja olemaan onnellinen.
