Ymmärrän kyllä pointtisi: toinen kausi, alla varaus pienellä numerolla, vastustajien huomio ja ympäristön odotukset ovat läsnä alkaen päivästä yksi.
Mikäli Ässien joukkuepeli toimii ja ratkaisuvoimaa tulee laajalta rintamalta, ei paineet pääse kasautumaan yhden miehen harteille. Paineista Armiaa kohtaan voisi ajatella kahdella tavalla: toisaalta 18-vuotiaan toisen kauden pelaajan kohdalle niitä ei saisi kasata liikaa. Sitten taas toisaalta, mikäli häntä luonnehditaan ikäluokkansa valioksi maailmassa, tulevaksi kansainvälisen tason tekijäksi, niin huomio, odotusarvot, paineet tulevat olemaan osa arkea tästä eteenpäin. Ainoa mihin voi vaikuttaa on oma tekeminen, kehittyminen niin henkisesti kuin fyysisesti, taustajoukkojen panosta tässä unohtamatta.
Tällä kaudella Armia on jotain väsymyksen tuomaa suvantovaihetta lukuunottamatta pysynyt pelillisesti kohtuullisen hyvin kartalla ja palannut takaisin näyttävästi että tehokkaasti. Päätä ei ole tuntunut paleltavan missään vaiheessa. Mikään ei viittaa että pää olisi jumiutumisherkkä, mutta totta on sekin että ensi kaudella ollaan uudessa tilanteessa. Toisaalta, Armia myös alottaa ensi kauden vuoden kokeneempana, kypsempänä ja, toivon mukaan, parempana.