Jimi, siinä oli mies ja vehkeet eikä pelkkä nimi!

[finnishninja]

Kamu pistäytyi eilen kylässä. Hän toi pienen lahjan minulle. Tiesi että olen vanha Jimi Hendrix fani. Muovikassissa oli Elecric Ladyland tupla, -pakasta vedetty vinyyli! Pyyhin välittömästi höyrylevarista pölyt pois ja kiekko pyörimään.
Tänä aamuna kuuntelin sitä oikein tosissani ja ihastelin vinyylin parempaa dynamiikkaa. Yht’äkkiä CD:t sun muut MP3:t tuntuivat homojen hommilta. Nostalgia on aina paikallaan tasaisin välein!

Muistan ajan kun Jeesus juoksi vielä sortseissa ja sandaaleissa. Eräs juippi tuli kylään Woodstockin kolmoisvinyyli kainalossa. Sain sen 20:llä markalla ja näin sain tutustua ensimmäisen kerran Jimi Hendrixiin.
Levari silloin oli mallia irtonainen mötikkä. Kansi, jossa oli kovaääninen nostettiin pois päältä ja pantiin pystyyn levarin taakse. Äänivarsi vedettiin ensin kohti oikeaa reunaa kunnes se napsahti ja lautanen lähti pyörimään, sitten neula levyä vasten ja homma alkoi.
Kuuntelin ekstaasissa kun Jimi vingutteli ensin Tähtilipun ja perään Purple Hazen. Haukoin henkeä ja heittelin Pasi Kauniston sinkkuja ikkunasta ulos. Sen jälkeen Jimin musiikki oli kovasti kuvioissa mukana.

Toinen bändi olikin sitten The Who. Ikimuistettavia näkyjä kun pojat pani keikan päätteeksi kamat remonttiin. Summertime blues tulee vieläkin kurkusta ulos suihkussa mölytessä!

Lukiko joku muuten juttua kun Liam Gallagher (Oasis) kunnostautui muutama kuukausi sitten Lontoolaisessa hotellissa panemalla huoneen remonttiin? Seinän takana sattui nukkumaan Who:n laulaja Roger Daltrey. Häneltä kysyttiin aamulla oliko vaikea nukkua yöllä. Roger vastasi: ”Poika parka, touhusi koko helvetin yön – minun aikanani homma oli ohi 20:ssä minuutissa….”.

Onko Jatkoajassa nostalgikkoja? Mitä bändejä tulee mieleen ajasta kun finni nenässä oli itsemurhan paikka?

 

[Jet-Ace]

Viestin lähetti finnishninja
Kamu pistäytyi eilen kylässä. Hän toi pienen lahjan minulle. Tiesi että olen vanha Jimi Hendrix fani. Muovikassissa oli Elecric Ladyland tupla, -pakasta vedetty vinyyli! Pyyhin välittömästi höyrylevarista pölyt pois ja kiekko pyörimään.
Tänä aamuna kuuntelin sitä oikein tosissani ja ihastelin vinyylin parempaa dynamiikkaa. Yht’äkkiä CD:t sun muut MP3:t tuntuivat homojen hommilta. Nostalgia on aina paikallaan tasaisin välein!

Muistan ajan kun Jeesus juoksi vielä sortseissa ja sandaaleissa. Eräs juippi tuli kylään Woodstockin kolmoisvinyyli kainalossa. Sain sen 20:llä markalla ja näin sain tutustua ensimmäisen kerran Jimi Hendrixiin.
Levari silloin oli mallia irtonainen mötikkä. Kansi, jossa oli kovaääninen nostettiin pois päältä ja pantiin pystyyn levarin taakse. Äänivarsi vedettiin ensin kohti oikeaa reunaa kunnes se napsahti ja lautanen lähti pyörimään, sitten neula levyä vasten ja homma alkoi.
Kuuntelin ekstaasissa kun Jimi vingutteli ensin Tähtilipun ja perään Purple Hazen. Haukoin henkeä ja heittelin Pasi Kauniston sinkkuja ikkunasta ulos. Sen jälkeen Jimin musiikki oli kovasti kuvioissa mukana.

Toinen bändi olikin sitten The Who. Ikimuistettavia näkyjä kun pojat pani keikan päätteeksi kamat remonttiin. Summertime blues tulee vieläkin kurkusta ulos suihkussa mölytessä!

Lukiko joku muuten juttua kun Liam Gallagher (Oasis) kunnostautui muutama kuukausi sitten Lontoolaisessa hotellissa panemalla huoneen remonttiin? Seinän takana sattui nukkumaan Who:n laulaja Roger Daltrey. Häneltä kysyttiin aamulla oliko vaikea nukkua yöllä. Roger vastasi: ”Poika parka, touhusi koko helvetin yön – minun aikanani homma oli ohi 20:ssä minuutissa….”.

Onko Jatkoajassa nostalgikkoja? Mitä bändejä tulee mieleen ajasta kun finni nenässä oli itsemurhan paikka?

Hendrix ja The Who ovat rautaa. The Who on tänään televisiossa soittaen parhaita biisejään. Must ennen Allstar-ottelua. Vinyyleistä tuli mieleen, että Led Zeppelinin musiikkiin kuuluu osana vinylilevyille ominaiset rahinat, napsahdukset jne.

 

[mikkoz]

nostalgiaa

finnishninja:
Onko Jatkoajassa nostalgikkoja? Mitä bändejä tulee mieleen ajasta kun finni nenässä oli itsemurhan paikka?

Nooh jimiä on tullu tosiaan dikkailtua pitempään. Kaverilta nauhotin aikanaan (90-luvun alussa) kasetille live in montereyn jossa jimin "breikthruu" tapahtui. Siitä innostus tais alkaa ja nauhoitin kirjastosta jopa jonkun videokasetin, missä opetellaan miten jimin juttuja soitetaan kuitarilla. Nooh uutta jimiä ei kuitenkaan minusta tullut, mutta osaan kyllä ulkoa hoilata noita juttuja ja rämpyttään.

Woodstock tuli joskus 97 telkasta ja nauhotin sen. Sieltä bongasin uusia tuttavuuksia. Esim. ten years afterin jonka goin home by helicopter ja tietysti santanan poppoo joka soitti muiden biisien ohella soul sacraficen. Myös mainitsemasi Who oli voimissaan näihin aikoihin ja eddie cochranin? summertime bluesiin todellakiin laitettiin uuteen muottiin.

Greatful Deadin kitaristia, edesmennyttä Jerry Garciaa haastateltiin muistoja Montereystä. Hän "harmitteli" että he joutuivat esiintymään Jimin ja Whon välissä eli
"ensin who soitti settinsä ja hajotti kaikki kamat ja sitten me soitimme settimme rauhallisesti läpi, jonka jälkee jimi soitti ja setin lopussa hajoitti ja poltti kitaransa. Kukaan ei muista meidän keikkaa" harmitteli Garcia. :cool:

 

[nedomansky]

70-luku

Historiasta tulee ekana mieleen bändit Queen ja ELO.

Kaverit kuunteli BCR:ää ja Osmondsia, mutta meille Queenin
Sheer heart attack tai ELOn 5th of Beethoven tykitti rajummin.
Sitten tuli kuvaan mukaan KISS ja Detroit Rock City, sen jälkeen
homma olikin menoa eikä meininkiä.

nimim. It's 106 miles to Chicago, we have full tank of gas,
half pack of cigarettes, it's dark and we're wearing sun glasses. Man, hit IT!

 

[masaman]

kyllä näi o

että Jimi on mulleki ollu pitkän aikaa juuri "se" kitaristi jonka keikkoja on odotettu nähtäväksi telkkarista ja olenpa monen monituista kertaa lainaillut kirjastoista hänen tuotantoaan. Sinällään olen kenties hieman erilainen Jimi fani koska olen syntynyt 1980.

Joskus tuli telkkarista kunnon dokkari The Who:sta ja se oli menoa sillä kertaa! Oma suosikkini on selvästi "Live at Leeds" siinä on semmone plätty ettei paremmasta väliä! Omasta mielestä, mitä olen televisiota kattonut, niin The Who oli helvetin kovassa live bändin maineessa ja se näkyi!! Jumalauta niitä taltiointeja... Varsinkin tämä basisti joka jossakin äänestyksessäkin valittiin viime vuosituhannen parhaaksi basson rämpyttelijäksi. John Enwistle? Vetää aika komeasti, vai hä?

Tartteepa mennä kuunteleen vähän "tattoo":ta:D se on paras tolta albumilta.

 

[kangaroo]

Viestin lähetti finnishninja
Onko Jatkoajassa nostalgikkoja? Mitä bändejä tulee mieleen ajasta kun finni nenässä oli itsemurhan paikka?

Nostalgiaa joo, kyllähän noita vanhoja vinyylejä tulee vinguteltua edelleen. CD:tä en oikeastaan kuuntele kuin autossa.

No Jimi ja Who täälläkin, Zeppelin, Purple, J. Winter, Rollarit, Black Sabbath, CCR nyt tulevat ensiksi mieleen. Parikymppisenä alkoi bluesfriikkiys ja suomirockin nousun mukana eläminen samoihin aikoihin.

 

[finnishninja]

Dokumentti Jimi Hendrixistä

Eräs hotellin omistaja kertoi ohjelmassa saaneensä Jimin vieraakseen. Siivooja oli ihmeissään seuraavana päivänä kun huoneessa oli niin paljon nukkaa joka paikassa. Viimein hän huomasi että Jimi oli käyttänyt siivouskaapissa olevaa lattiamoppia kitaroinnin "kylmäharjoitteluun".

The Whosta senverran että piti kaivaa "Live at Leeds" esiin.
Se toimii vieläkin Summertime Bluesineen. Myös Magic Bus on yhä kovaa meininkiä.

 

[Stonecold]

Thownsend muistaakseni kertoi jossakin haastattelussa olleensa Keith Richardsin kanssa katsomassa Jimin ensimmäistä konserttia briteissä. Kun show oli ohi, oli Pete tuumannut Mickille, että vittu me soittamisestä tiedetä mitään.

The Who on aivan uskomattoman hyvä bändi, jolla on oma, erityinen soundinsa. Mitenkähän sitä yrittäisi kuvailla - voodoopapin henki survoo ulos kitaravahvistimesta, luoden taikuutta ja avaruutta tiukkaan riffittelyyn.

Siihen soundiin vaikutti erityisesti myös Keith Moonin rumpusoundi, varsinkin kun mies ei soittanut haitsuilla ollenkaan. Sen eron muuten huomasi eilen selvästi, vaikkakin Ringon poika veti tosi tuhdisti hommansa läpi. Won`t get fooled again on aivan käsittämättömän energinen biisi, ei tuollaisia tehdä enää...huokaus.

Led Zeppelin oli minulle se kaikista kovin juttu. Zeppelinissäkin mutten Bonhamin rumpuosasto oli tosi iso osa bändin ilmettä, se ehkä yhteneväisenä asiana tuohon mäkibussibändiin. Plantin ekstaasinomaiset laulusuoritukset yhdistettynä Pagen järisyttäviin kitarariffeihin ja -sooloihin - muuta ei tarvinnut, eikä tarvita osin edelleenkään.

 

[J.Pursey]

Jimi oli mies ja vehkeet.....

Meinaan Jim Morrison. Tuo rock`n rollin henkilöitymä, joka oli samaan aikaan täyskahjo rokkari ja toisaalta herkkä runoilija.

 

[Tommy]

Vaikka olenkin kultaisen 80-luvun lapsi, iskee 70-luvun musiikki ja lujaa. KISS on ehdoton suosikki, Deep Purple ja Black Sabbath iskevät myös.