Jimi Hendrix – kaikkien aikojen kitaristi

[adolf]

Hendrixistä pitää vielä sanoa se, että soittaja tai laulaja voi olla teknisesti, vaikka miten täydellinen, mutta häneltä silti voi puuttua se "jokin".

Nämä kaikki on huonoja sanoja kuvaamaan tuota "jotakin", mutta parempien puuttuessa on käytettävä sielukkuutta ja tyylikkyyttä. Paras ehkä joka tulee omaan mieleeni on mukaansa tempaaminen. Sydän.

Hendrixiä ei tarvitse katsoa. kuin puoli minuuttia esiintymässä kitaran kanssa ja voi jo todeta, että siinä on kiireestä kantapäähän oleva rock-kitaristi. Se ei ole pelkästään sitä, että sormet liikkuu valtavalla nopeudella tuota instrumenttia soitettaessa, vaan tuo koko juttu tulee jostain paljon syvempää. Mies eläytyy ja heittäytyy koko olemuksellaan musiikin vietäväksi. Sulautuu jotenkin yhdeksi tuon kitaran kanssa.

Yleensäkin ihan parhailta muusikoilta löytyy yleensä tämä sama piirre, että ne jollain lailla koskettavat ihmistä vielä sen lisäksi, että ovat helkatin taitavia ja hyviä siinä hommassaan. Herättävät tunteita. Usein siihen tarvitaan vielä se laulaja, joka tulkitsee laulun kautta jotain tarinaa, joka osuu kuulijaan itseensä.

 

[Jupe]

Tässäkin ketjussa mainittu Clapton on hyvä esimerkki hyvin erilaisesta lähestymistavasta esiintymiseen ja soittoonkin. Kerran olen herran päässyt näkemään, paikka oli Lontoon Royal Albert Hall ja heitti siellä varmaan 10 keikkaa putkeen niin omat liput osui Blues-iltaan, eli illat oli teemoitettu.
Claptonia kuunnellaan tai ainakin tuolloin ysärin alussa jo kuunneltiin istuen permannollakin, uppoudutaan soundiin kun tähti on aika staattinen hahmo lavalla, ei se paljoa ilakoi. Muistetaan kuitenkin se että Claptonilla oman lapsen menetys oli aika tuore juttu vielä tällöin. Sen muistan että aluksi tuli noin 30min akustinen setti joka soitettiin vain parin tyypin toimesta istuen kun oli just ilmestynyt unplugged-levy, sen jälkeen kytkettiin "sähköt" ja jammailtiin blues-keikka mikä huipentui johonkin klassikkoon olisikohan ollut Sweet Home Chicago ja lavalle tuli myös lämppärinä toiminut Jimmie Vaughan.
Hauska pointti vielä Claptonista, kitaran kaulassa paloi koko blues-keikan ajan rööki. Eli poltti käytännössä koko keikan ja laittoi käryämään pidikkeeseen aina biisien ajaksi joka oli kitaran kaulassa.

Tämä muistelu joka mun yksi isoimpia kitarajumalien konsertteja siksi että on hyvin eri lähestymistapoja soittamiseen "maailman parhailla kitaristeilla". Olisihan se tylsää jos kaikki olisi samasta puusta veistettyjä.

 

[oiler99]

Muistaakseni Henkka itse piti puolestaan ZZ Topin Billya maailman parhaana kitaristina.

Dick Cavett Shown haastattelussahan juontaja tituleerasi Hendrixiä maailman parhaaksi kitaristiksi, mihin Jimi vastasi takaisin "ehkä paras tässä tuolissa".

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=VGf9PTYyJ4A

 

[D.Santon]

Linkki: https://youtu.be/IPtv14q9ZDg

Hienosti soi myös akustisella.

 

[eriatarka]

Hendrixin kuolemasta tänään tasan 50 vuotta.

 

[Stolk-2]

Tässäkin ketjussa mainittu Clapton on hyvä esimerkki hyvin erilaisesta lähestymistavasta esiintymiseen ja soittoonkin. Kerran olen herran päässyt näkemään, paikka oli Lontoon Royal Albert Hall ja heitti siellä varmaan 10 keikkaa putkeen niin omat liput osui Blues-iltaan, eli illat oli teemoitettu.
Claptonia kuunnellaan tai ainakin tuolloin ysärin alussa jo kuunneltiin istuen permannollakin, uppoudutaan soundiin kun tähti on aika staattinen hahmo lavalla, ei se paljoa ilakoi. Muistetaan kuitenkin se että Claptonilla oman lapsen menetys oli aika tuore juttu vielä tällöin. Sen muistan että aluksi tuli noin 30min akustinen setti joka soitettiin vain parin tyypin toimesta istuen kun oli just ilmestynyt unplugged-levy, sen jälkeen kytkettiin "sähköt" ja jammailtiin blues-keikka mikä huipentui johonkin klassikkoon olisikohan ollut Sweet Home Chicago ja lavalle tuli myös lämppärinä toiminut Jimmie Vaughan.
Hauska pointti vielä Claptonista, kitaran kaulassa paloi koko blues-keikan ajan rööki. Eli poltti käytännössä koko keikan ja laittoi käryämään pidikkeeseen aina biisien ajaksi joka oli kitaran kaulassa.

Tämä muistelu joka mun yksi isoimpia kitarajumalien konsertteja siksi että on hyvin eri lähestymistapoja soittamiseen "maailman parhailla kitaristeilla". Olisihan se tylsää jos kaikki olisi samasta puusta veistettyjä.

Claptonilla on kuitenkin hieno pitkä ura minkä aikana hän on luonut nahkansa useampaan kertaan Yardbirds-Bluesbreakers-Cream-Blind Faith-Derek and the Dominos- soolo uraansa. Joten itse vertailisin Hendix-Clapton akselilla Claptonin uraa Creamin aikoihin. Sitä ei voi tietää mitä Henkka olisi tehnyt, jos hän olisi elänyt.

 

[Jupe]

Claptonilla on kuitenkin hieno pitkä ura minkä aikana hän on luonut nahkansa useampaan kertaan Yardbirds-Bluesbreakers-Cream-Blind Faith-Derek and the Dominos- soolo uraansa. Joten itse vertailisin Hendix-Clapton akselilla Claptonin uraa Creamin aikoihin. Sitä ei voi tietää mitä Henkka olisi tehnyt, jos hän olisi elänyt.

Hyvä pointti. Jimistä tuli legenda myös pitkälti siksi kun kuoli nuorena ja kapinallisena.
EC:n ura koki suurempia muutoksia koska on hengissä. Moni arvottaa EC:tä uuden tulemisen myötä, pitää tylsänä mutta itse arvostan suuresti että artisti osaa muuntautua eikä tahko samaa sointua tai samaa kapinaa koko uraansa.
Itse olen kasarilla musasivistystä alkanut kasvattamaan jolloin Jimi oli jo legenda ja EC juuri vaihtanut lungimpaan kasarimeininkiin, samaan kategoriaan meni Phil Collinsin ja jopa Chris Rean tekemiset. Toki totuus tulee ilmi viimeistään siinä vaiheessa kun kannat suuresti arvostamistani suomalaisista kirjastoista kymmenittäin levyjä joka viikko ja tutustut ajatuksella esimerkiksi juuri EC:n koko tuotantoon.

 

[Stolk-2]

Hyvä pointti. Jimistä tuli legenda myös pitkälti siksi kun kuoli nuorena ja kapinallisena.
EC:n ura koki suurempia muutoksia koska on hengissä. Moni arvottaa EC:tä uuden tulemisen myötä, pitää tylsänä mutta itse arvostan suuresti että artisti osaa muuntautua eikä tahko samaa sointua tai samaa kapinaa koko uraansa.
Itse olen kasarilla musasivistystä alkanut kasvattamaan jolloin Jimi oli jo legenda ja EC juuri vaihtanut lungimpaan kasarimeininkiin, samaan kategoriaan meni Phil Collinsin ja jopa Chris Rean tekemiset. Toki totuus tulee ilmi viimeistään siinä vaiheessa kun kannat suuresti arvostamistani suomalaisista kirjastoista kymmenittäin levyjä joka viikko ja tutustut ajatuksella esimerkiksi juuri EC:n koko tuotantoon.

Samanikäinen varmaan olen ja kaikista mahdollista kanavista olen itseäni sivistänyt musiikin suhteen. Vanhemmiltani tuli "perintönä" vanhempia bändejä kuten Beatles, CCR, Doors, Otis Redding ja niin edelleen. Clapton on pysynyt mielenkiintoisena koko uransa. Varmaan samanlaista olisi Henkka tehnyt, jos olisi elänyt pitempään.

Hendrix ei ollut ensimmäinen artisti joka käytti esim. feedbäkkiä, whammy bar-sukelluksia, fuzzia, mutta hän loi niistä sellaisen yhdistelmän joka oli todella vaikuttava tuleville kitaristeille. Teknisesti moni kitaristi on hänet ehkä ohittanut tekniikassa, mutta ei kovin monta ole luonut tuollaista pakettia joka järisytti aikalaisiaan. Eddie Van Halen on ehkä seuraava kitaristi joka aiheutti mullistuksen kitaramaailmassa. Mielestäni usein unohtuu kuinka hyvä kitaristi Hendrix oli soittaessaan puhtaita osuuksia. Erilaisia sointuja joissa veti tosi vaikeita hammer-on tai pull-of liikkeitä. Itse olen yrittänyt, mutta en osaa noin hyvin soittaa puhtaita osuuksia.

 

[Jupe]

Samoja bändejä ja Van Halenkin mainittu. Hiukan off topic, jännä huomata miten samat tekijät ovat sielläkin vaikuttanut. Itsellä juuri CCR oli suurin mikä tuli 40-lukulaisen faijan kautta, kitaresteissa nimenomaan Fogerty ja jonkun verran musiikillisesti myös soulia siihen kylkeen. 60-lukulainen broidi taas tuo sen 70-80 lukuvivahteen tähän Blackmore, Van Halen, EC, Knopfler.
Itse en soita ja tämäkin aihe tulee käsiteltyä kokonaisuuden kautta, siten Jimi on korkealla kuten aiemmin mainitsin osuu siihen blues-soul-rock akseliin mikä toimii itselle rytmillisesti. Vaatisi melkein oman ketjun mutta monet afroamerikkalaiset kitaristit nousevat itsellä rytmillisesti esiin Jimin lisäksi mm Prince, Chuck Berry, Vernon Reid, Tom Morello, Nile Rodgers. Näitä on paljon kun kuuntelee eri genrejä, uusimmista Gary Clark jr ja jokerina vaikkapa Ernie C mikä toimii itselle pirun hyvin.

 

[Stolk-2]

Samoja bändejä ja Van Halenkin mainittu. Hiukan off topic, jännä huomata miten samat tekijät ovat sielläkin vaikuttanut. Itsellä juuri CCR oli suurin mikä tuli 40-lukulaisen faijan kautta, kitaresteissa nimenomaan Fogerty ja jonkun verran musiikillisesti myös soulia siihen kylkeen. 60-lukulainen broidi taas tuo sen 70-80 lukuvivahteen tähän Blackmore, Van Halen, EC, Knopfler.
Itse en soita ja tämäkin aihe tulee käsiteltyä kokonaisuuden kautta, siten Jimi on korkealla kuten aiemmin mainitsin osuu siihen blues-soul-rock akseliin mikä toimii itselle rytmillisesti. Vaatisi melkein oman ketjun mutta monet afroamerikkalaiset kitaristit nousevat itsellä rytmillisesti esiin Jimin lisäksi mm Prince, Chuck Berry, Vernon Reid, Tom Morello, Nile Roidgers. Näitä on paljon kun kuuntelee eri genrejä, uusimmista Gary Clark jr ja jokerina vaikkapa Ernie C mikä toimii itselle pirun hyvin.

Hienoja nimiä mainitset. Itse koen laajan musiikkimaun rikkautena.

Hendrixillä oli soul taustaa kun hän soitti kiertue kitaristina esim. Wilson Picketin, Ike & Turnerin, Sam Cooken ja Jackie Wilsonin taustabändeissä. Unohtamattakaan Little Richardia.

 

[oiler99]

Claptonilla on kuitenkin hieno pitkä ura minkä aikana hän on luonut nahkansa useampaan kertaan Yardbirds-Bluesbreakers-Cream-Blind Faith-Derek and the Dominos- soolo uraansa. Joten itse vertailisin Hendix-Clapton akselilla Claptonin uraa Creamin aikoihin. Sitä ei voi tietää mitä Henkka olisi tehnyt, jos hän olisi elänyt.

Hendrixin viimeisestä haastattelusta, jonka hän antoi Keith Althamille viikko ennen kuolemaansa, voi saada ehkä jotain osviittaa. Tuossa haastiksessa Altham kysyi Hendrixiltä tulevaisuuden suunnitelmista. Hendrix kertoi haaveilevansa isommasta kokoonpanosta, jossa hän voisi olla enemmän taustakitaristin roolissa.


ALTHAM: Would it be practical for you to get maybe an organist and a vocalist, I mean, so you can step back as a guitarist?

HENDRIX: Well that's exactly what I want to do, actually. That's what I have to do. All I do is probably get two guitars, counting myself, and an organist, a singer, and drums, quite naturally, and bass. If I can get something like that, that would be out of sight.

The Last Interview

brumepourpre.hendrix.free.fr

 

[Pavlikovsky]

Näen Hendrixissä ja Duane Allmanissa jotain samaa. Hieman uhmakkaita bluesiin kallellaan olleita luomisvoimaisia kitaravelhoja, jotka omistautuivat asialleen 24/7 ja tuonela korjasi molemmat aivan liian aikaisin. Ties mitä olisivat vielä ehtineet luoda, mutta toisaalta aikainen hiippakunnan vaihto takasi loputtoman ikonisuuden.

 

[Yläpesä]

Lisätään bluespainotteisten kitarankurittajien jonoon vielä Rory G, jota jaksan kuunnella huomattavasti pidempään kuin Jimiä. Kumpikin toki yhtä kamalia vokalisteja mölinöineen. Blues-maailmaa sitten sekin.

 

[Larionov #8]

Näitä vanhoja kitaristeja arvottaessa on sama ilmiö kuin vanhoja urheilijoita arvottaessa. Harva ymmärtää suhteuttaa teoksia aikakauteen. Kaikkina aikoina huiput ovat olleet huippuja, joista perässähiihtäjät ovat sitten ottaneet mallia ja painelleet ohi.

Jimin nerokkuus tulee parhaiten esille cover-versioissa, joita mies tehtaili kiitettävästi.

Verratkaapa huviksenne miltä kuulosti Bob Dylanin All Along The Watchtower ja Hendrixin versio kappaleesta.
Tuohon aikaan studiotekniikka oli ihan lapsenkengissään. Stereo oli hädin tuskin keksitty ja neliraiturista siirryttiin pikkuhiljaa 8:aan raitaan.

Linkki: https://youtu.be/bT7Hj-ea0VE

Linkki: https://youtu.be/TLV4_xaYynY

 

[nummenkallio]

Jimi oli niin hyvä, että ehti ennustaa seuraavat hyvät soittajat. Mutta niinhän Morrison ennusti synat jne. Jimi sanoi, että sellainen nuori kaveri kuin Billy Gibbons on niitä maailman kovimpia kitaristeja. Kyllä Jimi tiesi.

Billy Gibbonsista ei tullut Jimin kaltaista kitarasankaria. Johtuu varmaan siitä, ettei hän ollut tyyppinä niin cool. Mutta Jimi ennusti muun täysin oikein. Billy Gibbonsista tuli yksi kaikkien aikojen kovimmista rock-kitaristeista.

Jos jokainen rehellisesti miettii, niin onhan tuo Gibbonsin kitarointi ihan vitun maailman parasta. Jimi sen tiesi, koska oli niin vitun hyvä itsekin.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Ae829mFAGGE

 

[teroz]

Ylempään kommenttina; itselle maistuu kyllä myös Jimin vokaalit. Crosstown Traffic on itselle the osoitus tästä, täydellistä.

 

[oiler99]

Jimi olisi tänään täyttänyt 80 vuotta. Tällainen versio Angelista julkaistiin pari päivää sitten.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=PiN1q6IcxNw

 

[nummenkallio]

Hyvää syntymäpäivää ikuisesti elävälle kasikymppiselle! Hendrix on kyllä kova. Äijä on ollut poissa keskuudestamme yli 50 vuotta, mutta silti maine kaikkien aikojen kitaristina pysyy.

Hyviä kitaristeja on tottakai tullut myöhemminkin, jopa lähelle yltäviä. Mutta sitten aina otetaan esille Jimi Hendrix.

Ei sitä Hendrixin soittoa ole ajan hammas nakertanut.

 

[nummenkallio]

Juhlitaan vielä Hendrixiä, vaikka virallinen päivä meni. Ei hän siitä varmaan pahastu. Aika suurpiirteiseltä ihmiseltä hän vaikutti kaikessa muussa paitsi soittamisessa, siinä hän oli ilmiömäinen.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ZYxfOxjswxc

Tämä on myös yksi niitä kovimpia. Alkaa bluesina ja lähtee jonnekin taivaisiin. Tämä on juuri Hendrixin kovimpia taitoja, hän pystyy kuljettamaan biisin ties minne. Lopussa ei olla lähelläkään alkua, siellä ollaan yleensä jossain taivaassa.

Nimenomaan tämä oli juuri sitä Hendrixin mestarillisuutta. Taitava soittaja, mutta pystyi myös viemään biisin ihan toisiin sfääreihin. Taivaaseen jopa.

Uskaltaisin sanoa, että tuossa miehessä oli joku jumalan kosketus. Niin taitava hän oli.

 

[oiler99]

Eddie Kramer kertoi taannoin eräässä haastattelussa, kuinka he Jimin kanssa vahingossa tulivat keksineeksi äänen takapanoroinnin Electric Ladylandin miksausten yhteydessä. Tuohon aikaan ei vielä ollut tietokoneita joten he eivät yrityksestä huolimatta pystyneet toistamaan temppua.

"There was a period there where something was funky with the console and the phasing that I was doing. Jimi was sitting next to me and we mixed together, as there were no computers in those days. But all of a sudden, there was a sound that by some accident, made a strange thing happen.

"Jimi's guitar went 'woooof' right behind our heads, and we thought, 'What the hell was that?'" And Jimi looked at me, 'Can you do that again?' I said, 'No, mate – I have no idea.' It was a mistake which I tried to duplicate but could never recapture!"

Kramer totesi, että jos Hendrix ei olisi kuollut niin hän todennäköisesti olisi ollut uuden äänitysteknologian etulinjassa koska piti kovasti teknologiasta ja tykkäsi tehdä studiokokeiluja.

The Studio Mistake Jimi Hendrix Wanted to Repeat

 

[oiler99]

Hendrixin arkistoista on löytynyt 38 ennenjulkaisematonta kappaletta, jotka näkevät syksyllä päivänvalon Electric Lady Studios - A Jimi Hendrix Vision-boksilla. Biisit on äänitetty kesällä 1970, vain pari kuukautta ennen Jimin kuolemaa. Samanniminen dokumentti on myös tulossa. Tänään tuolta boksilta julkaistiin heinäkuussa 1970 äänitetty seitsemäs otto Angelista.

Linkki: https://youtu.be/nmjQquJE-Ps

 

[SM84]

Jos jokainen rehellisesti miettii, niin onhan tuo Gibbonsin kitarointi ihan vitun maailman parasta. Jimi sen tiesi, koska oli niin vitun hyvä itsekin.

Gibbons on tosiaan yksi maailman parhaista kitaristeista ja samalla yksi aliarvostetuimmista. Ei yleensä paljon herraa näy, kun listataan maailman parhaimpia kitaristeja.

Hendrix itse on toki kanssa upea ja ennen kaikkea innovatiivinen kitaristi. Se alkuperäinen bändi Mitch Mitchellin ja Noel Reddingin kera on loistava. Laulajana Hendrix on mulle samanlainen tapaus kuin Remu Aaltonen Hurriganesissa: ei teknisesti ja taidoiltaan mikään kultakurkku, mutta sopii siihen esittämäänsä musaan erinomaisesti.

 

[Stolk-2]

Hendrixin arkistoista on löytynyt 38 ennenjulkaisematonta kappaletta, jotka näkevät syksyllä päivänvalon Electric Lady Studios - A Jimi Hendrix Vision-boksilla. Biisit on äänitetty kesällä 1970, vain pari kuukautta ennen Jimin kuolemaa. Samanniminen dokumentti on myös tulossa. Tänään tuolta boksilta julkaistiin heinäkuussa 1970 äänitetty seitsemäs otto Angelista.

Linkki: https://youtu.be/nmjQquJE-Ps

Loudersoundista löytyy kappale lista tuosta boksista. A Jimi Hendrix box set featuring 38 unreleased tracks recorded in the months before his death is on the way . Milläköhän kokoonpanolla nämä on nauhoitettu? Itse en ole pysynyt kärryillä mitä Hendrixin kappaleita on julkaistu milläkin kokoonpanolla ja osaa kappaleista edeltävissä julkaisuissa on saksittu kokoon. Nämä varmaan on nauhoitettu kokonaan bändinä?