No, paljon asiaa. Ja osin vanhaakin Putkosesta yms alkaen. Mutta tutkimuksiin, analysointeihin ja faktoihin perustuva arvio Smolenskin lento-onnettomuudesta 2010 on keskeinen osa kirjaa. Ei ainoa, mutta keskeinen.
Smolenskissa tapettiin enemmän tai vähemmän kriittisesti Venäjään suhtautuva Puolan johto.
Venäjä räjäytti koneen ja hoiti tutkinnan ja mediainformaation kuin kaikkien valheiden ja vaikutusoperaatioiden käsikirjasta. Venäjä sai myös Tuskin hallituksen mukaan. Aikanaan olin samaa mieltä Venäjän osuudesta, koska kuuluin (tietenkin!) ryhmään, joka toi esille Venäjän eri toimia eri alustoilla. Aron kirjassakin mainittu autenttinen video oli jo silloin 2010 esillä ja se antoi viitteitä siitä mitä oikeasti tapahtui.
Aro tuo rauhallisesti todisteen kerrallaan esille ja rakentaa useiden henkilöhaastattelujen sekä lähdemateriaalin kanssa verkon Venäjän toimista. Kun mukana on myös läntisen Euroopan parhaita laboratorioita ja lento-onnettomuustutkijoita, ei Venäjän toimista jää epäilystä.
Ja sen jälkeen käsitellään, miten Venäjä sai paitsi Puolassa, myös koko maailmassa mediaherruuden räjäyttämänsä koneen uutisoinneissa. Neutraali länsimedia uutisoi Venäjän syöttämiä versioita kerta toisensa perään.
Myös Puolasta syntyy osin uudenlaista kuvaa. Solidaarisuus liike jätti kommarit pitkälti valtaan eikä seuraavatkaan hallitukset lähteneet purkamaan Puolan CCCP-pohjaisia rakenteita riittävästi. Tämä raivasi tietä Laki ja oikeus puolueelle, joka lupasi niihin puuttua ja lupasi todellisen tutkinnan Smolenskin räjäytyksestä.
Paljon muutakin olisi, mutta olkoon tuo syöttinä kirjan lukemiseen. Venäjän toiminta ja osittainen menestys Euroopassa avautuu paremmin ja ymmärrettävämmin. Samalla ymmärtää viimeistään, miten Venäjää on vastustettava ja miksi.
Aro lunastaa tällä kirjalla paikkansa yhtenä maailman parhaista Venäjän käymän sodan ja informaatiosodan analyytikoista.
Itse en kuulu Aron faneihin. Jo ensimmäisessä kirjassaan hänellä meni fakta ja fiktio vauhdikkaasti sekaisin. Varsinkin häneen kohdistuvassa häirinnässä hän näki kaiken Venäjältä käsin masinoituna trollaamisena, mutta väitteelle ei ollut mitään todistepohjaa. Suurin osa menee ihan yksittäisten törppöjen omin päin tekemiin ulostuloihin. Esim joidenkin johtavien persupoliitikkojen Aro-kritiikki saattoi saada rivi-persuja pistämään asiattomia viestejä hänelle. Ja jotkut Panu Huuhtaset ja Tiina Keskimäet, ja heidän kaltaisensa arvostelivat Aroa omissa kanavissaan ja tulivat tapahtumiin tunkemaan kameraa hänen naamalleen.
Vittumaista? Kyllä
Asiatonta? Kyllä
Häirintää? Kyllä
Venäläisten masinoimaan trollaamista? No ei taatusti!
Aro kuitenkin näki trolleja kaikkialla. Ja nuo näkemykset saivat myös osakseen paljon kritiikkiä:
Kirja-arvostelu: Venäjä yrittää puuttua demokraattisten yhteiskuntien asioihin. Jessikka Aron teos Putinin trollit on ansiokas sukellus Venäjän häirintäoperaatioihin, vaikka se sortuukin ajoittain liioitteluun.
www.hs.fi
Arvio: Putinin trollit on monilta osin ansiokas teos. Aro on tehnyt valtavan työn selvittäessään valeuutissivustojen ja propagandistien toimintaa, Teppo Tiilikainen kirjoittaa.
suomenkuvalehti.fi
Yksittäisistä nettiprofiileista ei pysty päättelemään, esittävätkö kirjoittajat omia mielipiteitään vai toimivatko he ylhäältäpäin tulevien käskyjen mukaan jopa maksusta.
suomenkuvalehti.fi
Uusi kirja jatkaa samaa väylää. Tuo puolalainen "tutkintakomitea" taisi aikanaan päättää, että Venäjä on Smolenskin turmaan syyllinen jo ennen kuin tekivät sitä omaa tutkimustaan. Ja lopulta konkreettisia todisteita pommiteorian puolesta ei ole löytynyt, ja se pommiteoria elää Puolassakin enää vain teoriana - vähän kuin teoria Estonian pommiräjähdyksestä tai sukellusvenekolarista.
Ainoa mikä Smolenskissa on todistettu venäläisten syyksi taitaa olla se, että lennonjohto antoi piloteille virheellistä tietoa koneen sijainnista. Pahaa ammattitaidottomuutta, mutta tuo nyt ei normaalisti pudota koneita eikä sitä tehdä pudotustarkoituksessa.
Tuo poliittisesti painottunut tutkijaryhmä sivuutti kategorisesti aineiston, joka soti pommiteoriaa vastaan. Esimerkiksi koivun, joka leikkasi koneen siiven poikki. He väittivät muistaakseni, että siipi katkesi vasta räjähdyksessä, ja siipi oli sitä ennen katkaissut koivun menemättä itse rikki. USA:n ilmailututkimuksen laitos NIAR teki kattavan mallinnuksen koivun ja tuon konetyypin siiven törmäyksestä, ja kävi ilmi, että koivu todellakin pystyi katkaisemaan siiven. Mallinnuksen tuottama repeämäjälkikin oli vielä lähes yhdenmukainen koneesta irronneen siiven kanssa. Jostain syystä (tai ilmeisestä syystä) tuo pommiteoriaa julistava porukka ei näitä tutkimuksia noteerannut. He olivat ilmeisesti itse vielä tilanneet tutkimuksen, mutta toivat julki vain aineiston, joka jättää onnettomuuden syyn auki.
Sehän on totta, että paikalta löytyi marginaalisen pieniä jäämiä, jotka voivat olla peräisin räjähteestä. Tosin kuulemma samoja kemikaaleja esiintyy myös joissakin kosmetiikkatuotteissa, eli edes niiden alkuperä ei ollut varma. Mutta jäämistä on sanottu myös, että ne olivat niin pieniä, että ovat saattaneet kulkeutua koneessa olleen sotilashenkilöstön mukana. Onnettomuuspaikka on myös toisen maailmansodan taistelualuetta, eli jäämiä voi olla maaperässä. Mutta tutkijat löysivät jäämiä joidenkin penkkien turvavöistä, mutta eivät kaikista, mikä viittaa nimenomaan siihen, että ne ovat tulleet sotilashenkilöstön vaatteista.
Täällä on hyvä artikkeli aiheesta, jonka ingressi englanniksi käännettynä kertoo kaiken:
Ingressi:
"Piotr Świerczek, a journalist of "Black and white" TVN24, obtained documents regarding the Tupolev disaster in Smolensk, which were not published by the Smolensk subcommittee. They prove that since at least December 2020, Antoni Macierewicz and other members of the subcommittee have had materials, analyzes and foreign reports that either directly exclude the attack or point to the disaster as the cause of the tragedy. Despite such evidence, Macierewicz still talks about two bombs on the plane and an attack."
