Ensimmäinen kappaleen kanssa täysin samaa mieltä.Ei sinne päihdeohjelmaan arvalla tai kiusanteon kautta joudu, vaan sinne joutuu ihmisiä, joilla on päihdeongelma. Päihdeongelmaa taas ei ratkaista yleensä kohtuudella, vaan kovalla kädellä.
Joka tapauksessa NHL oli saanut tarpeekseen ja Karalahti oli allekirjoittanut pelaajasopimuksen, jossa hän hyväksyi liigassa pelaavalle pelaajalle asetetut vaatimukset.
Toisesta sanoisin, että näin, mutta että ei asia ihan täysin musta-valkoinen ole. Theo Fleury on kertonut kirjassaan että niin kauan kun hän olii tähti ja pelit kulki ei päihdeohjelman vaatimuksista ollut kukaan kiinnostunut (selvästi epäpuhtaitakin näytteitä päästettiin läpi). Sitten kun pelit eivät kulkeneet, niin sitten ohjelma toimi seuralle keppihevosena katkaista palkanmaksu. Onko nyt sitten oikein vai ei, on jokaisen itse päätettävä asia.
Olisiko Fluery hyötynyt siitä, että hänellä olisi asetettu pelikielto aikaisemmin? Olisiko Karalahti hyötynyt siihen, että häntä ei olisi "pakotettu" päihdeongelmaan vaan olisi katsottu päihteiden käyttöä sormien läpi?
Minun korvaan tuollaiset jossittelut kuulostavat lähinnä päihteiden käyttäjän tyypillisiltä yrityksiltä vierittää ongelmiaan muiden niskaan. Toisekseen näiden kavereiden selittelyihin ja perusteluihin pitää jo lähtökohtaisestikin aina suhtautua melko skeptisesti eli minään koko totuuksina en mitään noita haastatteluita ja kertomuksia vaatimusten kohtuuttomuuksista pidä.
Itse uskon että jos Fleury olisi itse aidosti halunnut lopettaa päihteiden käytön niin taatusti hän olisi siihen taatusti apua saanut. Nyt hänellekin tuo sormien läpi katsominen toimi vallan mainiosti. Ihan putkeen ei Jerellä mennyt NHL-uran jälkeenkään kun ei ollut päihdeohjelma ahdistamassa, vaan sai vapaasti ottaa sen saunabissen.
Omana mielipiteeni sanoisin myös, että aika pahan tasoisesta riippuvuudesta on kyse, jos ei pysty muutamasta saunaoluesta luopumaan vaikka vaakakupissa on miljoonat dollarit.
Viimeksi muokattu: