Melnickin ympärillä käytyä keskustelua seuranneena, täytyy todeta, että Kärpillä ja Myllykoskella oli kolme mahdollista toimintamallia hänen suhteensa. Se että halusiko Melnick siirron muualle on käytännössä merkityksetöntä, sillä hänellä oli sopimus Oulun Kärppiin. Tämä seikka saattaa tietenkin aiheuttaa muutoksia pelaajan motivaatioon, mutta kyllä ammattimiehen pitäisi pystyä toimimaan myös epämieluisassa ympäristössä.
1. Kärpät olisi voinut pitää Melnickin ja hankkia uuden sentterin keskikaistalle paikkaamaan häntä. Melnick oltaisiin asetettu laitaan tai syvyyspelaajaksi katsomoon. Tämä olisi vahvistanut joukkuetta ja pitänyt Melnickin särkymävarana. Lasku olisi ollut isompi, mutta panostus urheilulliseen menestykseen.
2. Kärpät olisi voinut pitää Melnickin sen ajan, että uusi sentteri löydetään tilalle. Tässä olisi ollut riskinä se, että Melnickiä ei olisi saatu kaupattua myöhemmin mihinkään, ja Kärpät olisi ottanut taloudellisen riskin.
3. Kärpät valitsi kuitenkin kolmannen vaihtoehdon, joka oli taloudellisesti riskittömin. Melnick laitettiin pois heti kun ottaja löytyi ja näin saatiin rahat kassaan paikkaajaa varten. Luotettiin siihen, että kyllä sellainen löytyy kevään aikana. Otettiin siis tiedostettu urheilullinen riski, jotta vältettiin taloudellinen riski.
Myllykoski ja Kärpät siis valitsivat case Melnickissä urheilullisen riskin taloudellisen riskin sijaan. Urheilullinen menestys ei ollut keskiössä, vaan taloudellinen menestys. Sanoisin että samalainen riski otettiin myös pakiston suhteen kaksi kertaa Mylin toimesta. Nythän Virkkunenkin huomasi kertoa, että "pakisto olisi ehkä pitänyt muuttaa jo ennen kauden alkua".
Kärpät teki siis monta tietoista ratkaisua, jotka sotivat urheilullista menestystä vastaan. Unohtamatta Mäntymaan TET-harjoittelua. Sanoista tekoihin.