Jean Michel Jarre

[Ann Arbor]

Legendaarinen Jean-Michel Jarre. Välillä ilman väliviivaa, (s. 24. elokuuta 1948 Lyon, Ranska)

Elektronisen musiikin pioneeri ja modernien DJ-tähtien kantaisä. Jättikonsertteja eri vuosikymmenillä eri puolilla maailmaa. Omaa threadia yhdelle aikamme suurimmista kevyen musiikin tähdistä ei ole vielä avattu, joten rikon jään.

Jarren poikkeuksellisen pitkän uran kenties kiehtovin tekijä on ollut se, että legenda on ollut taiteellisesti aktiivinen ihan viimeisimpiin vuosiin asti, samanaikaisesti kun niin monet rock- ja poptähdet tyytyvät vanhojen hittiensä soittamiseen.

Olen Jarren musiikin suurkuluttaja. Oma ensikosketukseni ranskalaislegendan musiikkiin oli, kuten varmasti tuhansilla ja tuhansilla muilla suomalaisilla jo muistoissamme olevan Linnanmäen Vekkulan peilisokkelon Équinoxe Part 3.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=5x27t0zlzxI

Allekirjoittaneelle juuri Équinoxe lieneenkin edelleen maestron tuotannosta kenties se tärkein LP, vaikka eniten Spotifysta olenkin kuunnellut ambient-musiikkia edustavaa Amazôniaa vuodelta 2021.

Onko palstalla ketään toista Jarre-fania?

 

[Spire]

Oxygène ja Équinoxe LP:t ovat olleet ihan järjettömässä kuuntelussa viimeisten parin vuoden ajan. Molemmat ovat sen luokan mestariteoksia että olen kuunnellessa ihmetellyt kuinka voivat olla niin hyviä. Olen saanut niistä irti erittäin paljon, siksi onkin harmi etten ole muista albumikokonaisuuksista niinkään pitänyt.

Yhtä kaikki, voisin luennoida pidempäänkin Oxygènen ja Équinoxen hienouksista. Pitää ottaa kuunteluun joitain muitakin, josko sieltä löytyisi muita helmiä. Aloittaja mainitsikin Amazônian, josta voisin lähteä liikkeelle, ambient maistuu näin kesällä varsin hyvin.

Siitä vielä järjettömän hieno Oxygènen lopetusraita, Oxygéne Part 6.

Linkki: https://youtu.be/0-jvmh_lMXI?si=WW8K_blUN2Nmxqpy

 

[eriatarka]

Onko palstalla ketään toista Jarre-fania?

Faija kuunteli paljon Jarrea, kun olin lapsi ja monet biisit tuovat lapsuusmuistoja. Magnetic Fields oli muistaakseni ensimmäinen CD-levy, jonka osti vuonna 1986. Equinoxe ja Oxygene meillä oli sitä ennen vinyylinä. Erityisesti Rendez-Vous resonoi omassa mielessä vahvasti ja vie lapsuuteen, jo avausraidan tunnelmassa on jotain, mihin ei sanat riitä:

Linkki: https://youtu.be/URaWRK7vqDE?si=Q3hiXA6yQ2NPVZka

1990-luvun alussa 11-vuotiaana ostin ensimmäisiä omia CD-levyjä, joihin lukeutuu Jarren Zoolook, Revolutions ja Concerts In China. Waiting For Cousteau tuli ostettua käytettynä C-kasettina.

Itselle rakkain Jarren kappale on Magnetic Fields, pt. 4. Yksinkertainen mutta kaunis sävellys, joka loppuun kääntyessä maalailee upeita sävyjä.

Mainittakoon myös mestariteos Ethnicolor, joka lapsena kuulosti jotenkin pelottavalta ja loppua kohden suorastaan majesteettiselta ja elämää suuremmalta:

Linkki: https://youtu.be/rDLUVaqCP0A?si=-5Rb1wMaeoUVUiRn

 

[Jj]

1981 Turun kaupunginteatterissa meni Olli Tolan ohjaus Kolme muskettisoturia, jossa ratsastuskohdissa (kookospähkinöiden sijaan) käytettiin Magnetic fields pt 2 taustamusiikkina. Tämä innosti nöösipoikaa ja äitiäkin sen verran että ostimme levyn. Voisi sanoa että Jarren merkitys itselleni oli tuolloin että aha musiikki voi olla muutakin koska olihan se nyt ihan erilaista kuin kaikki muu siihen asti kuultu. Siitä sitten uudet levyt sitä mukaa kun osuivat kohdalle, sekä pari live VHS:ää, Houston, Lyon, China ja Docklands. Chronologieen asti ostin levyt, se ei enää jostain syystä enää uponnut, pitää ehkä kuunnella uusiksi. Pidin jopa Waiting for Cousteau’n pulinabiisistä ennen sitä. Livenä nähty kerran Turkuhallissa. Uudempi kama jäänyt kertakuunteluihin mutta tämä tuore iso konsertti toimi kyllä erittäin hyvin vaikkei kaikkia kappaleita tunnistanutkaan.

Linkki: https://www.youtube.com/live/GzjG95rB96Q?si=G2j4gEis0fAkSsSZ

Edit. Lisätään vielä tämä merkittävä suomalaisen pop-kulttuurin hippunen, Hittimittarin tunnari Oxygene 4 italialaisen Hipnosiksen coverina, tässä suomalaisen Kebun versiona.

Linkki: https://youtu.be/4fA02NuVpjw?si=qWE4t5-AX0PsInXn

 

[Hakki#20]

Jarren musiikki ei ole itselleni raskaamman musan kuluttajana ikinä liiemmälti kolahtanut, mutta olen päässyt kerran kokemaan hänen keikkansa.
Olimme -93 kaverin kanssa katsomassa Budapestin F1-kisaa ja jäimme viikoksi kaupunkiin lomailemaan. Sattumalta osui silmiin mainos Jarren keikasta Nepstadionilla samalla viikolla ja pitihän se käydä katsomassa.
Eikä kaduttanut, olipahan visuaalisesti ja soundillisesti huikea kokemus.

 

[Man in the Box]

Äiteellä oli tapana kuunnella paljon Jarrea. Sitä kautta hyvinkin tuttu herra meikäläiselle. Nuo Equinoxet ja Oxygenet toki klassikoita, mutta jostakin syystä itselle tulee aina ensimmmäisenä Jarresta mieleen se meri-teemainen "Waiting For Cousteau" -levy jonka kannessa on keltainen korva.

Pistetäänkin sen kunniaksi lisää klassikko-Jarrea nimenomaan tuolta levyltä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=tLulE8_KAZc&pp=ygUNamFycmUgY2FseXBzbw%3D%3D

 

[eriatarka]

Pistetäänkin sen kunniaksi lisää klassikko-Jarrea nimenomaan tuolta levyltä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=tLulE8_KAZc&pp=ygUNamFycmUgY2FseXBzbw%3D%3D

Parempi versio:

Linkki: https://youtu.be/XNIjDUSIOzY?si=3o82TkdMqK8Y1zoH

Ai saakeli, kun tekee mieli tanssia.

 

[Gotterdam]

Lapsuuden sankareita ehdottomasti. Varsinkin Oxygen 4 on ikuisesti mielessä. Myös Janos Valmunen lainasi pätkän tuosta Bussipysäkilleen.

 

[Centre Bell]

Jarren Concerts in China tupla LP:tä kuuntelin 1980 luvun alkupuolella hyvinkin paljon.
En osaa edes kuvitella millaiset olosuhteet Kiinassa yli 40 vuotta sitten oli, kun kyseinen artisti siellä kävi konsertoimassa.
Muistaakseni tuosta konserttikiertueesta tuli siihen aikaan dokumenttielokuvakin TV:stä.

Muita elektronisen popin artisteja yli 40 vuoden takaa oli Saksalainen Kraftwerk.
Heidän LP:itänsä nimeltä The man machine sekä Autobahn tuli kuunneltua myös, kun opintolainalla ostin itselleni ihan ihka ensimmäiset stereot.

 

[Man in the Box]

Ketjun innoittamana Jarre soinut taustalla. Alkoi huvittamaan tämä yksi Equinoxe kun jo pienenä tuli niiin vahvat mielikuvat tuosta 1:03 kohdan jälkeen tulevasta menosta että siinä on jotkin autistiset kokoontumiset (tyyliin tarkoin ohjeistetut lanit) käynnissä. Hauska biisi. Samaan aikaan sekä melankolinen että huvittava.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=JqZs3i0QOr4&ab_channel=Jean-MichelJarre-Topic

 

[eriatarka]

Jarren Concerts in China tupla LP:tä kuuntelin 1980 luvun alkupuolella hyvinkin paljon.
En osaa edes kuvitella millaiset olosuhteet Kiinassa yli 40 vuotta sitten oli, kun kyseinen artisti siellä kävi konsertoimassa.

Jarre oli ensimmäinen länsimainen artisti, joka esiintyi Kiinassa. Muistaakseni 5 konserttia Pekingissä ja Shanghaissa. Hillityt aplodit kuulostavat jotenkin koomisilta.

"Souvenir of China" upea sävellys.

 

[Spire]

Kuuntelin Amazonian ja Waiting for Cousteaun, molemmat olivat varsin rauhoittavia albumeja äänimaailmaltaan. En oikein osaa noista muuta sanoa, tuskin tulee jatkossa pyörimään juurikaan kuuntelulistallani, mutta sain noilla pahimman ketutuksen pois aamulla ennen työvuoron alkamista.

 

[Spire]

Oxygene Part 7-13 oli sellaista paskaa etten kuuntele sitä enää ikinä. Ei mitään tekemistä alkuperäisen '76 julkaistun mestariteoksen kanssa.

Viimeisimpänä kuuntelin Deserted Palacen, sekä Magnetic Fieldsin. Ensiksi mainittu tuntui lähinnä sellaiselta albumilta jolla haluttiin esitellä että "katsokaa millaisia ääniä saan aikaan". En oikeastaan saanut siitä paljoakaan irti, vaikka oli hienoa huomata tiettyjä elementtejä joita käytetään myöhemmillä levytyksillä.

Sitten taas Magnetic Fields iski miljoonan voltin lailla ihan alkumetreiltä alkaen. Kuuntelin sen kerran, sitten toisen ja kolmannenkin kerran. Uskallan väittää että tässä on Jarren paras albumikokonaisuus, mikä on isosti sanottu kun sieltä löytyy Oxygenea ja Equinoxea.

 

[SgtMarkov]

Jarresta on muuten varhaisimmat muistijäljet mitä tulee musiikin kuunteluun. Mummi oli nauhoittanut telkkarissa näytetyn Jarren massiivisen konsertin vuoden 1990 Ranskan kansallispäivän kunniaksi Pariisin La Defensestä ja sitä kasettia ruinattiin sitten monen monta kertaa lainaksi.

Varmaan siitä johtuukin se että oma kiinnostus kestää esikoislevystä ainoastaan Waiting For Cousteauhin asti, koska tätä myöhempiä biisejä ei tuolla keikallakaan kuulu.

Kerran tullut nähtyä livenä vuonna 2009 Hartwall Areenalla. Hieno kokemus oli sekin mutta kyllä mielestäni toimii paremmin silloin kun koko kaupungin siluetti toimii taustakankaana.

 

[Individual]

Kerran tullut nähtyä livenä vuonna 2009 Hartwall Areenalla. Hieno kokemus oli sekin mutta kyllä mielestäni toimii paremmin silloin kun koko kaupungin siluetti toimii taustakankaana.

Itsekin olin tuolla keikalla ja olihan se hieno. Ehkä mainitsemasi spektaakkelimaisuus ei niin hyvin tullut esille, mutta musiikillinen anti sitäkin hienommin. Olen kuullut monen trance-deejiin soittavan tylsempiä keikkoja. Hieno säveltäjä. Ei, mestarillinen.

 

[Andromeda]

Maestro täyttää tänään kunnioitettavat 76 vuotta.

 

[kiljander]

Olin myös 2009 katsomassa. Vaikka Jarre on ennen kaikkea taiteilija, mä tykkäsin keikan rytmikkäämistä sovituksista/biiteistä. Tuohon aikaan Jarre soitti tavallaan jopa tanssittavaa settiä. Makunsa kullakin toki.

 

[Ann Arbor]

Maestro täyttää tänään kunnioitettavat 76 vuotta.

Onnittelut minultakin!

Välillä tullut ajateltua, että vaikka Jarre laajalti arvostettu ja edelleen suosittu taiteilija onkin, onkohan hänen visionäärisyyttään ja pioneerin roolia koko elektronisen musiikin kehityksessä sittenkään noteerattu tarpeeksi. Tietyllä tavalla kun voi nähdä myös nykyajan supersuosittujen DJ-tähtienkin olevan velkaa Jarren pohjatyölle. Toki Jarrelta ei ole jättihittejä tullut hetkeen.