Jatsia, swingiä sun muuta irroittelua

[Stonecold]

Niin, jatsin on sanottu olevan paskaa?

Olen itse väistellyt aihetta tietoisesti, enkä ole edes liiemmin tätä osastoa kuunnellutkaan. Ennenmuinoin puritaanisesti vannoin nahkahousuhevin nimeen, kunnes iän karttuessa omaan musiikkihyllyyn on alkanut tarttumaan kaikenlaista tavaraa bluesista punkkiin, progesta tangoon, rokin ränkytyksestä klassiseen.

Jatsia on tullut välteltyä jostain syystä sitkeästi.

Kunnes jokin sai tarttumaan tässä viimeisen vuoden aikana kirjaston jazz ja swing -osaston tarjontaan. Glenn Milleriä, Benny Goodmania, Jimmy & Tommy Dorsey:tä ja nyt viimein Charlie Parkeria.

Tässähän on tapahtunut viimeinenkin jonkinsortin kulttuurivallankumous sisäisen puritanistin mielen viimeisimmissäkin sopukoissa, kun matsku tuntuu uppoavan kuin viimeistä päivää? Jumalauta. Mitä vielä tässä on odotettavissa? Kanteleen soittoa aamuviiteen?

No, se on sanottava, että pahimpia freefuusioperkeleitä välttelen vieläkin parhaani mukaan. Joku roti sentään?

Niin, sitä piti tiedustelemani, että onko samanmoisia havaintoja muualla päin valtakunnan kiekkoniilojen vapaan keskustelun skeneä?

Nimim. onko mieleni heikko?

 

[Oiva]

Mistä on kysymys?

En ole nyt ihan varma, mihin asiaan pyysit kommentteja, mutta jos se koski Jazzin kuuntelua, niin tässä on yksi tartunnan saanut. Eikä se minun kohdallani ollut mikään hairahdus, vaan oman musiikillisen kehittymisen myötä tullut kasvaminen tiettyyn vaatimustasoon ja vapaampaan ilmaisuun.

Ihan hillitön Swing-fani en ole, vaan pidän nimenomaan vapaammasta muodosta. Miles Davis ja John Coltrane ovat tietysti merkittäviä heppuja, Milesin Kind of Blue luultavasti paras levy, joka on tehty. Herbie Hancock on niin ikään itselleni erityinen ja kuuntelen paljon myös muita pianistineroja kuten Dave Brubeckiä ja Chick Coreaa.

Kotimaisista levytyksistä mieleenpainuvimpiin kuuluu muutaman vuoden takainen Groove Convention, jossa rumpalina häärii Sami Kuoppamäki. Rumpaleista puheenollen myös Dave Weckleytä jaksaa hyvinkin kuunnella illan jos toisenkin.

Yleisesti ottaen voi sanoa, että ei musiikin tarvi kuulua kategoriaan Jazz, mutta nimenomaan se ilmaisun rikkaus kiehtoo ja musiikki - olkoon sitten vaikka nahkahousuheviä - jossa tämä rikkaus on läsnä, pääsääntöisesti viehättää minua.

 

[Jakke Huuliparta]

Isäni kuunteli kovasti swingiä ja jazzia kun olin pikkukossi joten Benny Goodmanit ja Glen Millerit ovat tulleet hyvinkin tutuiksi kuin myös perinteiset jazz-äijät eli Armstrong, Gillespie ym. Groove FM:ää tulee kuunneltua enemmän tai vähemmän säännöllisesti koska sieltä ei ainakaan tule samaa biisiä kovin usein...

Kokeilin hiljattain Viivi ja Wagner-sarjiksen innoittamana vähän hardcorempaa kamaa eli Thelonius Monkia. Yli meni että hujahti... Perinteisellä osastolla Brian Setzer Orchestran Big Band-meininki on erittäinkin mainiota musiikkia.

 

[Oiva]

Viestin lähetti Jakke Huuliparta
Perinteisellä osastolla Brian Setzer Orchestran Big Band-meininki on erittäinkin mainiota musiikkia.

Setzerin iso orkesteri todellakin svengaa kuin se kuuluisa rampa hirvi. Perinteitä kunnioittaen tuo homma on toteutettu ja rockabilly-juuret löytyvät. Silti sanoisin, että perinteistä musaa tuo ei ole, vaan jotain sellaista, jota ei ole koskaan aikaisemmin tehty. Se ei tietenkään tee siitä yksistään hienoa.

Varsinkin Orchestran pari ensimmäistä levyä kolahtanevat Swingin ystäviinkin mainiosti. Dirty boogiesta eteenpäin levyt ovat olleet vähän roisimpia, mutta maanmainiota musaa silti.

 

[porin_karhu]

Stone Coldille on pakko suositella Miles Davisin Tribute to Jack Johnsonia, vaikka tavara onkin kaukana swingistä.

 

[Brewer]

Viestin lähetti Stonecold



No, se on sanottava, että pahimpia freefuusioperkeleitä välttelen vieläkin parhaani mukaan. Joku roti sentään?

Nimim. onko mieleni heikko?

Arwon Herra Stonecold,
Vannomatta paras. Muista tämä " freefuusioperkele " kommentti sitten, kun löydät sieltä kirjastosta ( esim. ) Weather Report bändin levyjä. Tai The Brecker Brothersin 90-luvun mättöä. Minä varoitin, vaikka eivät ko. orkesterit ihan pahimpia fuusioperkeleitä olekaan.

 

[Dante]

Itse olen myös iän karttuessa laskenut vihdoin katseeni kirjaston jazz-hyllyn tasalle ja tunnustan kokeneeni eräänlaisen jazz-herätyksen. En ole koskaan ollut kovin kapeakatseinen musiikin suhteen, mutta jazz on tullut kierrettyä - jostain tuntemattomasta syystä - aina viime vuoteen asti, jolloin eksyin Linnajazzin yhteydessä kuulemaan Ira Kaspia. Very nice. Nykyään omistan vissiin kaikki Bo Kaspers Orkestran levyt, ovat loistavan helppoja "sisäänkäyntejä" jazzin maailmaan. Kotimaisista on mainittava Lenni-Kalle Taipaleen eri kombot sekä Antti Sarpila. Loistavaa musiikkia kotona fiilistelyyn ja taustamusiikiksi. Olen koukussa.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti Dante
Nykyään omistan vissiin kaikki Bo Kaspers Orkestran levyt, ovat loistavan helppoja "sisäänkäyntejä" jazzin maailmaan.

Helkkarin leppoisaa kuunneltavaa!

Itse sytyin Jazziin jo 15-vuotiaana, kun aloin kuuntelemaan Jukka Tolosen juttuja ja luonnollisesti mukaan tuli Pekka Pohjola. Olen hinkannut puhki Pekan Pihkasilmä Kaarnakorva älppärin.

Niin, herrat Chick Corea ja Herbie Hancock eivät tietenkään kaipaa sen kummempia esittelyjä:-)

Jazz minulle on siitä erikoista, että voin kuunnella samoja levyjä vuodesta toiseen, ne eivät vanhene koskaan.

 

[Stonecold]

Oiva, ajatukseni oli nimenomaan udella palstalaisilta että onko vastaavia kokemuksia esiintynyt kuin itselläni; eli että on löytänyt "uusia" musiikillisia elämyksiä jatsin ja swingin suunnasta, vaikka aiemmin olisikin kuunnellut pääasiassa jotain muuta?

Näistä musiikin "lajeista" kun ei ole hirveästi täällä aiemmin taidettu jutella.

No, ihan vakavissani en tuota avausta toki kirjoittanut, ei tässä mistään perinpohjaisesta psyykeeseeni vaikuttavasta muutoksesta taida olla kyse. Tai eihän sitä tiedä...

Mielenkiintoisia vinkkejä olette antaneet, kiitos niistä. Näistä on apua juuri tällaisessa tilanteessa, jossa ei oikein tiedä mistä sitä aloittaisi. Toki nämä perusnimet ovat tuttuja eri yhteyksistä ja näitä on tullut kuunneltua puolihuolimattomasti aikojen saatossa.

Vänkää on vain kuitenkin huomata, että miten tässä matkan varrella myöskin musiikkimaku kehittyy ja muuttuu. Ja sehän on vain hyvä juttu.

Brewer: koetan muistaa...voi tosiaan olla niin, että tuo fuusio-osasto, jonka olen ajatellut olevan itse perkeleestä kietoo minut pauloihinsa aikaa myöden? Nii-in. Free your mind!

 

[Sininen Lanka]

Voisinpa veikata, että tämä ketju ei saa pariakymmentä vastausta enempää. Mutta se siitä.

Itse aloin kuuntelemaan swing-musiikkia pari vuotta sitten. Onpa hienoa musiikkia kerrassaan. Levyjä tulee lainailtua kirjastosta silloin tällöin ja lisäksi treeneissä sitä kuulee viikoittain.

Viestin lähetti Oiva
Setzerin iso orkesteri todellakin svengaa kuin se kuuluisa rampa hirvi.
.

Muistaako joku Setzerin duettoa Gwen Stefanin kanssa vanhasta (Elvis?) kappaleesta you're the boss? Todella upea. Stefanin ääni sopii tämän tyyliseen musiikkiin todella hyvin. Tosin you're the bossista olen kuullut varmaan kolme eri versiota ja ne kaikki ovat hyviä.

Onko joku kuullut Michael Bublesta? Mies teki Hämähäkkimies kakkoseen tunnusmusiikin.
Veikkaanpa, että siinä seuraava supermies tähän genreen.

Ja jos tuo swing-musiikki alkaa enemmän kiinnostamaan, tässä yksi vaihtoehto;
www.swingteam.fi

 

[Oiva]

Viestin lähetti Sininen Lanka


Muistaako joku Setzerin duettoa Gwen Stefanin kanssa vanhasta (Elvis?) kappaleesta you're the boss? Todella upea. Stefanin ääni sopii tämän tyyliseen musiikkiin todella hyvin. Tosin you're the bossista olen kuullut varmaan kolme eri versiota ja ne kaikki ovat hyviä.

Tuo duetto löytyy BSO:n kolmannelta levyltä Dirty Boogie. Versio on mitä mainioin ja Stefanin suoritus jaksoi aikanaan yllättää minut todella positiivisesti. Mielestäni BSO:n levytykset olivat parhaimmillaan juuri edeltävän Guitar Slingerin ja tuon Dirty Boogien kohdalla. Guitar Slinger on ehkä hivenen ehyempi levy ja siksi nousee minun rankingissani Orchestran parhaaksi. Dirty Boogiella on mukana aavistuksen roisimpaa meininkiä, mistä toki maistiaisia löytyy jo esim. Guitar Slingerillä vaikkapa levyn aloittavassa Stevie Ray Vaughan-coverissa.

Jazz-sävyjä hakevien ihmisten ei muuten kannata mennä merta edemmäs kalaan, eikä Pori Jazz ole ainoa paikka Suomessa, missä voi kuulla hyvää Jazzia. Isoimmista kaupungeista löytyy tuon tuosta mielenkiintoisia "akteja" ja esimerkiksi jazzliiton kiertueilla olevat kokoonpanot piipahtavat esiintymässä pohjoista myöten.

Usein näistä ryhmistä löytyy todella kovan luokan muusikkoja, eikä kannata säikähtää, vaikka hivenen tuntemattomamman muusikon nimellä kulkevasta ryhmästä löytyisi Jukka Perko tms.

Jazz-levyjen kohdalla mukavan musiikin löytäminen vaatii hivenen enemmän oma-aloitteisuutta kuin mainstreamin kohdalla, mutta pääsääntöisesti olen levyni löytänyt levykaupoista. Tosin Anttilan Topteneista ynnä muista vastaavista ei saa kuin Frank Sinatra-kokoelmia yms. Edelleen haluan painottaa, että kotimaassa on tehty viime vuosinakin mainioita jazz-levytteitä.

 

[Stonecold]

Eilen nappasin kirjastosta lainaan levyn, jonka aavistelin olevan askeleen tuonne "syvän" jatsin suuntaan: John McLaughlinin extrapolation.

Ja onhan se aikamoista hipluttelua, sanoisin ;-)

Mutta parhaani yritän, nimittäin en ole vielä toistaiseksi huomannut mitään muutoksia olemuksessani, vaikka niinsanotusti foni ujeltaa äärilaidoilta toiselle, komppipelti nakuttaa hermostunutta klingiä, kitara vetää diibadaata ja basisti on kuin matkalla mystiikkaan.

Tämä on tähänastisista tutustumissessioistani "vaikeinta" matskua ilman muuta. Mutta kyllä tuokin menee sopivina annoksina, kun sopivasti riivaa muutenkin arjen tarpomisessa.

Jatkan tutkimuksiani.

 

[Sininen Lanka]

Hieman mainostusta. Jos asuu Tampereella lähellä, niin kannattaa mennä tsekkaamaan Swingmusiikkia ja tanssia Tanssitalolle maanantaisin klo 19. Bändinä toimii Eeva Kaarela Swing band. Samainen orkesteri levytti myös vähän aikaa sitten Toivo Kärjen vanhoihin jazz-kappaleisiin perustuvan levyn. Hieno kerrassaan.

 

[ELÄKELÄINEN]

Täällä kun ilmeisesti on asiantuntijoita,niin en hukuta tätä biisi hukassa-ketjuun.
Minä ostan heti jazz/swing(?)-levyn,kun tiedän mikä on tämä huima biisi,joka on Austin Powers-leffassa ja soi Ateenan olympialaisissa taajaan yleisurheiluareenalla.
Joskus ammoin joku rap-ryhmä teki siitä version,jossa hoettiin ´My definition,my definition´

 

[Sininen Lanka]

Olen tässä parin päivän aikana kuunnellut Vesku Loirin ystävän lauluja 1 ja 2:sta. Levythän perustuvat Junnu Vainion tuotantoon ja käännöksiin. Todella swingaavia kappaleita osa. "Wanha salakuljettaja laitinen" kuulostaa siltä, kun Toivo Kärki olisi toivonut sen kuulostavan. Samoin mm. "Matkalla pohjoiseen" kappaleesta on tehty hieno ja menevämpi versio. Vesku myös hoitaa osansa kunnialla.

Toinen seikka mihin levyn kappaleissa olen kiinnittänyt huomioita on (yllätys) sanoitukset. Kyllä Vainio taitaa olla top 5:ssä, jos katsotaan suomalaisia kaikkien aikojen sanoittajia. Riimit ovat kohdallaan ja sanoituksista on myös usein hienoja tarinoita.

Jotenkin nämä vanhemmat iskelmät ovat paljon moniulotteisia ja svengaavempia kuin nykyiset "soitellaan-Kirsi Ranto" kappaleet. Tiedä sitten, mistä se johtuu?