Jatkoajan selkävaivaiset

[Pavlovin Koira]

Kyse on väestötasollakin niin laajasta vaivasta, että luulisin täältä saavani vertaistukea.

Tosiaan vajaa kuukausi sitten olin muuttohommissa ja varmaan siinä tuli jotenkin epäluonnolliseen asentoon itseä taivuteltua, varsinaisesti itse homman aikana ei tullut mitään äkillistä oiretta vaan tunteja myöhemmin illalla huomasin että alaselkä on perkeleen kipeä eikä taivu yhtään. Yö meni valvoessa kun makuuasento tuntui pahimmalta. Kun seuraavana päivänä tuntui jatkuvasti inhottavia vihlaisuja ja olo oli yhtä tuskaa, meinasin jo lähteä päivystykseen. Konsultoin kuitenkin paria selkävaivojen kanssa painivaa tuttuani, jotka neuvoivat olemaan menemättä. Sanoivat ettei siellä tehdä muuta kuin käsketään mennä kotiin, venytellä ja ottaa särkylääkettä. No, varroin sitten seuraavaan arkipäivään jolloin olin yhteydessä työterveyteen, sain ajan fyssarille ja käskivät viikoksi sairauslomalle. Fyssarikin tuon vahvisti, että sadasta selkävaivaisesta 99:lle ei päivystyksessä tehdään muuta kuin käsketään kotiin, turhaa siellä on kuutta tuntia moista odotella. Kuulemma silloin ottavat sisälle, jos vaiva on sellainen ettet pysty pidättämään paskaa eikä jalat kanna. Kipu on kuulemma oikeastaan vain hyvä merkki, ei peruste päästä hoitoon.

Fyssarikäynti oli tosi hyödyllinen, neuvoi selälle hyviä jumppaliikkeitä ja opasti kävelemään paljon. Yleensäkin tässä vaivassa liike on lääke. Ja myös neuvoi niinkin yksinkertaisen asian kuin selälle parhaan lepoasennon - kyljellään, polvet koukussa, lisätyynyn voi laittaa jalkojen väliin. Seuraava aika fyssarille on ensi viikolla ja silloin katsotaan missä mennään. Töissä nyt pystyy käymään mutta on oltava tarkkana, että muistaa liikkua tarpeeksi usein, nostella ja laskea sähköpöytää ja venytelläkin välillä. Erityisesti etätöissä nuo helposti jää kun ei ole luontaisia matkoja mitä liikkua.

Tosiaan diagnoosina oli välilevyn pullistuma. Kuulemma on yleinen kansantauti, mutta hemmetin kiusallinen ja arkielämässä ärsyttävä. Toipuminen voi kestää neljästä viikosta yli puoleen vuoteen ja sinä aikana tulee niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Huomattu on. Tälläkin viikolla on ollut päiviä, jolloin en ole selkävaivoja juuri edes huomannut, sitten välillä on selkä niin tiukkana etten pysty kumartumaan yhtään. Onhan se hemmetin alentavaa joutua pyytämään puolisolta apua housujen ja kenkien laittamiseen, luulin että sellaisessa vaiheessa oltaisiin vasta joskus vanhusiässä. Mutta ikä ei tule yksin vaan tällaisia kaikenlaisia "mukavia" juttuja tuo mukanaan.

 

[Vili#16]

Alaselkä täälläkin temppuilee jatkuvasti. Heti kun alkaa tuntumaan alaselässä jotain niin kun parina päivänä makoilee 5min. selänvenytyskaareessa, niin ei pääse pahaksi. Ollut oikeasti toimiva värkki mulle. Siihen päälle kävelylenkit niin ei hirveästi enää vihoittele pahimpiin aikoihin nähden.
Toki mulla ei ole pullistumadiagnoosia, ainakaan virallisena.
Selänvenytyskaari

 

[PataJaska]

Alaselkä täälläkin temppuilee jatkuvasti. Heti kun alkaa tuntumaan alaselässä jotain niin kun parina päivänä makoilee 5min. selänvenytyskaareessa, niin ei pääse pahaksi. Ollut oikeasti toimiva värkki mulle. Siihen päälle kävelylenkit niin ei hirveästi enää vihoittele pahimpiin aikoihin nähden.
Toki mulla ei ole pullistumadiagnoosia, ainakaan virallisena.
Selänvenytyskaari

Alaselkää vetää jumiin ja kipeäksi myös se, jos takareidet ja pakarat ovat jumissa. Kävin itse työterveyden kautta fyssarilla juurikin tästä syystä, en pystynyt esimerkiksi alaselän kipujen takia juoksemaan vaikkapa salibandya pelatessa jne. Fyssari sen sitten totesi, että vika ei olekaan alaselässä vaan takareisissa ja pakaroissa. Opetti minulle hyvät venytykset näihin paikkoihin, ja kas kummaa kun alaselän kivut katosivat. Nyt ne venytykset ovat minulla vakituisena osana treeniä, kun teen loppuvenytyksiä..

Ihan siis vain kommenttina tämäkin näkökulma asiaan

 

[Pavlovin Koira]

Alaselkä täälläkin temppuilee jatkuvasti. Heti kun alkaa tuntumaan alaselässä jotain niin kun parina päivänä makoilee 5min. selänvenytyskaareessa, niin ei pääse pahaksi. Ollut oikeasti toimiva värkki mulle. Siihen päälle kävelylenkit niin ei hirveästi enää vihoittele pahimpiin aikoihin nähden.
Toki mulla ei ole pullistumadiagnoosia, ainakaan virallisena.
Selänvenytyskaari

Mulle hyvä laite, jonka päälle voi makoilla sekä selällään että vatsallaan on jumppapallo. Se on muuten tosi monikäyttöinen vempele. Nykyään suosikkiasentoni telkkarin katseluun on kontillaan, jumppapalloon etukenossa nojaten.

 

[Archie Bunker]

Talvi mennyt selän kanssa taistellessa. Napsahti polttopuu hommissa tammikuussa ja muutaman päivän oli tosi kipeä. Akuutin vaiheen jälkeen jäi jokin hermopinne tai joku muu, kun pakaroihin ja lantion lihaksiin säteilee joskus enemmän, joskus vähemmän. Lähinnä kävellessä tai pitkään seisoessa tuikkii eniten ja kun töissä ei oikeastaan muuten voi ollakaan niin jonkin verran haittaa. Yhtään kokonaam kivutonta päivää ei sen jälkeen ole ollut. Koittanut venytellä vanhojen oppien mukan mutta kai tästä täytyy fyssarille tai kiropraktikolle lähteä käymään...

 

[Introexpertti]

Itellä selkä vinku aika paljonkin siinä 18-30 ikäisenä. Pisimmillään oli nelisen kuukautta kun lattian kautta sai seisontaa hakea aina kun pitkäkseen pisti. Ekan kerran muistan hyvin kun paukahti..keräilin ensikodissani pyykkejä ympäri lattioita tietenkin äitille pyykkiin vietäväksi. Pysty ihme kyllä suorittamaan loppuun ja toimitettua pyykit autolla.
Koskaan ei mitään sen enemmälti tutkittu eikä syitäkään todettu. Jumppaa ja buranaa, siinähän ne ohjeistukset oli. Silloin harvoin menin lääkäriin kun tarvitsi oikeesti lääkettä eikä buranaa, muttei se aina ollut varmaa että sai. Piikkiä sentäs joskus, mutta onneksi isältä sai droppia postitse, sillä kun niitä piisaa varmaankin 6 selkäleikkauksen historialla.
Sittemmin olen todennut että olen ehkä oppinut vaan välttämään tilanteet että pääsee paukahtamaan. Kyllähän näitä vinkunoita on jollei päivittäin niin ainakin viikoittain, niihin ei vaan ehkä kiinnitä enään niin huomiota vaan tottunut kuinka niiden kanssa pelata. Ja siitä johdannaisina haluan kokea muutama vuosi sitten alkaneet pinteet reisissä. Ensin toisessa ja sitten toisessa. Paineet pohkeissa satunnaisesti. Toki kun polvetkin on mitä on niin tulee varmastikkin tehtyä niiden ja selän vuoksi erinnäisiä liikkeitä niitä ikäänkuin suojellakseen ja siitä sitten kärsii muut paikat.

Harjanvarsi keppijumppaa tulee harrasteltua ja maasta nostelua hillityllä painolla ajoittain kun tuntee että vois olla paikallaan alaselän suhteen. Ja nytten taitaa kyllä tollanen ylempänä mainittu kaari jutun tapainen ratkaisu lähteä hankintaan.

 

[JZZ]

Alaselkää vetää jumiin ja kipeäksi myös se, jos takareidet ja pakarat ovat jumissa. Kävin itse työterveyden kautta fyssarilla juurikin tästä syystä, en pystynyt esimerkiksi alaselän kipujen takia juoksemaan vaikkapa salibandya pelatessa jne. Fyssari sen sitten totesi, että vika ei olekaan alaselässä vaan takareisissa ja pakaroissa. Opetti minulle hyvät venytykset näihin paikkoihin, ja kas kummaa kun alaselän kivut katosivat. Nyt ne venytykset ovat minulla vakituisena osana treeniä, kun teen loppuvenytyksiä..

Ihan siis vain kommenttina tämäkin näkökulma asiaan

Lisäksi istumatyöläisellä todella usein alaselän kipuja aiheuttaa lonkankoukistajat. Ne onkin siitä vittumaiset lihakset, että hemmetin hidasta treenata kuntoon.

Tosiaan selän vaivoihin kannattaa suhtautua suhteellisen vakavasti silloin, kun niitä alkaa esiintyä. Eli ihan oikeasti tehdä sitä fyssarijumppaa ohjeiden mukaisesti vaikka se mukamasten ei auta mitään ja on ihan mummojen lätkyttelyä. Mulla jouduttiin välilevyn pullistuma piikittämään ja tein laiskasti fyssaritreenin. Lopputuloksena sitten koko lantion tasapaino ihan päin helvettiä ja järkyttävät virheasennot. Sählyssä sitten noilla epätasapainoisilla lihaksillani sain telottua polvesta eturistisiteen paskaksi ja kierukan irti. On ollut aikamoinen operaatio tätä vyyhtiä nyt sitten kuntouttaa, mutta opinpa sen, että kyllä ne fyssarit jotain asioista ymmärtää.

 

[Jaatis]

Itseelläni on ollut selkävaivoja noin 20 vuotta. Pahimmillaan ei ole saanut itseä suoraksi ja koukkukävelylä niin paljon kun pääsee. Muutamia vuosia sitten aloin kävelmään vaikka tuntui alkuun huonolta ja tuli jälkikäteen koviakin kipuja. Mutta nyt kun olen säännölisesti kävellyt jopa pitkiäkin matkoja viikottain, niin kivut ovat lieventyneet ja liikkuessa kivut on aika minimaalisia, siis ainakin aikaisempaan. Selkä jäi aiemmin jumiin jo pelkästään istuessa, niin sellista ei enää ole ollut pariin vuoteen. Makuulla tosin tuntuu että alaselkään ja jalkoihin säteilee kipua enemmän ja vähemmän, mutta jos vertaa kaikkea ennen kävelyn aloittamista, niin on parantanut aivan kaikkea merkittävästi.

 

[Jaskaseiska]

Hyvä ketju ja oivallisia vinkkejä jo paljon! (tuollainen selänvenytyskaari menee heti hankintaan)

Jokainen tässä ollaan yksilöitä, mutta yllä jo monesta suusta samantyyppisiä oireita kuin itselläkin (oli!) eli selkä jämähtelee alaosastaan liian suoraan asentoon, joillain jopa välilevy pullistuen.

Itselläni mennyt jo useamman vuoden hyvin, syynä pari asiaa. Fyssarilta saadut ohjeet kuminauhajumppaan sekä se, että jos selässä tuntuu jotain äkillistä, HETI buranaa naamaan ja mahdollisuuksien mukaan lattialle selälleen jalat 90 asteen kulmassa sohvalle tai jollekin tuelle, ennenkuin lihakset pingottuu jumiin suojareaktiona. Tuota kuminauhajumppaa en alkanut toteuttaa aiemmin, vaikka fyssari sen opasti, mutta niin se elämä opettaa. Kuminauha johonkin kiinni vyötärön korkeudelle ja rauhallisia vetosarjoja eri käsillä vuorotellen naama ja selkä kohti kuminauhaa. Auttanut itsellä ihan ratkaisevasti venyttelyn lisääminen ohella (lonkankoukistajat erityisesti).

Kannustan menemään fyssarille sekä toteuttamaan hänen neuvomiaan "temppuja".

 

[Sistis]

Itselläni on lievä skolioosi, joka ei onneksi ole aiheuttanut ikinä mitään oireita. Nyt kun sairastuin nivelpsoriasikseen, olen kehittänyt mielessäni kauhuskenaarion, jossa prosiasis joko jumiuttaa lihakset tai aiheuttaa lonkkiin tai selkään nivelmuutoksia. Toistaiseksi tästä ei näy merkkejä, mutta kaikki on aina mahdollista.

Selkäni on siksi tärkeä pysyä vetreänä. Huolehdin tästä erilaisilla venytyksillä. Tuo täällä mainittu selkäkaari on hyvä. Olen myös tehnyt psoriasiksen hoidossa rentouttavan yin-joogan venytyksiä, ja näitä voin suositella myös selkävaivoihin. Ideana on venyttää kevyesti, mutta pitkäkestoisesti. Kipua ei saa tuntua. Videoita löytyy netistä, ja niillä pääsee alkuun. Tuohon, kuten moneen muuhunkin joogaan kuuluu myös näennäistieteellistä höpinää meridiaaneista ja energioista, mutta ne voi huoletta skipata. Minulle tuo on vain ja ainoastaan rentouttavaa venyttelyä.

@Pavlovin Koira mainitsi tuolla ohjeen tyynystä jalkojen väliin. Meillä on Jyskin polvityynyt, ja näille suositus. Itse tosin pidän tuota sisäreisien välissä nukkuessani.

Polvityyny 15x25x20 WELLPUR OMMANE | JYSK

Polvityyny 15x25x20 cm painetta keventävää memory-vaahtomuovia, johon on lisätty kosteutta imevää bambuhiiltä. Memory-vaahtomuovi muotoutuu tarkasti polviin sopivaksi. 100 % polyesteripäällinen, pesu 60°C.

jysk.fi

Selkäkaaren lisäksi olen käyttänyt Dinoxin pilatestyynyä. Tämä on ollut myös hyvä selän jumppaamiseen, kuten myös vatsalihaksiin. Nekin ovat avainasemassa selkävaivojen ennaltaehkäisyssä. Tämä ei auta ehkä akuuttiin vaivaan, mutta on hyvä silloin kun selkää pystyy jumppaamaan.

Pilatestyyny Dinox, Spine Correction

Selän muotoa mukaileva pilatestyyny mahdollistaa optimaalisen rentoutuksen. Auttaa myös nikamalukkojen avauksessa sekä toimii erinoimaisesti tasapaino- ja lihaskuntoharjoittelussa.

www.dinox.fi

 

[smugu]

@Pavlovin Koira Löytyy kyllä kokemusta näistä vaivoista. Ensimmäinen pullistuma tuli jo vuonna 2011 ja se oli nuorelle miehelle kova paikka, kun ei enää pystynytkään käydä salilla jne. Kauan siinä kyllä meni toipuessa. Taisi mennä noin vuosi akuuttia kuntoutumista ja joka asennossa tuntuvia hermokipuja. Siitä ehkä puoli vuotta lisää, niin alkoi asteittain parantumaan. Kahden vuoden kohdalla selkä oli jo lähes ”ennallaan”.

Toinen tuli sitten tuossa 2020 keväällä ja lähti niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin terassin maalauksesta. Se olikin sitten vielä tuota ensinmäistäkin paljon kipeämpi ja ne hermokivut pakottivat pariin kertaan soittamaan kotiin ambulanssinkin, kun jäin lattialle ja sänkyyn jumiin ja pelkkä hengittäminen sattui niin paljon, että meinasin menettää tajuntani. Lisäksi pariin kertaan kotona otin yöllä Tramalia ”vähän” enemmän kuin lääkäri oli kirjoittanut. Taisin kerran ottaa 8 tabua kerralla, mutta ei auttanut sekään mitään. Tuo sitten leikattiin pikaisesti päivystyksessä saman vuoden syksynä. Leikkauskaan ei vienyt heti kipuja pois, vaan hermokivut jäivät ikään kuin päälle ja olin leikkauksen jälkeenkin muutaman kerran sairaalassa vuodepotilaana ja pisin jakso taisi olla kaksi viikkoa sängyssä opioidipäissään. Ja tietysti katetrissa, kun kusemista ei voinut kipujen takia edes harkita. Pari kertaa taisin onnistua sairaalassa saamaan muutaman tipan pissaa tiputettua kun olin puolisen tuntia lämpimän suihkun alla ja löysin puolivahingossa sellaisen asennon, missä pystyi hetken olemaan kivuttomana.

No leikkauksesta 2-3 kuukautta tilanne lähti raukeamaan pikkuhiljaa. Tässä kohtaa minulla oli resepti diapamiin ja se sai pikkuhiljaa kroppani rentoutumaan ja siitä ei mennyt montaa viikkoa, kun pystyin alkaa taas kävellä ja liikkua.

Tällä hetkellä muutama vuosi leikkauksen jälkeen selkäni on hyvässä kunnossa. Käyn salilla, lenkkeilen, pelaan pallopelejä jne. En edes yritä varoa selkääni mitenkään. Mutta näiden omien kokemuksien myötä tietynlainen kunnioitus kivutonta elämää kohtaan on lisääntynyt huomattavasti. Hermokivut on suurinta helvettiä mitä olen elämässäni joutunut kokemaan. Se lamaannuttaa koko ihmisen ja välillä pahimpaan kipuaikaan mietin, että haen moottorisahan ja leikkaan jalan irti itseltäni.

Toivottavasti ei enää ikinä tule näitä näin pahana. Toki kun on muutama välilevy pullistunut ja selkää leikattukin, niin ikinä ei paluuta täysin normaaliin ole. Ja edelleen välillä pieniä kipujakin tuntuu. Mutta hermokipujen jälkeen tuollainen paikallinen alaselkäkipu on itselleni verrattavissa johonkin flunssan kurkkukipuun ja tiedostan että se menee yleensä muutamissa viikoissa ohi.

 

[Anaconda]

... Mutta näiden omien kokemuksien myötä tietynlainen kunnioitus kivutonta elämää kohtaan on lisääntynyt huomattavasti. Hermokivut on suurinta helvettiä mitä olen elämässäni joutunut kokemaan. Se lamaannuttaa koko ihmisen ja välillä pahimpaan kipuaikaan mietin, että haen moottorisahan ja leikkaan jalan irti itseltäni.

Toivottavasti ei enää ikinä näitä näin pahana. Toki kun on muutama välilevy pullistunut ja selkää leikattukin, niin ikinä ei paluuta täysin normaaliin ole. Ja edelleen välillä pieniä kipujakin tuntuu. Mutta hermokipujen jälkeen tuollainen paikallinen alaselkäkipu on itselleni verrattavissa johonkin flunssan kurkkukipuun ja tiedostan että se menee yleensä viikoissa ohi.

Erittäin hyvin tiivistetty miltä elämä tuntuu hermokivuissa. Ja jos et vielä kuukauden jälkeen ymmärtänyt sahata jalkaa irti, voi henkisesti valmistautua pään irti leikkaamiseen. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen jatkuva kipu pistää mielen epätoivoiseksi. Omalla kohdalla sain vielä kuulla lääkäriltä, ettei ole tarkoituskaan saada kipuja pois, koska voi jäädä riippuvaiseksi lääkkeisiin. Ei auttanut mikään, kivut tuli läpi. Kuten edellä todettu, valtaosa kipuilijoista on liian terveitä operoitavaksi. Tämän vuoksi hoitona pitkäkestoinen kivunlievitys ja erinäisiä kuntoutuksia. Odotellaan, että hellittäisikö kivut. Jos hellittää, lopputulos on sama kuin leikkaamalla, mutta riskit ja terveydenhuollon kuormitus paljon pienempi. Omalla osalla tilanne paheni vähän kerrallaan ja muutaman kuukauden jälkeen jalka ei enää toiminut normaalisti (päkiä ei pitänyt yhtään). Pääsin vasta sitten oikealle vastaanotolle, ja leikkaus oli siitä viikon päästä. Kivut jäi leikkauspöydälle.

 

[hooceebruins]

Sinänsä offtopicia, mutta noihin hermokipuihin liittyen, niin allekirjoitan kyllä. Aivan yhtä helvettiä elää sen kanssa ja omakin jalka roikkuu mukana vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Onneksi vuosien saatossa on löytynyt sellaiset lääkehommat, että pystyn nykyään urheilemaankin. Toki se kipu tulee kyllä monesti pelien tai treenienkin jälkeen jälkijättöisesti pariksi päiväksi, mutta sen kanssa pystyy olemaan.

 

[Tincat]

Oon eläny vuosia kroonisten kipujen kanssa ja kaikki alkoi nimenomaan selästä kun olin vielä parikymppinen. Sekin alkoi vain yht äkkiä nosto liikkeessä töissä. Jalat lähti alta ja päädyin ambulanssilla sairaalaan. Sinnittelin vielä viitisen vuotta töissä kunnes se meni kaikesta kuntoutuksesta huolimatta entistä huonommaksi. Suostuivat vihdoin kuvaamaan sen kun raahasin toista jalkaa mukanani. Rappeumaa ja lievä pullistuma. Toki sen perusteella edelleen lääkärit ja fyssarit uskoivat että sen saisi kuntoututettua. Taisi kuitenkin vahinkoa olla jo sen verran ettei se enää ikinä menny paremmaksi. Lääkkeitä kokeiltiin mitä voitiin mutta mistään ei ollu apua. Tänä päivänä elän kipujen kanssa jotka vaihtelee päivittäin. Pahimmillaan yhtä helvettiä mutta koska en enää saa mitään apua terveydenhuollosta niin se on vain aina toivottava että kohta helpottaa ja on vain se ns "perus kipu".

 

[Niño]

Minulla ei ole pullistumaa todettu, mutta epäilen, että jokin lievä sellainen olisi ollut. Pianon kannosta ja muusta nostelusta selkä vaivasi opiskeluaikoina. Huono lihashuolto, passiiviset pakarat, vääränlainen lihasharjoittelu, huono sänky. Aamulla aina selkä jumissa. Tilannetta helpottivat lopulta muutamat jutut: fyssarikäynti ja sieltä opit pakaroiden aktivoimiseen juoksulenkeillä. AFT-selkätreenit (maksullinen videotreeni, jossa välilevyn pullistuman kokenut valmentaja neuvoo korjaavia liikkeitä, löytyy osoitteesta aft.fi), jolla saadaan aktivoitua ja treenattua vähän kerrallaan oikeita lihaksia. Keskivartalon syvien lihasten treeni. Suosittelen vastaavaa jokapäiväiseksi iltapuhteeksi.