Se tässä "vähän" vituttaa että 2082 pinnaa tehty mua vastaan, kun samaan aikaan "runkosarjan" voittanut Miami Sharks 1639 pinnaa. Siitä voi jokainen laskeskella, että kummalla oli edes saumat pärjätä. Taitaa keskiarvo olla jossain 1900 paikkeilla, että eihän siinä parisataa pinnaa enempi juuri minua vastaan.
Jos nyt saa hieman puolustautua, niin kyllä mun joukkue, Sharks siis, myös teki itse pisteitä ihan hyvällä tahdilla, yhteensä toiseksi eniten koko runkosarjassa. Toki vastustajalle tuntui aina osuvan keskitasoa huonompi viikko mua vastaan ja tästä syystä voittomarginaali oli useimmiten useita kymmeniä pisteitä. Toisaalta oma jengini paukutti viikosta toiseen sen verran kovia pistemääriä, että kyllä niillä olisi moni muukin vastustaja kaatunut. Ymmärrän kyllä sen, että vituttaa jos oma joukkue tekee esim. 2.eniten pisteitä koko viikolla, mutta se eniten tehnyt joukkue pelaa sua vastaan ja tästä syystä käteen ei jää muuta kuin tappio. Tuskin tuollaista kovin usein tapahtuu, mutta mahdollista se fantasyssa on. Tästä syystä olenkin itse oppinut olemaan ottamatta liian tosissaan fantasy footballia, omilla tekemisillä pystyy asioihin vaikuttamaan vaan tiettyyn pisteeseen asti.
Sharksin runkosarja meni tosiaan loistavasti, 11-2 rekordilla tuli ykkössija. Koko kauden odottelin, että milloin se ensimmäinen floppiviikko omalle kohdalle osuu ja sehän tietenkin sitten napsahti kohdalle heti playoffsien ekalla viikolla. Vastustajakin veti melko vihkoon, mutta omat jätkät kyykkäsivät vielä syvemmin ja tuloksena 5 pisteen tappio. Kolme pelaajaa mm. veti lähes kiikareilla (Pryor, Graham, Forte), mitä ei tapahtunut kertaakaan runkosarjan aikana. Eihän siinä voinut kuin nauraa kun näin, että Forte oli loukkaantunut jo ottelun alussa. Koko vuoden roikutin Bilal Powellia mukana rosterissa juuri siitä syystä, että pelkäsin, että Forte menee ennemmin tai myöhemmin romuksi. Sitten juuri ennen tätä viikkoa cuttasin Powellin, ja eikös Forte sitten loukkaannu heti seuraavassa matsissa, ja tietenkin ihan alussa vielä. Toki tämä Powellin cuttaaminen ei sinänsä mitään ratkaissut, sillä ei hän mulla olisi kuitenkaan pelaavassa rosterissa tällä viikolla ollut. Mutta jotenkin koomista kuitenkin, että Forten loukkaantuminen osui juuri tähän ekaan playoffs matsiin, kun koko kauden olin sitä jo ehtinyt odottaa, ja jopa varautunut siltä varalta.
Toki jottei tappiosta liikaa hampaan koloon jäisi, niin vaihtopenkillä Davante Adams ja Tyler Boyd molemmat nakuttivat helvetisti paremman kierroksen kuin mitä mulla avauksessa olleet Terrelle Pryor ja Stefon Diggs. Mutta eiköhän näitä stooreja ole kerrottavaksi kaikilla, jotka fantasy footballia pelaavat, joten ei tästä tappiosta sen enempää. Runkosarja oli pelkkää juhlaa, joten ihan hyvä mieli tästä kaudesta kokonaisuutena jäi. Running back -osaston ohuus oli ongelma läpi kauden, ja siihen nähden yllättävän pitkälle kaksikolla DeMarco Murray-Matt Forte pääsin. Toki mulla alkukaudesta oli vielä Todd Gurley, mutta hänet vaihdoin treidissä Antonio Browniin. Ensi kaudella pitää yrittää vähän paremmin onnistua RB-osastolla, ettei joka viikko tarvitse pelätä loukkaantumisia. Toisaalta rissuosasto sitten olikin melko hyvä tänä vuonna, joten kai se niin on, että jos johonkin panostaa, niin sitten se on muualta pois. Ja loppupeleissä tuurilla on kuitenkin niin iso osa tässä leikissä, että liian tosissaan ei kannata tätä touhua ottaa, jos haluaa pysyä järjissään.