Itse olen 51v ja omien muistikuvieni mukaan olin todella tosikko henkilö n. 25-30 vuotiaana ja lisäksi todella "aikuinen". Jossain vaiheessa käsittää totisen aikuisuuden rasittavan typeryyden ja nuortuu takaisin omaksi itsekseen, että täällä sitä jatkossakin kiukutellaan kuin kakara, nuorempien, samanikäisten ja itseäni vanhempien porukassa. Ei 35-55 vuotta ole mikään aikuisikä, vaan ehkäpä 25-35 vuotta. Sen jälkeen kokemus korvaa rasittavan besserwisser-aikuisolemuksen tai sitten pää on lopullisesti lahonnut pystyyn.
Minusta se, että ymmärtää asioista/pystyy katsomaan maailmaa laajemmasta perspektiivista, mutta pystyy olemaan kuitenkin samaan aikaan oma itsensä on nimenomaan aikuisuutta. Nuoret parikymppiset eivät ymmärrä, eivätkä myöskään ole omia itsejään koska heillä on kova tarve esittää aikuista ja huudella hataroin perustein valikoituja mielipiteitään. Mutta kun maailma ei ole mustavalkoinen yksipuolinen näkemys on typeryyttä. Keski-iässä alkaa olla ymmärrystä eikä enää ole tarvetta esittää mitään. Silloin on ihminen parhaassa iässään. Papparaisina mielipiteitä ei enää jakseta muuttaa eikä itseä kyseenalaistaa vaan silloin on asenteet, mielipiteet ja tavat lyöty lukkooon. Silloin homma palaa takaisin tuohon nuoruuden mustavalkoisuuteen. Tosin sillä erotuksella, että on vähän kokemusta mihin perustaa mielipiteensä. Tähän ihmisen kehityskaareen kun lisää sen, että iso osa on hölmöjä ei tarvitse ihmetellä miksi keskimääräinen ihminen on niin retardi.
Jos joku ihmettelee miten olen näin viisas jo nuorena, siihen en osaa antaa vastausta. Jotkut vaan ovat fiksumpia kuin toiset. Joka tapauksessa olen päättänyt laskeutua tänne Jatkoaikaan avaamaan ihmisten silmiä ja sivistämään teitä. Varsinkin papparaiset, älkää nyt vaan vängätkö vastaan.