Mainos

Jatkoajan Jazz-kerho

  • 2 214
  • 10

Hockey Story

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Tämän avasin, kun en vastaavaa löytänyt täältä.

Jazz, tämä musiikin eräs marginaaliksi mielletty osa-alue, joka kuitenkin koskettaa useampaa musiikkityyliä ja joka on vaikuttanut osallaan lähes kaikkinaiseen musiikin kehittymiseen on monelle ihmiselle joko tykkää tai sitten todella ei tykkää-asia. Tämä mustavalko-asetelma on hämäävä ja harmillinen.
Jazz on musiikeista yksi vaikeaselkoisimmista, joka vaatii kuulijansa todella kuuntelemaan ja keskittymään soundiinsa. Jazz on vaivan arvoinen asia: Kun laji kerran avautuu, se kolahtaa kuin metrinen halko päähän ja seuraa kuumeinen jatsin kuuntelukausi, kun kokonaisen musiikin uuden maailman aarrearkun saa auki. Jazz on useampia tyylisuuntia, joista kaikki ovat kuulleet vaikkapa sellaisia artisteja kuin Louis Armstrong tai Glenn Miller, mutta ajattelevat että koko Jazz on on käytännössä jotakuin siinä. Jatsin valtamerestä löytyy valtaisa määrä artisteja ja satavuotinen historia,ainakin kymmenkunta tyylilajia ja uskomaton määrä taitoa, lahjakkuutta ja improvisaatiota.Jazz on osittain "salattu"maailma, jota turhan moni musiikin suurkuluttaja raapaisee vain kevyesti pinnalla jos aina sitäkään. Syy omaan lapsenomaiseen innostukseeni on se, että onnistuin vaeltamaan noin 40 vuotta tajuamatta ja tietämättä, minkälainen saundin aarrearkku Jazz-niminen musikki kaikkine rikkauksineen onkaan, kun asia on viimeisen 10 vuoden aikana viimein alkanut valjeta on hurmos sen mukainen, pitkä ja kestävä. Vieläkään ei tiedä kuin osan asiasta, siksi tekee mieli keskustella ja kuulla muittenkin ajatuksia, kokemuksia ja suosituksia.Tämä laji on todellisten herkuttelijoitten!

Omat suosikkini keskustelun avaukseksi ovat kokeellisempi Avantgardistinen Jazz ja sieltä kukapas muu kuin mestari John Coltrane. Mies teki rikkaimman vuosikymmenensä aikana ennen kuolemaansa 1960-luvulla uskomattoman määrä teoksia ja levyjä, joista huimimmat kuten Ascension tai Transition venyttävät soundeillaan tajunnan äärimmilleen, lukitsee kuulijansa maagiseen revitykseen mukaan ja vaivuttaa jonkinlaiseen kevyeen hypnoosiin jalan naputtaessa jokaisen sävelen mukana eläen omaa elämäänsä. Myös leppoisammalla osastolla Coltrane teki muutakin jatsia, esim. Bahia-ja Crescent- albumit ovat helpommin lähestyttäviä ja niiden kautta pääsee asiaan sisälle ihminen joka ei ole koskaan kuullut avantgardea tai edes mitään miehen soittoa.
Onpa miehellä tunnelmallista, tavanomaisempaa jazz-tuotantoakin, unohtaa ei sovi mainioita duettoja eri artistien kanssa ja niistä tehtyjä albumeita.
Coltrane oli eräs Jazz-maailman monipuolisimmista artisteista joka tuli toimeen soitellessa siinä niin Thelonius Monkin kuin Miles Daviksen kanssa. Miehen massiiviset live-boksit ja taltioinnit ovat sitten kokonaan oma lukunsa koko jazzmusiikin historiassa, ja niitä riittää. Viimeksi hankin itse 8-levyn kokoisen Live Trane- the european tours-boksin josta riittää ammennettavaa. Muita suosikkejani joista riittää joristavaa ikuisuuksiin asti ovat mm. Freddie Hubbard ,Duke Ellinton, Hank Mobley,Ella Fizgerad, Charles Mingus, Chet Baker, Kotimaasta Verneri Pohjola ja The Five Corners Quintet.
Suomijazz historiansa kanssa on yksi liian vähän puhutuista asioista ja ansaitsee sekin omat katsauksensa arkisessa musiikkikeskustelussa.

Jazz on muhkeaa paahtamista, sielun värinää ja sointia, asiaa joka kuuluu jokaiselle ihmiselle työmiestä toimitusjohtajaan ja joka riisuu maailman kaikista rajoista ja aatteista, jazz-festareilla käynti on yksi uskomattomimmista kokemuksista mitä on tullut tehtyä musiikkiharrasteen puolella.
Tämä on todella kokemusten vaihdon arvoinen asia, ja sana on vapaa omista niin konserttikokemuksista kuin levyostoksista, aarrearkku on auki.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Jazz on mainiota musiikkia soittajalle. Ei tarvitse välittää sävellajeista, tempoista, tahtilajeista tai melodioista. Kunhan liruttelee vaan menemään... No ei vaan; vaikka välillä jatsiveijarit vetävätkin melko lailla freeksi, on etenkin perinteisemmässä jaskassa useimmiten tolkku mukana.

En voi sanoa mitenkään pitäväni jazzista, mutta en minä pidä hevistäkään, enkä progesta, enkä rockista, enkä mistään musiikinlajista yleisesti. Minulla on laaja mutta äärimmäisen valikoiva maku, joten "jazz-fiiliksen" iskiessä kaivan hyllystä useimmiten Miles Davisin huippukauden (1950-luvun loppupuolelta 70-luvun alkupuolelle) levytyksiä, yllämainitun Coltranen 60-luvun juttuja tahi Charlie "Bird" Parkeria.

Miellän jazziin kuuluvaksi paljon muutakin kuin itse musiikin. Yökerhot, paheellisuus, jatsitupakki, liituraidat... Sellainen 50-luvun maisema josta esimerkiksi Raymond Chandler kirjoitti. Kovaksikeitettyjen miesten ja kohtalokkaiden naisten yöllinen alamaailma hehkuu jazzin tahtiin.

Suositus: Miles Davisin hieno omaelämäkerta käteen ja levylautaselle vaikka Kind of Blue, Sketches of Spain, In a Silent Way tahi atonaalisempi mestariteos Bitches Brew. Kyllä se siitä lähtee.
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Jazz-aiheinen keskustelu arkistojen kätköistä.

Onhan tuo sellainen musiikkilaji, että mitään tarttuvaa "kertsiä" tai muuta radiosoittoon sopivaa ideaa siinä ei ole. Jazzista mitään ymmärtämättömälle se on melkoista sekametelisoppaa, mutta alan taitajille se on todella monipuolinen ja hieno musiikin muoto. New Orleans Yhdysvalloissa on jazzmusiikin syntyyn keskeisesti liittyvä paikka. Ja Pori tulee hyvänä kakkosena :)
 

M10

Jäsen
Trio Töykeät pitää mainita tässä ketjussa ainakin tämän yhden kerran. Sen verran loistava kokoonpano on kyseessä. Omistan orkesterin kaikki levyn lukuun ottamatta ensimmäistä - ja Iiro Rantalan mukaan todella harvinaista - G'Dayta.

Muutaman kerran nähnyt myös livenä ja musiikillinen anti on lähestulkoon nerokasta.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
En nyt varsinaisesti ilmottaudu jatkoajan jazz-kerhoon, heh, mutta kyllähän jazzia tulee silloin tällöin taustamusiikkina kuunneltua. Oma mieltymys kuitenkin musiikissa suuntautuu rockiin ja heviin.

Lähdetään nyt ensisijaisesti siitä, että pari kertaa on tullut Porin Jazzeillakin vierailtua, viimeisin kerta `08 ,jolloin ei niin jazz-esiintyjä eli Santana oli pääesiintyjänä. Hienoja bändejä kuitenkin tullut livenä nähtyä ja kiinnitin mm. siihen huomiota, että Jazz-musiikissa on myös erittäin taitavia soittajia eri soittimissa, joka usein unohdetaan, kun perinteiset "paras kitaristi" vertailut saavat tuulta purjeisiin.

Jos jazzia kuuntelen niin se suuntautuu lähinnä fuusiojazziin (hieman rock-suuntaisempaa) kuten vaikkapa Return to Forever jne. Kyseinen poppoo tuli nähtyä juuri 2008 Porissa ja oli todella vakuuttava keikka tältä Chick Korean ja Stanley Clarken bändiltä, jossa myös rummuissa oli Lenny White.

Myös Southern Rock-bändi Dixie Dregsillä on hyvin jazz-genreen uppoava levy "What If" vuodelta -78. Bändissähän soitti myös nykyinen Purple-kitaristi Steve Morse.

Perinteinen Jazz uppoaa myös niin kuin tuossa Evil ylempänä luetteli ja Charlie "Bird" Parker oli tekijämiehiä kyllä ja mukavankuuloista musiikkia sekin.
 

Jussih

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Tähän ketjuun sopii kuin nyrkki silmään Roddy Doylen romaanista The Commitments erään henkilön luonnehdinta Jazz-musiikista (en muista henkilön nimeä, ko. kohtausta ei ole siinä elokuvassa):

"Jazz is anti-people's music, it's musical wanking."
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
Käytänpä tilaisuuden hyväkseni ja ketjun aiheeseen liittyen tiedustelen vinkkejä viisaammilta.

En ymmärrä Jazzista mitään, vaikka esim Miles Davisin tuotantoa luonnollisesti onkin tullut kuunneltua, mutta kiinnostusta olisi löytää artisteja jotka soittavat sellaista viipyilevää ja hämyistä jazzia tyyliin.... no, vaikka sitten Twin Peaks / Fire Walk With Me leffan tunnelmissa. Paremminkaan en osaa selittää.

Kiitoksia jo etukäteen jos apuja tulee.
 

sem

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
...kiinnostusta olisi löytää artisteja jotka soittavat sellaista viipyilevää ja hämyistä jazzia tyyliin.... no, vaikka sitten Twin Peaks / Fire Walk With Me leffan tunnelmissa. Paremminkaan en osaa selittää.

Kiitoksia jo etukäteen jos apuja tulee.

Eric Dolphyn Out to lunch ja Charles Mingusin Tonight at noon tuli välittömästi mieleen.

Lempijaskalevy on taloudessani jälkimmäisen Black Saint and the Sinner Lady. Väkevää meininkiä.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Onhan melko universaali truismi, että jos musa ei kauheasti kiinnosta naisia niin sen on oltava varsin hyvää. Niinpä jaskassakin sitä parhautta edustavat soitinakrobatia, atonaalisuus ja HN:n mainitsemat matemaattiset tahtilajit. Eipä löydy mimmejä näiden tilaisuuksien eturivistä vilauttamassa tissejään ja hinkumassa takalavalle.

Jaska ammentaa totisesti sieltä kosmisesta mustasta aukosta josta musiikki on peräisin ja johon ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa. Nautin sitä suurina palasina, joskus jopa suoraan suoneen tiputettuna.

Tässä muutama poiminta kenties tyylikkäimmän skandinaavisen viileän levyarkiston luoneen ECM-yhtiön hyllystä:

Jan Garbarek - Rites (LP)
otteena Last Rites http://open.spotify.com/track/0hdpnzVErNmQd4JLgHLtuh

John Surman, Karin Krog - On the wing again http://open.spotify.com/track/5rCmzpyS7v3FVciLYJwCOL

Terje Rypdal - Dead Man's tale http://open.spotify.com/track/6ZqETfzAsfUN1odmL5cBwR

Terje Rypdal - The return of Per Ulv http://open.spotify.com/track/5L6NKe2heCswMqwMPLROCK
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Sahtiankat
Ostin tuossa tannoin Miles Davis -kokoelman kun niin halvala tarjottiin, kolme levyä neljällä eurolla. En voinut vastustaa. Joku ihan jämäkokis se taisi sitten olla kun mistään ei edes mitään tietoa siitä löytynyt. Ihan kivaksi taustamusaksi se sitten vain jäikin, Änärin valikkorenkutukseksi kelpasi mainiosti. Kind of Blueta olen Spotifysta tutkaillut pariin otteeseen, se onkin ollut mielusampaa. John Coltranekin on vaikuttanut kiinnostavalta hepulta. Ja Herbie Hancock electrojazzeineen, meinasin levysen jo ostaakin, mutta ajattelin että varmaan jää kuitenkin vain hauskaksi kuriositeetiksi hyllylle muutaman kuuntelun jälkeen. Ehkä pitää palata siihen joskus.

Eikös Steely Dan lasketa muuten jazz rockiksi, siitä mä pidän. Ja onhan Zappallakin näitä fuusiojazz vetoja, nekin on hienoja. Eikä sovi unohtaa jazzmetallin kuninkaita, Atheistia.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Sahtiankat
Jazzin ja metallin epäpyhä liitto olisi useankin syväluotaavan postauksen arvoinen teema käpisteltäväksi, mutta ehkei kuitenkaan lähdetä siihen tässä ketjussa, jottei aiheuteta näppylöitä puritaaneille.

Joo, eipä mulla ainakaan olisi edes juurikaan kykyä lähteä sitä asiaa perkaamaan tuota yhtä virkettä pidemmälle. Sen verran haluan kuitenkin vielä sanoa, että Fredrik Thordendal's Special Defectsin Sol Niger Within pitäisi hommata. Siellä on saksofonikin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös