No niin… se taisi olla minun osaltani sitten siinä ne pronssihaaveet. Comrie aloitti maalissa, joten mahdollisuudet Hellebuyckin +2 pisteelle ottelussa ovat melko ohkaiset.
Tilanne:
Salming 593
Naamavelli 592
Donskoille 0+1 ja Duboisille niin ikään, joten lopulta Team Salming päätyi pronssille 595 pisteellä jääden vain kuusi pistettä seuraennätyksestä, joka tosiaan syntyi kannun nostoon päättyneellä avauskaudella. Tämän kauden 21-22 voi sanoa olleen toistaiseksi kovatasoisin, kun peräti kaksi organisaatiota, Team Esgo ja Team Ralph puhkoivat maagisen 600 pisteen rajan, joten olemme erittäin tyytyväisiä himmeimpään mitaliin PPG-lukemalla 0,77 (595 p/768 gp).
Team Salming 2021-2022
Connor McDavid (100)
Jonathan Marchessault (55)
William Karlsson (55)
Pierre-Luc Dubois (55)
Timo Meier (50)
Joonas Donskoi (48)
Alex Pietrangelo (50)
Noah Hanifin (40)
Colton Parayko (35)
Juuse Saros (70)
Vladimir Tkachev (25)
= 583 pistettä
600 pisteellähän tämän skaban voittaa vuorenvarmasti kuten avauskaudella organisaatiomme osoitti. Olen kuitenkin maltillinen arvioissani ja ennustan vain 583 pistettä.
Sitten lyhyt läpikäynti. Ykkösvaraus oli Connor McDavid. Hän keräsi 123 pistettä, joten onnistuin koko varaustilaisuuden ensimmäisellä vuorolla valitsemaan pelaajan, joka keräsi lopulta eniten pisteitä kaikista yksilöistä, joten tuo varaus meni nappiin. Maltillinen tavoite oli toki vain 100 pistettä, mutta Taavi ylitti sen komeasti
+23 pisteellä.
Toisena ja kolmantena varasin Alex Pietrangelon ja Juuse Saroksen. Sarokselle tavoitteena oli 33 voittoa ja kaksi nollapeliä eli 70 pistettä. Lopputulema oli 38 voittoa ja neljä nollapeliä eli 84 pistettä. Tavoitteeseen nähden hyvää kertyi
+14 pistettä. Kaikista pelaajista hän oli 29. paras, joten kun varausvuoro oli sijan 50 tuntumassa, varaus oli erinomainen. Maalivahdeista Saros keräsi neljänneksi eniten pisteitä Markströmin, Shesterkinin ja Bobrovskyn jälkeen. Alex Pietrangelolle odotuksissa oli terveenä pysyesssään 50 pisteen kausi viime kauden pleijareihin vedoten. Hän keräsi 80 ottelussa tehot 13+31=44 eli
-6 pistettä odotukset jäivät vajaaksi, mutta tulos oli siedettävä.
Nelos- ja vitosvaraukset olivat William Karlsson ja Jonathan Marchessaultin. Kummankin piti tehdä 55 pistettä. Pariin kauteen kumpikaan ei ollut 60 pistettä ylittänyt, joten ennakoin heidän palaavan aiemmalla tasolleen. Marchessault onnistui siinä keräten tehot 30+46=66 eli
+11 pistettä enemmän. Karlsson sen sijaan mursi jalan syksyllä ollen kuusi viikkoa sivussa, mutta pistetahtikaan ei riittävä ollut. 67 pelin saldo oli 12+23=35 eli
-20 pistettä. Luotin Vegasin teräsmiehen pysyvän kunnossa, ja siksi hänet valitsin mutta ensi kertaa Vegas-uralla hän missasi pidemmän pätkän pelejä, joten edes 50 pisteen ylitys ei onnistunut.
Pierre-Luc Dubois ja Noah Hanifin olivat seuraavat haut. Duboisilta odotin niin ikään 55 pistettä ja Hanifilta 40 pistettä. Duboisin alkukausi oli hyvä ja hän eteni piste per peli -tahdissa, mutta kauden edetessä tahti hieman hiipui. Lopulta hän kokosi sopimusvuonna 80 pelissä tehot 28+31=59 eli
+4 pistettä. Hanifin oli päinvastainen pelaaja. Syyskaudella näytti pahalta, kun pisteitä ei syntynyt (0+3 ensimmäisiin 11 peliin), mutta pari viimeistä kuukautta pelastivat kauden. Lopulta 81 pelissä mies kokosi tehot 10+38=48 eli
+8 pistettä. Sutterin alaisuudessa hän oli siis viime kevätkauden tapaan (12p 22gp) hyvä ja vähän päälle puoli pistettä per peli -pelaaja.
Kahdeksas ja yhdeksäs varaus olivat Colton Parayko ja Timo Meier. Parayko valikoitui kolmanneksi pakiksi siksi, että tiesin hänen pelaavan paljon paljon maaleja tekevässä joukkueessa. YV-aikaa ei tainnut tulla kuten ennen kautta toivoin, mutta silti 35 pisteen tavoite tuli täyteen tehoin 6+29=35. Meier puolestaan oli varaustilaisuuden paras hakuni yhdeksännen kierroksen aluksi tai kahdeksannen kierroksen lopuksi, miten asian haluaakaan muotoilla. Toivoin hänen Sharksin harvana valopilkkuna palaavan lähemmäs toissa vuoden 66 pisteen sesonkia. Tavoitteena oli maltilliset 50 pistettä, mutta Meier rikkoi entisen ennätyksen kiskomalla kasaan tehot 35+41=76 eli
+26 pistettä. Silmätesti ei hänen kohdallaan pettänyt.
Kaksi viimeistä varausta sitten olivat vesittää mitalihaaveet. Ensinnäkin Joonas Donskoi jäi kauaksi 48 pisteen tavoitteesta. Maaleja syntyi koko kaudella vain kaksi ja rooli pieneni kauden edetessä keskiketjuista neloskenttään. Kauden alussa parissa näkemässäni Vegas-pelissä hän oli joukkueensa parhaita ja syötti vieläpä seurahistorian avausmaalin, mutta jotenkin sitten tehoja mies ei vain saanut aikaan kuin 21 pistettä (2+19), joten tavoitteesta hän jäi
-27 pistettä. Meierin tuoman positiivisen vaikutuksen Donskoi kumosi negatiivisuudellaan. Tkachev puolestaan ei hänkään saanut 25 pistettä tulokkaana täyteen, vaikka aloitti kauden ylhäällä ja Kingsin ykkösylivoimassakin hän pari syöttöpistettä nappasi muun muassa Golden Knightsia vastaan heti toisessa matsissa, mutta sitten McLellanin luotto häneen katosi ja Tkachev passitettiin nopeasti farmiin. Pelejä kertyi ylhäällä vain neljä ja tehoja 0+2 eli tavoitteesta hän jäi
-23 pistettä. Harkitsin hänen sijaansa Krebsiä tai McMichaelia vahvasti ja jos toisen heistä olisin ottanut, kakkossija olisi irronnut.
Yhteenvetona:
Meier +26
McDavid +23
Saros +14
Marchessault +11
Hanifin +8
Dubois +4
Parayko +0
Pietrangelo -6
Karlsson -20
Tkachec -23
Donskoi -27
Maalivahti- ja puolustajavaraukset onnistuivat hyvin. Samoin 66% hyökkääjävarauksista, mutta syvyyshyökkääjät ja tulokas pettivät. 583 pisteen kokonaistavoite ylittyi
+12 pisteellä, joten kokonaisuus oli positiivinen.