Jatkoajan erotuomarit

[Action Bronson]

Erotuomari on mielestäni kentän aliarvostetuin kaveri heti jääkoneenkuljettajan jälkeen. Lähtökohtaisesti jääkiekkoa ei pelattaisi millään pipolätkää vakavammalla tasolla ilman tuomareita. Olen usein pillittänyt tuomareista ja ihmetellyt, että onko se todella niin hankalaa kuin se näyttää olevan. Ajattelin haastaa itseni pieneen testiin ja käydä tuomarikoulutuksen. Kuinka paljon täällä on erotuomareita jatkoaikalaisten joukossa? Miten olette ajautuneet kyseisen toiminnan pariin? Millä tasolla viheltelette?

Pahoittelen jos on olemassa jo aihetta käsittelevä viestiketju, mutta en ainakaan haulla löytänyt.

 

[kahden suunnan sentteri]

Ajattelin haastaa itseni pieneen testiin ja käydä tuomarikoulutuksen. Kuinka paljon täällä on erotuomareita jatkoaikalaisten joukossa? Miten olette ajautuneet kyseisen toiminnan pariin? Millä tasolla viheltelette?

Samat aikeet tällä suunnalla. Tuomaritoiminnasta on vähän kokemusta futiksen puolelta, jossa toimintaan ryhtyminen oli helppo keino ansaita kaljarahat mopoiässä ja pysyä poissa pahanteosta liikunnan parissa edes sen 90 minuuttia. Se ura nyt ei oikein liitoon lähtenyt, mutta nuoresta iästä huolimatta tuli huomattua miten hyvin oman persoonallisuuden (istj @ mbti) vahvuudet sopivat tuomarin hommaan.

Sitten välivuosina harmittelin välillä kovastikin, kun tekisi mieli tuomaroida, mutta futis ei lajina innosta paskan vertaa. Lätkätuomarointia pidin tuolloin ikuisesti saavuttamattomana juttuna, koska pelaajana lopetin jo teini-iän kynnyksellä enkä siis koskaan tullut oppineeksi esimerkiksi taklaamista ja sen vastaanottamista, ja ihan pelin katsominenkin oli aikuisiällä ollut niin minimaalista että jään tasalla varmaan pelkkä sijoittuminenkin tulisi olemaan liian ylivoimaista huonon pelinlukutaidon vuoksi.

Pikkuhiljaa lätkä alkoi kuitenkin viedä uudestaan mukanaan. Löysin tieni takaisin hallille sosiaalisen puolen ja verkostoitumisen vuoksi, mutta pianhan niitä matseja katsellessa alkoi taas kiinnostaa myös oman joukkueen otteet, ensin kaukalossa ja pian myös otteluiden välillä. Sittemmin tuli mahdollisuus alkaa höntsätä harrastesäännöillä, ja siinähän se pelin oppiminen yksittäisen pelaajan näkökulmasta sitten jatkui suoraan siitä mihin aikanaan lapsena jäi. Samalla kun lätkän katsominen lisääntyi entisestään, tuki se oman pelin kehitystä ja toisinpäin. Nykyään tulee katsottua yli sata matsia lätkää vuodessa ja mistäs sitä tietää vaikka kaukalossakin kehitys jatkuisi niin että sen kontaktipelinkin haluaisi jossain vaiheessa oppia.

Huomasinkin jo ymmärtäväni lajia melko hyvin ja ettei tuomarikoulutukselle ole enää pienintäkään estettä, joten se oli tietysti luonnollinen askel sammuttamaan tätä lajinälkää jonka tyhjästä kummunnut kyltymättömyys jaksaa edelleen yllättää allekirjoittanuttakin. Mitään kummempia tavoitteita ei kyllä sen suhteen ole, minimitavoite on saavutettu kun pääsen edes muutaman kerran seuraamaan nassikoiden vipellystä jään tasalta ja kokeilemaan missä määrin nykyään herää niitä pedagogisia vaistoja joita tunnistin itsestäni jo silloin mopoiässä viheltäessäni pari vuotta nuorempien futismatseja.

 

[Hack]

Itselleni kävi selväksi jo nuorena, että minusta ei tule ammattikiekkoilijaa. Pelailin C-nuorten II-divisoonaa ja B-nuorten III-divisioona ja noina aikoina menin sitten erotuomarikurssille. Alkuun viheltely ei ollut niin vakavaa, tuomaroin nuorten junioreiden pelejä ja tavallaan syy tuomarina olemiseen oli se, että opiskelijana sai vähän rahaa ja tuomarikortilla pääsi seuraamaan pelejä ilmaiseksi. Tuolla tasolla tulikin vuosia pysyttyä.

Jossain vaiheessa auktoriteetti alkoi kehittymään (myöskin sen takia, että parta alkoi kasvamaan) ja aloin panostamaan tuomarointiin. Kävin koulutusturnauksissa ja valioleireillä ja sitä mukaan sain parempia otteluita vihellettäväksi. Siinä vaiheessa tulikin sitten valinnan paikka: Lähdenkö suoraan päätuomariksi vai menenkö normaalia tuomaripolkua ja olen ensin linjatuomarina. Valitsin linjatuomaripuolen. Jollain oudolla tavalla olen oppinut nauttimaan tuomarina olemisesta, eikä katsomon/valmentajien/pelaajien huutelua osaa enää edes ottaa itseensä. Tärkeintä kaikissa ratkaisuissa on se miltä näytät, eikä se onko tuomio 100% oikea. Kouluttajakin on sanonut, että tuomarina oleminen on esiintymistä ja näyttelyä. Jos näytät itsevarmalta ja päättäiväiseltä, ihmiset "ostavat" tuomiosi huomattavasti paremmin.

Viime kaudella tuli oltua linjatuomarina Mestiksessä. Sen lisäksi viheltelin Suomi-Sarjaa, Nuorten liigaa, II-divisoonaa, Naisten SM:ää ja kaikkia mahdollisia junioriotteluita. Pelejä kaudessa kertyy reilusti yli sata ja välillä motivaatio on kovilla, kun vihellät 6 ottelua viikonlopussa. Tämä kausi tosin jää aika torsoksi, koska ensimmäiset puoli vuotta olen vaihto-opiskelussa.

 

[Glove]

Neljä kautta tuli vihellettyä erinäisiä junioriotteluita. Enimmäkseen E-C junnuja mutta oli siellä seassa semmoinenkin pesti kuin naisten maaottelun maalituomari. Syy tuomariuran alkuun oli se, että aika ei enää riittänyt valmentamiseen, mutta halusin kuitenkin pysyä lajin parissa tavalla tai toisella. Enimmäkseen mukavia muistoja, kuten se, kun näin Granlundin ilmaveivin livenä muutaman metrin päästä.

 

[dorka]

Itse aloitin tuomaroimaan tänä syksynä ja onhan se ollut melko silmienavaus-efekti. On tullut ymmärrettyä se, että ne tuomaritkin on ihmisiä ja ihmisille sattuu joskus virheitä, useammin kuitenkin ne pelaajat siellä kentällä niitä virheitä tekevät kuin tuomarit.

Tällä hetkellä on vähän päälle kymmenen peliä takana ja paljon on tullut opittua. On tullut tutustuttua paljon uusiin jätkiin joiden taso on heitellyt perus juniorituomareista Liigatuomareihin asti. Mukavaa hommaahan tämä on, ei tätä rahasta tehdä vaan rakkaudesta lajiin. Vaikkakin onhan nuo tuomaripalkkiot ihan kiva lisä opiskelijabudjettiin.

 

[Hack]

Mukavaa hommaahan tämä on, ei tätä rahasta tehdä vaan rakkaudesta lajiin. Vaikkakin onhan nuo tuomaripalkkiot ihan kiva lisä opiskelijabudjettiin.

Tämä on kyllä totta. Vaikka tuomarit saavatkin palkkion jokaisesta ottelusta, niin en kyllä keksi ketään, kuka hommia tekisi palkkion takia. Se, että saa olla edelleen mukana lajissa pelaajauran jälkeen, on se tärkein juttu. Lisäksi ainakin meidän tuomarikerhossa yhteisöllisyys on tärkeätä eli olemme kaukalon ulkopuolellakin tekemisissä toistemme kanssa.

Jere Lahden ja Harri Aholan tuleminen Jääkiekkoliiton tuomariorganisaatioon on kyllä parasta, mitä huipputuomaritasolla on tapahtunut vuosiin. Koulutus sekä uralla nouseminen on tehty vihdoin järkeväksi, eikä pärstäkerroin määrää millä tasolla vihellät. Myös palautetta ja otteluvalvontaa on kehitetty monta askelta uuteen suuntaan.

 

[J.Grönvall]

Tuolla toisessa ketjussa on käyty vääntöä tuomareista. Osaatteko sanoa paljonko SM-Liigan päätuomarin ottelupalkkio on, entäs linjatuomareilla? Olisi mukava saada faktaa tästä asiasta.

 

[obi-wan]

Tuolla toisessa ketjussa on käyty vääntöä tuomareista. Osaatteko sanoa paljonko SM-Liigan päätuomarin ottelupalkkio on, entäs linjatuomareilla? Olisi mukava saada faktaa tästä asiasta.

Mestiksen a-ryhmän kunkku saa 210 e ja linjuri 90 e. Nuo antavat vähän suuntaa.
Muistikuva on että jossain 400 e nurkissa pyöritään alemman rason kunkuilla ja sitten parempi ryhmä tuosta vielä enemmän.

Päälle sitten matkat ja päivärahat.

 

[Jimmy]

Täältä löytyy myös yksi. Neljäs kausi starttasi syksyllä, ja KTL:n jälkeen alkoi myös liiton pelejä satelemaan, lähinnä tason 4 linjuritehtäviä. Mukavaa hommaa, ja kuten joku jo aikaisemmin sanoikin, ei tätä rahan takia tehdä vaan rakkaudesta lajiin. Onhan pieni palkkio tosin mukava lisä opiskelijalle.