Olennaisempaa fanittamisessa/seuraamisessa omasta mielestäni on se että se kestäisi ylä ja alamäkiä kuin se että alkaa seuraamaan menestyksen aikoihin, sehän on vain luonnolliosta ja parasta mainosta lajille/seuralle!
Loistava tiivistys ja tätä nimimerkki -OO- varmasti hakikin aiemmin ketjussa. Varsinkin someaikoina jokaisen vähääkään menestyvään asiaa (ei välttämättä urheiluun) on tavattoman helppo samaistua tajuamatta lajista juurikaan mitään, toki tiedon saaminen on tänä päivänä vähintään yhtä helppoa, joten en ihmettelisi että viime vuotisen Koperin ihmeen aikana Suomessa olisi syntynyt lajiin uusia todellisia faneja muutenkin kuin pelkän buumin takia. Toki buumin aallon ratsastajia riittää todella paljon, sen pystyy vaikkapa nyt ko. somesta ja muista tiedotuspaikoista havainnoimaan. Itse olen koripalloa aiemminkin seuraillut, mutta en voi väittää etteikö kiinnostus olisi lisääntynyt esim. viime vuoden yllätysmenestyksen takia, näin se vaan menee.
Jupen jutussa on myös se viisaus, että me suomalaiset olemme mestareita kiihkoontumaan urheilussa syvästi kansaa koskettavista tapahtumista tai silloin kun joku laji on ns. puun takaa yllättämässä ennakolta suurempia jossain isoissa arvokisoissa. Keltainen media toki ruokkii "kohtalaisesti" tätä ilmiötä ja asiahan ei koske vain urheilua, vaan myös Cheekkejä, tanssiohjelmia ja musiikkiohjelmia. Kuitenkin, kun buumi tasaantuu tai häviää eli palataan takaisin lajin arkisiin suorituksiin ja ehkä kenties alamäkiin, niin missä ne fanittajat silloin ovat? Eivät ainakaan "tukemassa" samalla intohimolla joukkuetta/urheilijaa kuin silloin, kun meni hyvin. Vai vieläkö meillä on edelleen tuhansittain curling-faneja, noin 8 vuotta uusis-buumin jälkeen, noin nyt vaikka esimerkiksi? Vähän ehkä sama Keskisalon kohdalla jotenkin aikanaan. Menestyshullua kansaa Suomessa riittää, mutta sanalla "urheiluhullu" menestyshullua ei voi korvata, koska se tarkoittaisi että samat ihmiset seisoisivat susijengien ja muiden eläinjoukkueiden takana, silloinkin kun Suomi ottaa Virolta pataan koripallossa ja San Marinolta käkättimeen jalkapallossa. Seppo Räty kai aikanaan muistaakseni sanoi, että hyvin menneiden arvokisojen jälkeen selkääntaputtelijoita riitti, mutta entäs kun meni huonosti? Niin.
Takaisin aiheeseen. Joku sanoi hyvin, että koripalloa oli hankala pelata penskana. Allekirjoitan tuon täysin ja voisin edelleen allekirjoittaa, jos laittaisin viisi numeroa liian isot vermeet päälle koristossuissa kentälle metriheikkien viereen ja mulle annettaisiin pallo. Erityisesti lapsena, vaikka sääntöjä viilattiin milloin mistäkin, tuntui että sääntöjä oli niin paljon, että aina teit jonkun tietyn virheen pallon kanssa tai ilman ja jos vihdoin saavutit korin ja olit tekemässä elämäsi "lay upin", niin maikka vihelti pilliin ja salissa kaikui "askelia", niin että Poriin asti raikasi. Kyllä vitutti. Se pitää sanoa, että laji on äärimmäisen rehti ja ylilyöntejä näkee tosi harvoin. Vastustajaa, peliä ja siihen liittyviä asioita kunnioitetaan ja yhteisöllisyys on todellista.
Koripallo on yllättävän paljon täynnä sääntöjä, jotka eivät rivikatsojalle todellakaan heti aukea eikä niitä samainen rivikatsoja osaa ajatella, kun hän peliä katselee. Esimerkiksi 3 sekunnin sääntö, hyökkäysaika ynnä muut viheliäisetkin seikat eivät vasta-alkaja pelaajalle/katsojalle heti muistu mieleen puhumattakaan puolustajan tai hyökkääjän virheistä, jotka ovat oma maailmansa kumpainen on milloinkin ajankohtainen. Joskus vain kannattaa antaa vastustajan tehdä se varmat 2 pistettä, kuin mennä rikkomaan, koska tiedossa on vain lisää hankaluuksia ja virheitä. Koripallossa tuomarointi on jotain aivan käsittämättömän arvostettavaa puuhaa, sitäkin on lyhyen konsultoinnin jälkeen tullut kokeiltua hidasvauhtisessa pelissä ja eihän siitä sitä kuuluisaa lasta eikä paskaa tullut toimitsijoille näytettävistä merkeistä lähtien. Voin kuvitella miten harjaantunutta silmää vaatii kovavauhtisissa peleissä tuomita virheet, kun tilanne pitää nähdä isojen miesten välistä sadasosassa.
Koripallohan on oikean tilastoniilon märkäuni siinä mielessä, että lajista voi saada dataa aivan mielettömiä määriä verrattuna vaikka jääkiekkoon. Monivivahteinen ja jopa yllättävän hankala pelihän tuo on monesta perspektiivistä, mutta perusidea silti varsin simppeli kaikessa jaloudessaan.