@Ted Raikas, hienoa että olit valmis uhraamaan osan kesästäsi tällaiseen äänestykseen, otit vielä pari rekesi kannoille hypännyttä veljeä mukaan!
Nämä äänestykset saattavat näyttää yksinkertaisilta osallistujille, mutta vetäjältä ne sitovat kummasti aikaa.
Tuloksista nautin, palautui muistoja, tunnelmia. Levariini pitäisi vaihtaa rca-johtopari jotta pääsisin kuuntelemaan Tubular Bellssiä, käyttämätön uusi äänirasia on ollut kaksi vuotta kelkassa odottamassa. Joo, ehkä olisi pitänyt Oldfield nostaa listoilleni. Mielenkiintoisia uusia nimiä olivat esim. Steve Hillage ja Baby Huey, yritän tutustua.
Zappa, Rush ja Yes. Mahavishnun jutut jotenkin upposivat, myös Yesin jotkut vedot pystyn sulattamaan, mutta kyllä se on myönnettävä: ei arveen kapasiteetti, keskittymiskyky riitä levyllisiin. Genesis menee helpommin. Ja Floydin Ummagummakin.
Heitän tähän muutaman tunnelman, muistelun 70-luvulta veljeni levykokoelmasta: Exception 00.04 tai sitten se oli Exceptionin 5, neulatin vinyyliä urakalla. Bobby Blandin Dreamer: mustia hoikkia naisia bikineissä levyn kannessa ja avausraita Ain't No Love In the Heart on the City, se oli jostain syystä helvetin kova, samoin kuin Freddie Kingin Larger Than Life-levyn Ain't that I don't Love You. Merkillistä kuinka jotkut raidat tuli aina valittua, yhä uudelleen. Samaan kastiin kuului jokin Climax Blues Bandin biisi, en muista nimeltä, Allmanien Win, Lose or Draw-albumilla oli myös joku magneetti minulle.
Ja sitten naiset. Frida näkyi sen ajan mediaympäristössä kyllä, oli sexympi kuin Agnetha mutta mä rakastuin levyltä ääneen: Linda Ronstadt. Ja levy oli Hasten Down the Wind. Olisi pitänyt vetää sekin kymppilistaan, Tubularin viereen. Ja Oxygene, sekin vielä. Myöhemmin rakastuin sitten Emmylou Harrisiin, Evangeline ilmestyi toki kahekskytluvulla vasta.
Tulipa vuodatettua mutta tämä äänestys sai tosiaan muistoja herätettyä.
Ja arvee lisäys: minäkin jätin Suomi-osaston noteeraamatta. En siksi, että se olisi mitätön, sekundakamaa vaan seiskytluku oli vain niin mahtavaa ilotulitusta. Einarin polkupyörän ensikuuleminen oli minulle varmaan yhtä merkittävä kuin Floydin Timen vaikutus. Suomi-seiskytluku olisi oman äänestyksen arvoinen. Minä en lupaudu, ehkä joku muu siihen on vaikka ensi kesänä valmis.
