Hitsi vie, jos joskus on ollut kuivia vuosia niin nyt piti vetää tiukalla kammalla, vitosen ulkopuolelle jäi hyviäkin levyjä. Vilkkumaa, Placebo, Tears for Fears, Behemoth, Ozzy keitä näitä nyt oli. Listalta puuttuu jännästi suurimman vaikutuksen tehnyt Lorna Shore, mutta jotenkin siinä se itse levy hukkuu Meiningin alle.
Ykkösenä ainut selvä tapaus, ihastuin Deceiversin clean/growl juttuun niin että piti kahdesti käydä livenä ihastelemassa. Parhaat biisit tulivat viime vuonna niin eivät päässeet listalle. Kakkosena Litkua, jotain heikkoja arvostelujakin kai tuli mutta en näe siihen kyllä mitään perustelua. Kolmantena Luukas Ojan Suomen eniten parasta punkrokkimeininkiä (erityisesti livenä) ja bändin toinen levy. Levyn hieman seesteisempi nimibiisi ehkä hiotuinta koko tuotannosta. 40-vuotiaan Loudnessin 28. levyn olin unohtanut tsekata, olikin erinomainen hard rock -levy. (Julkaistu Japanissa 2021 mutta muualla 2022). Laulukieli on taas pääosin japania. Parasta Loudnessia sitten Hurricane Eyesin -87. Vitossijan uhraan bändille, josta ei varmaan moni ole kuullut. Turkulaistunut Ohikulkijat soittaa tyylipuhdasta new wave/postpunkkia, toinen levy Luukkaan tavoin debyyttiä viimeistellympi.
Kappaleissa takaa ohi nousi Loudnessin Eddie Van Halenia kumartava menevä kasaribiisi. Maijan 1973 oli liian hyvä levy jätettäväksi kokonaan huomiotta, livenä parhaiten rokkasi BD. Litkun singlessä tulee hyvin esiin levyn vaikutteet mukavalla "Thunder road" -aloituksella. Rammsteinin Zeit oli uuden levyn eeppinen huippukohta.
Vuoden albumi 1: Arch Enemy - Deceivers
Vuoden albumi 2: Litku Klemetti - Asiatonta oleskelua
Vuoden albumi 3: Loudness - Sunburst
Vuoden albumi 4: Luukas Oja - Lähdinkö liian varhain
Vuoden albumi 5:
Ohikulkijat - Rauha
Vuoden biisi 1:
Loudness - Tengoku No Tobira (Heaven's Door)
Vuoden biisi 2:
Luukas Oja - Lähdinkö liian varhain
Vuoden biisi 3:
Maija Vilkkumaa - Betty Draper
Vuoden biisi 4:
Litku Klemetti - En elä
Vuoden biisi 5: Rammstein - Zeit
Vuoden pettymys (albumi): -
Oli useampia levyjä, jotka eivät oikein minulle toimineet edeltäjiinsä nähden yhtä lujaa. Pettymyksiksi leimaaminen tuntuu silti vähän epäreilulta joten jätän väliin.
Edit: Levyjä tosiaan niin paljon että tulee harvinainen kymppi täyteen, lisäänpä nekin huvikseni tähän vaikkei pisteitä kerääkään.
6: Placebo - Never let me go
7: Maija Vilkkumaa - 1973
8:
Cannons - Fever Dream
9: Joakim Berg - Jag fortsätter glömma
10:
Punomo - Punomo
Placebon levyllä nippu huikeita vetoja, joista parhaat tulivat jo 2021 ulos. Toimivat myös livenä kuin halko otsaan. Maijalta myös onnistunut kokonaisuus, Äidinmaa oli toinen ehdokas biisilistalle. Palstaveljen muistuttamasta Cannonsista innostuin kesällä niin että ostin koko tuotannon, pääsi vaan unohtumaan. Äärimmäisen tyylikästä unipoppia eikä kovin paha ole katsoakaan. Ruotsalaiset osaa alivoimallakin, Jocke ilman Kentiä teki itsensä kuuloisen levyn. Vähän ehkä bändin tuomaa lihaa tuohon kaipaa mutta ihan helt okej. Turkulainen Punomo soittaa hyväntuulista kesäistä soulia, levynkansi yksi hienoimpia.