Joka vuosi tässä äänestyksessä on se sama ongelma, että hankin vanhempia levyjä isot kasat ja uudemmista tulee tutustuttua vain harvoihin, loppujen tullessa tutuksi vasta tulevien vuosien aikana. Nytkin minua kiinnostavia ja vielä hankkimattomia levyjä ovat tänä vuonna tehneet: Airbourne, Black Sabbath, Dream Theater, Lost Society, Michael Monroe, Nicole, Queensrÿche, Ranger, Ulver jne... Eli aina tämä äänestys tulee liian aikaisin. Listataan kuitenkin niillä tiedoilla mitä toistaiseksi on hankittuna.
Vuoden albumi 1: Bon Jovi - What About Now
Tältä levyltä ei löydy 80-luvun glam metallia parhaimmillaan, tai 90-luvun todellakin rokkaavaa hard rockkia. Tämä levy koostuu lähinnä radioystävällisistä slovareista. Mutta kylläpä tämäkin maistuu minulle. On se jännää, että miten Bon Jovin tyyli on muuttunut vuosien saatossa, mutta kaikista tuotoksista löytyy minulle maistuvia biisejä joko ainakin muutamat, tai sitten täyden levyn verran. Tämä ei nyt mikään täysosuma ole, mutta todella mukavaa kuunneltavaa. Suurin osa ihmisistä tuntuu saavan allergisen reaktion, kun kerron tykkääväni Bon Jovista, mutta omatpa ovat allergiansa.
Vuoden albumi 2: The Winery Dogs - The Winery Dogs
Tekijämiehistä koostuva uusi bändi, joka räjäytti Elevate-kappaleellaan pankin. Vaikka ei ihan yhtä eeppistä parhautta löytynyt levyn muista kappaleista, niin todella hyviä biisejä monta. Olisi voinut päätyä listallani ykköseksikin, mutta What About Nowta on tullut kuunneltua loppupeleissä enemmän.
Vuoden albumi 3: Death Angel - The Dream Calls For Blood
Aiemmin olen joskus yrittänyt tutustua tähän orkesteriin, mutta enpä vain ole saanut mitään "tarttumapintaa" kappaleisiin. Tätä uutta levyä kun päädyin kuuntelemaan, niin johan rupesi kolisemaan! Tässä on kunnon thrashia!
Vuoden albumi 4: Anthrax - Anthems
Tämä on toki ainoastaan cover EP, mutta muutamat näistä versioista ovat sen verran hyviä, että tulee edelleen kuunneltua tasaisin väliajoin. Belladonnan ääni se vain parenee vanhetessaan!
Vuoden albumi 5: Megadeth - Super Collider
Vaikka Endgamen tasosta on tultu kauas, niin kyllä se Mustaine edelleen osaa biisejä kirjoittaa, ainakin ajoittain. Toivoisin vain paluuta thrashimpaan ilmaisuun.
Vuoden biisi 1: The Winery Dogs - Elevate
Kun tämä biisi julkaistiin, niin tulipa muuten käytyä aika ahkerasti Youtubessa sitä kuuntelemassa. Aivan järkyttävän kova kappale. Dat bass.
Vuoden biisi 2: Airbourne - Live It Up
Nyt muuten lähtee! Simppeliä, niin simppeliä. Ja niin toimivaa.
Vuoden biisi 3: Bon Jovi - Thick As Thieves
What About Nowlta olen tainnut kuunnella eniten tätä biisiä. Erittäin kaunis slovari, jossa on jännän leijuva tunnelma.
Vuoden biisi 4: Steel Panther - Party Like Tomorrow Is The End Of The World
Hyvän mielen -musiikkia parhaimmillaan. Steel Panther ei ole julkaissut vielä yhtään huonoa kappaletta. Viskikola käteen ja tämä soimaan, niin elämä hymyilee jälleen hetken.
Vuoden biisi 5: Death Angel - The Dream Calls For Blood
Tylytyshimoa tyydyttämään kunnon thrashia.
Vuoden pettymys (albumi): Avenged Sevenfold - Hail To The King
Kylläpä oli The Rev suuressa roolissa tässä bändissä. Pari edellistä levyä ovat olleet laadukkaita ja tyyliltään persoonallisia. Sitten The Rev otettiin yhtälöstä pois ja tilalla on jotenkin täysin linjatonta musiikkia, joka lähentelee välillä plagioinnin rajaa. Etenkin nimikkobiisi kyllä toimii sinällään, mutta aiempaan materiaaliin verrattuna tämä on valtava pettymys.
Vuoden ulkomainen tulokas: The Winery Dogs
Ylempänä tuli jo perustelua.
Vuoden kotimainen tulokas: Lost Society
Virkistävän hyvää meininkiä! Erikoismaininta Rangerille.
Vuoden moka: Voice Of Kids.... Tai ilmeisesti se ohjelman nimi onkin The Voice Kids?
Anyway, se Voicen versio, jossa lapset laulaa. Minulle kun ei lapsien katselu aiheuta mitään "ihanaa!"-reaktioita, niin en voi käsittää tätä nykyajan villitystä, että jokaisesta formaatista pitää tehdä lapsiversio. Tuota Voicen lapsiversiota joutui kuunnella joskus sivusta kun kaverit sitä innoissaan katsoivat ja ei helvetti mitä paskaa. Nuotin vierestä menee ja sitten kehutaan, että voi olit tosi hyvä ja söpö, eli jatkoon! En tarkoita nyt sitä, että niitä lapsia pitäisi haukkua, mutta tästä päästäänkin nimenomaan siihen perusongelmaan, että kun ei lapset vain pysty suorittamaan samalla tasolla kuin aikuiset, niin miksi helvetissä tuollaista sitten katsoisi? Esim. yleisurheilun EM-kisojakin on ihan kiva katsella, mutta enpä silti lähtisi katsomaan jotain Laihian koulujenvälisiä, joissa Liisa-Marko hyppää metrin pituutta.
Vuoden keikka 1: Down - Provinssirock, Seinäjoki 16.6.2013
Phil Anselmo livenä ensimmäistä kertaa ikinä! Vaikka on miehen ääni "hieman" kärsinyt ja fyysisesti ei oikein lähde enää mitään Monsters Of Rock '91 -elämöintiä, niin karisma on ja pysyy.
Vuoden keikka 2: Bon Jovi - Ratinan stadion, Tampere 26.5.2013
Richien poissaolo oli valtava pettymys ja aika laimea meininki oli siinä osaa katsomoa jossa itse keikkaa katseli. Mutta kyllähän se Jon joukkoineen osaa showta tarjota ja biisit ovat kauttaaltaan A-luokkaa.
Vuoden keikka 3: In Flames - Provinssirock, Seinäjoki 16.6.2013
Enpä ihan heti muista masentavimmissa olosuhteissa keikkaa katselleeni. Vettä sataa harmaalta taivaalta ja sunnuntaista johtuen yleisö on enemmän tai vähemmän krapulassa. Sade ei kuitenkaan haitannut esiintyjiä, vaan he olivat liekeissä... Heh heh... He... Niin. Tähän olisi voinut mainita myös Raskasta Joulua -keikan Seinäjoen Törnäväsalissa, jossa oli eräs perversseimmistä kokemuksista ikinä kuulla Paula Koivuniemeä laulamassa kunnon Manowar-runttaustaustojen päälle.
Vuoden Blu-Ray/DVD: Whitesnake - Made In Japan
On se Coverdale huikeassa kunnossa ikäisekseen. Soundit ja kuva täyttä laatua. Kokonaisuus häviää kyllä Live In The Still Of The Nightille, mutta se onkin eräs parhaista keikkatallenteista ikinä ja kyllä tämän Made In Japanin parissa tarpeeksi hyvin viihtyy.
Vuoden musiikkivideo: Steel Panther - Party Like Tomorrow Is The End Of The World
Steel Pantherin huumori putoaa minulle täydellisesti ja kun mukaan lisätään vielä tuon verran naiskauneutta, niin we have a winner!