Jatkoaika Music Awards 2011

[Pavlikovsky]

Vuoden albumi 1: Saxon - Call To Arms
Vuoden albumi 2: Los Bastardos Finlandeses - Saved By Rock`n Roll
Vuoden albumi 3: Uriah Heep - Into The Wild
Vuoden albumi 4: Status Quo - Quid Quo Pro
Vuoden albumi 5: Whitesnake - Forevermore

Vuoden biisi 1: Saxon - Call To Arms
Vuoden biisi 2: Megadeth - Fast Lane
Vuoden biisi 3: Alice Cooper - I`ll Bite Your Face Off
Vuoden biisi 4: Anthrax - I`m Alive
Vuoden biisi 5: U.D.O - Terrorvision

Vuoden pettymys (albumi): Metallica -Lulu Lou Reedeineen

Vuoden ulkomainen tulokas: -

Vuoden kotimainen tulokas: -

Vuoden moka: Munamies

Vuoden keikka: Iron Maiden 9.7.2011 Olympiastadion

 

[olkikuukkeli]

Vuoden albumi 1: Phideaux - Snowtorch
Vuoden albumi 2: Opeth - Heritage
Vuoden albumi 3: Steven Wilson - Grace For Drowning
Vuoden albumi 4: Blackfield - Welcome To My DNA
Vuoden albumi 5: Pain of Salvation - Road Salt Two

HM: Devin Townsend Project, Moonsorrow

Vuoden biisi 1: Phideaux - Snowtorch (pt.1)
Vuoden biisi 2: Steven Wilson - Deform To Form A Star
Vuoden biisi 3: Opeth - Folklore
Vuoden biisi 4: Pain of Salvation - Mortar Grind
Vuoden biisi 5: Moonsorrow - Kuolleiden Maa
Linkit johtavat kyseisiin kappaleisiin.

Ei nyt mikään aivan erikoinen vuosi omaan makuuni, mutta vielä on kyllä albumeja kahlaamattakin tältä vuodelta. Muutama timanttinen julkaisu mahtuu listattuihinkin.

*UUSI* Vuoden pettymys (albumi): Mastodon - The Hunter, ei nyt varsinaisesti huono sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta Crack the Skyen jälkeen tämä?

Vuoden moka: Omani, en ostanut lippua Maccan keikalle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vuoden pettymys (albumi): Metallica -Lulu Lou Reedeineen

Tuo on mielestäni loistavaa tavaraa. Parasta Reediä ja parasta Metallicaa moniin, moniin vuosiin.

Aika moni on täällä ja muuallakin harmitellut tapausta. Kyseinen tuotos maistuu varmaan paremmin Reedin kuin Metallican ystäville. Tässä opereidaan sellaisessa maastossa, joka on konservatiivisille metallifaneille outo ja ennestään kulkematon. Ehkä myös toisinpäin, mutta lähtökohdat ovat selkeästi enemmän Reedin kuin Metallican osastolla.

Tällaiset projektit ovat siinä mielessä kannatettavia, että niiden avulla kahden artistin yleisöt saadaan parhaimmassa tapauksessa tutustumaan vähän erilaiseen tapaan tehdä ja esittää musiikkia. Aika näyttää kuinka hyvin tai huonosti Reed ja Metallica onnistuivat tässä. Se on tietysti selvää kun genret ja sukupolvet leikkaavat tällä tavoin, niin kitkaa syntyy aina jossain.

Ohessa Reedin ja Metallican Junior Dad. Biisi kasvaa aivan loistavasti ja osoittaa mielestäni esimerkillisen hyvin miksi Reedin ja Metallican on kannattanut kokeilla yhteistyötä. Siitäkin huolimatta, että alkuhyräilevä Reed vaikuttaa ekaksi omiaan myhäilevältä vanhukselta... kannattaa siis katsoa loppuun saakka.

 

[Musta Nuoli]

Tuo on mielestäni loistavaa tavaraa. Parasta Reediä ja parasta Metallicaa moniin, moniin vuosiin.

Aika moni on täällä ja muuallakin harmitellut tapausta. Kyseinen tuotos maistuu varmaan paremmin Reedin kuin Metallican ystäville. Tässä opereidaan sellaisessa maastossa, joka on konservatiivisille metallifaneille outo ja ennestään kulkematon. Ehkä myös toisinpäin, mutta lähtökohdat ovat selkeästi enemmän Reedin kuin Metallican osastolla.

Tämä on ihmisille pettymys siksi, että he odottivat uutta Metallican levyä eivätkä oikein sisäistäneet sitä, että tämä on Lou Reedin teemalevy, jossa Metallica soittaa taustalla. Levyllä ei ollut tarkoituskaan esittää tai tarjota uutta Metallican materiaalia. Suomeksi tämä oli vain "härö projekti", jollaisiin pitää suhtautua hieman eri tavalla kuin uusiin, virallisiin studioalbumeihin.

Tästä huolimatta en itse tälle lämmennyt. Ennemmin vanhempaa Lou Reedia ja/tai Metallicaa erikseen. Metallican parasta vuosiin tämä ei muutenkaan missään nimessä ole, sillä Death Magnetic oli parasta Metallicaa vuosiin. Sitä ennenhän Metallicalla oli noin 17 vuoden kuiva kausi, jonka aikana rahaa tuli ovista ja ikkunoista mutta studioalbumit (Load, ReLoad, St. Anger) vaihtelivat umpisurkeista kalkkunoista mopon karkaamiseen käsistä.

Lou Reedin kohdalla on taas pakko käyttää vanhaa kliseetä ja todeta, että vanhassa vara parempi. Taso on Reedillä laskenut vuoden 1973 Berlin-levyn jälkeen. Reed oli oman aikansa lapsi, ja oli tuolloin edelläkävijä, mutta edelläkävijän rooli on siitä epäkiitollinen, että kukaan ei voi/pysty olemaan edelläkävijä kuin hetken aikaa, sen jälkeen maailma menee taas eteenpäin ja joku muu jossain muualla on uusi edelläkävijä.

Plussaa toki kokeilunhalusta ja uudenlaisten kuvioiden yrittämisestä. Mutta kaikki kokeilut eivät vain onnistu, eikä kaikki uusi ole automaattisesti hyvää. Minua ei Lulun julkaisu sinänsä haittaa millään lailla, siltä en mitään odottanut eikä se siis voi olla pettymys tai mokakaan. Onpahan vain kuriositeetti kummankin artistin uralla, jollaista on varmaan ollut mukava tehdä.

 

[Blast 'em Santa!]

Vuoden albumi 1: Devin Townsend Project - Deconstruction
Vuoden albumi 2: Devin Townsend Project - Ghost
Vuoden albumi 3: Unexpect - Fables of The Sleepess Empire
Vuoden albumi 4: Primus - Green Naugahyde
Vuoden albumi 5: Ott - Mir

Vuoden biisi 1: Devin Townsend Project - Deconstruction
Vuoden biisi 2: Devin Townsend Project - Feather
Vuoden biisi 3: Unexpect - The Quantum Symphony
Vuoden biisi 4: Ott - One Day I Wish To Have This Kind Of Time
Vuoden biisi 5: Primus - Jilly's on Smack

Vuoden keikka: Rush Hartwallilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tästä huolimatta en itse tälle lämmennyt. Ennemmin vanhempaa Lou Reedia ja/tai Metallicaa erikseen. Metallican parasta vuosiin tämä ei muutenkaan missään nimessä ole, sillä Death Magnetic oli parasta Metallicaa vuosiin. Sitä ennenhän Metallicalla oli noin 17 vuoden kuiva kausi, jonka aikana rahaa tuli ovista ja ikkunoista mutta studioalbumit (Load, ReLoad, St. Anger) vaihtelivat umpisurkeista kalkkunoista mopon karkaamiseen käsistä.

Kaipa Death Magnetic oli onnistuneinta Metallicaa aikoihin, ja näin asiaa ovat yleensä luonnehtineet yhtyeen uskollisimmat ystävätkin. Silti näkisin että Reed-yhteistyö menee tässä sellaisille vesille jossa Metallicasta löytyy uudenlainen ja yllättävällä tavalla toimiva puoli. Tämä ei ollut ollennkaan mikään läpihuutojuttu saada onnistumaan. Tiedän olevani vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta Lulu nousee omalla listallani Death Magneticin yläpuolelle. En tarkoita ottaa tällä mitään pois Death Magneticilta, Reed ja Metallica vain tekivät suuremman vaikutuksen.

Pisteet myös Metallicalle asenteesta. Heillä on mainetta ja täpäkkää loppuiäkseen riittävästi, mutta myös riittävästi itsetuntoa lähteä "Reedin taustabändiksi". Kaikki suurena starana itseään pitävät eivät tällaiseen juttuun tohtisi mennä missään vaiheessa uraansa. Voi myös olla että narsistisena sekopäämulkkuna tunnettu Reed on vanhemmiten jo ihan rauhallinen pappa tällaisiin projekteihin.

 

[Pavlikovsky]

....

Hyvää pohdiskelua jälleen pisimmältä kääpiöltä. Itse kuulun todella enemmistöön siinä mielessä, ketkä pettyivät Luluun. Pettymys tuli juurikin siksi, koska latasin Reedin ja Metallican yhteistyölle isot odotukset, mutta tietynlainen pettyminen oli tuloksena. Ymmärrän tottakai, että joillekin tämä levy saattaa kolahtaa aivan kympillä.

Odotin toisenlaista tyyliä, millä nuo kappaleet vetävät, koska raskaampaa tyylisuuntaa edustava Metallica oli myös mukana. Musta Nuoli kiteytti myös aika hyvin asiaa. Onhan se totta, että Reedin tyylinen laulaja ei välttämättä sovellu hampaat irvessä hevi-vokalisointiin. Olihan Alice Cooperin julkaisema Welcome 2 My Nightmarekin mulle tietynlainen pettymys, mutta en sille kiekolle nostanut rimaa niin korkealle kuin Metallicalla ja Reedillä.

Reediä vastaan minulla ei ole mitään. Hyvää tavaraa on hänkin julkaissut ja on omanlaisensa kulmakivi rock-musiikissa. Mielipideasioitahan nämä ovat ja hienoa, että keskustelua näistä syntyy (väärässä ketjussa ehkä), mutta silti. Musiikissa varsinkin ihmisten mieltymykset voivat poiketa vähän toisistaan, mutta ratkaisevasti.

 

[lefa]

Vuoden albumi 1: Beady Eye- Different Gear, Still Speeding
Vuoden albumi 2: Chisu- Kun Valaistun
Vuoden albumi 3: Noel Gallagher's High Flying Birds- -II-
Vuoden albumi 4: Haloo Helsinki! - III
Vuoden albumi 5: Jarkko Martikainen- Usko

Vuoden biisi 1: Beady Eye- The Beat Goes on
Vuoden biisi 2: Haloo Helsinki!- Kuule Minua
Vuoden biisi 3: Noel Gallagher's High Flying Birds- If I Had a gun
Vuoden biisi 4: Chisu- Minä ja mun pää
Vuoden biisi 5: Jarkko Martikainen- Halla-ahot

Vuoden ulkomainen tulokas: Beady Eye
Vuoden keikka: Paul McCartney Helsingissä 12.12

 

[Jj]

(täydennetään jahka keksitään jotain, kärki oli selvä mutta sen jälkeen vähän heikompaa)

Vuoden albumi 1: Foo Fighters : Wasting Light
Vuoden albumi 2: 22-Pistepirkko : Lime Green DeLorean
Vuoden albumi 3: Regina : Soita Mulle
Vuoden albumi 4: U.D.O. : Rev-Raptor
Vuoden albumi 5: White Lies : Ritual

Vuoden biisi 1: Foo Fighters : White Limo
Vuoden biisi 2: Imelda May : Roadrunner
Vuoden biisi 3: 22-Pistepirkko : Ufo Girl
Vuoden biisi 4: Mustasch : Angel´s Share
Vuoden biisi 5: Herra Ylppö ja Ihmiset : Mies Murtuu

Vuoden pettymys (albumi): Morbid Angel: Illud Divinum Insanus
White Liesin Ritual oli pettymys hienon debyytin jälkeen, mutta Morbid Angel onnistui sekä kusemaan faniensa että paskomaan menneiden saavutustensa päälle niin kamalalla pohjanoteerauksella ettei pahemmasta väliä. Vaikkei ollut edes odotuksia. Lululla ei ole mitään jakoa tässä leikissä.

Vuoden ulkomainen tulokas: sanotaan vaikka Hugh Laurie

Vuoden kotimainen tulokas: Battle Beast

Vuoden moka: Suomen Maailmanmestaruus jääkiekossa koska sen takia joutui kuuntelemaan koko kesän aivan järkyttävää paskaa, lähinnä sitä Pienissä häissä oksennusta.

Vuoden keikka: Jean-Michel Jarre @ HK-areena

edit: Lisätty täytelevyjä :/

 

[Arnold]

Vuoden albumi 1: Turmion Kätilöt - Perstechnique
Vuoden albumi 2: Chisu - Kun valaistun
Vuoden albumi 3: Petri Nygård - Kaikki tai ei mitään
Vuoden albumi 4: Frederik - Ladyboy
Vuoden albumi 5: Kotiteollisuus - Kotiteollisuus



Vuoden biisi 1: Jennifer Lopez feat Pitbull - On The Floor
Vuoden biisi 2: Poju - Poika (Saunoo)
Vuoden biisi 3: Petri Nygård feat Lord Est - Selvä päivä
Vuoden biisi 4: Rihanna feat Calvin Harris - We Found Love
Vuoden biisi 5: Sak Noel - Loca People


Vuoden pettymys (albumi): -

Vuoden ulkomainen tulokas: Sak Noel

Vuoden kotimainen tulokas: Poju

Vuoden moka: Munamiehen & Mr. Mallorcan albumit jakavat tämän

Vuoden keikka: Petri Nygård @ Rock'n'Roll Circus, Vaasa

 

[-OO-]

Vuoden albumi 2: Jenni Vartiainen - Seili

Tämä oli mukana jo viimevuotisilla listoilla, eli julkaistiin siis 2010.

 

[Ted Raikas]

Tämä oli mukana jo viimevuotisilla listoilla, eli julkaistiin siis 2010.

Juu, Jenni Vartiaista ei kelpuuteta tänä vuonna listoille, muuta kuin mahdollisten keikkojen suhteen. No, jos Arnold tuon virheen huomaa, niin voi korjata sen ja pistää jotain muuta tilalle.

Ääniä laskiessa sitten hylkään kaikki selkeät äänestyskelvottomat tapaukset jos niitä ei ole korjattu/korvattu.

Tuolla esim. Sic oli äänestänyt levyissä Chisu - Kohtalon oma ja kaiketi sillä tarkoitti Kun valaistun -albumia? Tuollaisissa tapauksissa teen johtopäätelmän, että tarkoittaa kyseisen artistin albumia ja annan sitten pisteet sille. Eli mahdolliset kirjoitusvirheet tai oikosulut ei ole tuomittavia, jos nyt saa selkoa, että mistä on kyse.

 

[Musta Nuoli]

Vuoden moka: Suomen Maailmanmestaruus jääkiekossa koska sen takia joutui kuuntelemaan koko kesän aivan järkyttävää paskaa, lähinnä sitä Pienissä häissä oksennusta.

Paskaahan tuommoinen on, mutta maailmanmestaruudesta huolimatta en ole tähän päivään mennessä kertaakaan kuullut tätä kappaletta enkä Nygårdin renkutusta kokonaan. Sellaiset 15-60 sekuntia on pisimmillään tullut rap-saastaa korviini, sen jälkeen on yleensä asiaan jotenkin reagoitu. MM-kisojen aikaanhan käytin estoitta mute-nappulaa otteluselostuksien ja ajoittaisten studiokeskusteluiden ulkopuolella. Heti kun joku renkutuskooste alkoi ja sen aiheuttama oksennus alkoi kuplimaan kurkunpäässä, niin ei kun äänet pois. MM-kultajuhlat torilla sujui myös tällä metodilla, poislukien illan ainoan tasokkaan taiteilijan eli Vesa-Matti Loirin hieno esitys.

Sekin auttaa kummasti kun ei kuuntele radiota juuri koskaan tai missään tilanteessa. Radioiden soittolistojen boikotti ja mute-nappulan aktiivinen painelu estävät stressaavan ja vitutuskäyrää nostavan melusaasteen varsin tehokkaasti. Television off-nappula on vielä parempi: en ole edelleenkään kuullut Munamiehen biisejä, en kärsinyt sekuntiakaan BB-roskaa enkä kuunnellut Idols-tähtiä. En ole myöskään nähnyt kuinka Jarppi Duudson on tanssahdellut Jorma Uotisen irstaan katseen alla. En koe menettäneeni mitään.

 

[olkikuukkeli]

Sekin auttaa kummasti kun ei kuuntele radiota juuri koskaan tai missään tilanteessa. Radioiden soittolistojen boikotti ja mute-nappulan aktiivinen painelu estävät stressaavan ja vitutuskäyrää nostavan melusaasteen varsin tehokkaasti.

Juurikin näin. Se on muuten kumma juttu, että vaikka muuten olen varsin rauhallinen mies, niin paska musiikki riepoo jotenkin tolkuttoman paljon. Sekunti Aikuista naista saa väkivaltaiset piirteeni pintaan. Varmaan pitäisi mennä terapiaan.

 

[Jj]

MM-kisojen aikaanhan käytin estoitta mute-nappulaa otteluselostuksien ja ajoittaisten studiokeskusteluiden ulkopuolella. Heti kun joku renkutuskooste alkoi ja sen aiheuttama oksennus alkoi kuplimaan kurkunpäässä, niin ei kun äänet pois.

Juurikin näin, ei formaattiradio minullakaan ole koskaan auki, mutta valitettavasti noille kappaleille altistuin niin duuniradion kautta (napit korviin) kuin naapurin seinän läpi! Asunnostani muutin jo pois, duunia en ole vielä vaihtanut.. Onkohan muilla mailla samanlaista myötähäpeämusiikin perinnettä kuin Suomessa mestaruuksien jälkeen?

 

[Leiska]

Vuoden albumi 1: Within Temptation - The Unforgiving
Vuoden albumi 2: Turisas - Stand Up and Fight
Vuoden albumi 3: Chisu - Kun valaistun
Vuoden albumi 4: Kotiteollisuus - Kotiteollisuus
Vuoden albumi 5: Nightwish - Imaginaerum

Vuoden biisi 1: Within Temptation - Iron
Vuoden biisi 2: Turisas - Take the Day!
Vuoden biisi 3: Anna Abreu - Hysteria
Vuoden biisi 4: Lady Gaga - Judas
Vuoden biisi 5: Korn (ft. Skrillex and Kill The Noise) - Narcissistic Cannibal

Vuoden pettymys (albumi): Children of Bodom - Relentless Reckless Forever

Vuoden ulkomainen tulokas: Amaranthe

Vuoden kotimainen tulokas: Battle Beast

Vuoden moka: Munamiehen ja Mr. Mallorcan levytykset

Vuoden keikka: 06.07.2011, Jenni Vartiainen @ Konnevesi

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Vuoden albumi 1: Devildriver - Beast
Vuoden albumi 2: Origin - Entity
Vuoden albumi 3: Turmion Kätilöt - Perstechnique
Vuoden albumi 4: Septic Flesh - The Great Mass
Vuoden albumi 5: Ghoul Patrol - Ghoul Patrol

Biisien valitseminen on silkkaa mahdottomuutta.

*UUSI* Vuoden pettymys (albumi): Deicide - To Hell With God

Vuoden kotimainen tulokas: Ghoul Patrol

Vuoden moka: No joo, eiköhän se ole Lou Reedin ja Metallican yhteistyö.

Vuoden keikka: Aika vähän tuli tänä vuonna käytyä, eikä nyt mitään elämää suurempaa elämystä tullut koettua, mutta sanotaan vaikka Devildriver, Tampereella.

 

[ysiyks]

Vuoden albumi 1: Chisu - Kun valaistun
Vuoden albumi 2: Jare&VilleGalle - Mustaa kultaa
Vuoden albumi 3: LMFAO - Sorry for party rocking
Vuoden albumi 4: Chebaleba - Himaan ennen hesarii
Vuoden albumi 5: Jennifer Lopez - LOVE?



Vuoden biisi 1: LMFAO ft. Lauren Bennett & GoonRock - Party Rock Anthem
Vuoden biisi 2: Jare&VilleGalle ft. Heikki Kuula - Nelisilmä
Vuoden biisi 3: Matti - Hulk
Vuoden biisi 4: David Guetta ft. Nicki Minaj - Turn Me On
Vuoden biisi 5: Chebaleba ft. Ricawamos - Kesäfiilistelyy


Vuoden pettymys (albumi): -

Vuoden ulkomainen tulokas:

Vuoden kotimainen tulokas: Jare&VilleGalle, lasketaanko?

Vuoden moka: Poju ft. Kippari & Tuija - Alivoimamaali (mikä meizinki hohhoijaa)

Vuoden keikka: eipä tullu käytyä oikeen

 

[Wilzu]

]Vuoden albumi 1: Noel Gallagher's High Flying Birds - Noel Gallagher's High Flying Birds
Vuoden albumi 2: Dropkick Murphys - Going Out In Style
Vuoden albumi 3: Beady Eye - Different Gear, Still Speeding
Vuoden albumi 4: Nightwish - Imaginaerum
Vuoden albumi 5: Amorphis - The Beginning of Times

Vuoden biisi 1: Dropkick Murphys - Hang 'Em High
Vuoden biisi 2: Noel Gallagher's High Flying Birds - If I Had a Gun...
Vuoden biisi 3: Beady Eye - Beatles and Stones
Vuoden biisi 4: Reckless Love - Animal Attraction
Vuoden biisi 5: Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin

Vuoden pettymys (albumi): Arttu Wiskari

Vuoden ulkomainen tulokas:

Vuoden kotimainen tulokas: Bloodred Hourglass

Vuoden moka: Munamies.

Vuoden keikka: Flogging Molly @ Jurassic Rock

Löytyipä vastaukset viime vuotta helpommin. Lähinnä vuoden keikan nimeäminen meni hankalaksi, kun ei tullut lopulta käytyä oikein missään Jurassic Rockin lisäksi. Jostain käsittämättömästä syystä en ollut aiemmin juuri irkkupunkkia kuunnellut, joten Flogging Mollyn tykitys todellakin avasi silmät. Hieno meininki alusta loppuun.

Arttu Wiskarin valitsin pettymykseksi mokan sijaan, koska miehen vanhemmat blues-produktiot antoivat aihetta odottaakin jopa jotakin. Mökkitieltä tämä homma sitten ajautuikin suoraan ojaan.

Munamies - haista vittu!

 

[Grohl]

Vuoden albumi 1: In Flames - Sounds of a playground fading
Vuoden albumi 2: Foo Fighters - Wasting light
Vuoden albumi 3: Children of bodom - Was it worth it
Vuoden albumi 4: Five Finger Death Punch - Under and over it
Vuoden albumi 5: Insomnium – One For Sorrow

Vuoden biisi 1: Black City - Summertime
Vuoden biisi 2: Sparzanza - Temple of the red-eyed pigs
Vuoden biisi 3: Foo Fighters - Rope
Vuoden biisi 4: Mokoma - Hei hei heinäkuu (akustinen)
Vuoden biisi 5: In flames - Where the dead ships dwell

Vuoden pettymys (albumi): Lulu

Vuoden ulkomainen tulokas: -

Vuoden kotimainen tulokas: -

Vuoden moka: Arttu Wiskari

Vuoden keikka: -

 

[Erämaan kettu]

Vuoden albumi 1: Insomnium - One For Sorrow
Vuoden albumi 2: Nightwish - Imagenaerum
Vuoden albumi 3: Megadeth - Th1rt3en
Vuoden albumi 4: Ghost Brigade - Until Fear No Longer Defines Us
Vuoden albumi 5: Evile - Five Serpent's Teeth

Hamillisen vähän on taas tullut uutta musiikkia kuunneltua, vaikka hienoja levyjä oli tämäkin vuosi täynnä.

Vuoden biisi 1: Evile - Cult
Vuoden biisi 2: Megadeth - Public Enemy No. 1
Vuoden biisi 3: Nightwish - Scaretale
Vuoden biisi 4: Amorphis - The Beginning of Time
Vuoden biisi 5: Opeth - Folklore

Biisejä on aina hankala karsia viiteen, mutta mennään nyt näillä.

*UUSI* Vuoden pettymys (albumi): Opeth - Heritage: Ei nyt ihan paskaa, mutta kokonaisuus oli aika suuri pettymys silti.

Vuoden ulkomainen tulokas: Emily Browning

Vuoden kotimainen tulokas: Battle Beast

Nämä taisivat olla ainoat tulokkaat joita tuli edes vähän alusta kuunneltua.

Vuoden moka: Arttu Wiskari

Vuoden keikka: Paul McCartney, Hartwall Areena 12.12.11

Manu Chao La Ventura Ruisrockissa pääsee lähelle.

 

[Kaulasuoja]

Vuoden albumi 1: Scandinavian Music Group - Manner

Vuoden biisi 1: Scandinavian Music Group - Kaunis Marjaana

Vuoden moka: Jare&Kalle featuring Siim Liivik

Vuoden keikka: Hector Hartwall Areenalla

 

[Vteich]

Vuoden albumi 1: Kuedo - Severant
Vuoden albumi 2: Veronica Maggio - Satan i gatan
Vuoden albumi 3: SebastiAn - Total
Vuoden albumi 4: Ladytron - Gravity the Seducer
Vuoden albumi 5: Justice - Audio, Video, Disco

Vuoden pettymys (albumi): Justice - Audio, Video, Disco (odotin top1:tä, oli just ja just top5)
Vuoden ulkomainen tulokas: Kuedo
Vuoden kotimainen tulokas: Noah Kin (Gracias hyvänä kakkosena)
Vuoden moka: -
Vuoden keikka: Portishead @ ATP - I'll Be Your Mirror, Lontoo

 

[Moto]

Muutama 2011 ilmestynyt albumi on vielä ostoslistalla (Noel Gallagher, Alice Cooper, Feist), mutta mennäään näillä. Kohtalaisen vaisu vuosi, kun mitään varsinaisia tajunnanrääjäyttäjiä osunut kohdalle. Monet odotetut albumitkin osoittautuivat pelttymyksiksi.

Ja Jopas tuli naisvaltainen lista.

Vuoden albumi 1: Nicole Atkins - Mondo Amore
Vuoden albumi 2: Lykke Li - Wounded Rhymes
Vuoden albumi 3: The Dø - Both Ways Open Jaws
Vuoden albumi 4: The Duke Spirit - Bruiser
Vuoden albumi 5: Kate Bush - 50 Words For Snow

Vuoden biisi 1: Nicole Atkins - Vultures
Vuoden biisi 2: The Duke Spirit - Cherry Tree
Vuoden biisi 3: Nightwish - Last Ride Of The Day
Vuoden biisi 4: Lykke Li - Youth Knows No Pain
Vuoden biisi 5: The Wrecking Queens - Lyon

Vuoden pettymys (albumi):

Eleanoora Rosenholm - Hyväile Minua, Pimeä Tähti

Jonkinlaista ihmehämyilyä aiemmatkin Eleanoora Rosenholm albumit ovat olleet, mutta niillä on ollut sopivasti koukkuja ja hyviä melodioita keventämässä kokonaisuutta. Tämä on pelkkää ihmehämyilyä ja liian tasapaksua kuunneltavaa.

Vuoden ulkomainen tulokas: Kelpaakohan Beady Eye?

Vuoden kotimainen tulokas: Mirel Wagner

Vuoden moka:
Jare & Villegalle. "En yleensä kuuntele räppiä, mutta näitä diggaan". Miksi? Siksikö, kun pari lätkäpelaajaa vilahtaa videolla? Samanlaista kakkaa kuin muukin vastaava.

Vuoden keikka: Taisin käydä koko vuonna vain kolmella keikalla. Joskus tuollainen määrä on tullut helposti täyteen viikossakin. Valitaan epäcoolisti ison areenan keikka eli Paul McCartney Hartwallilla.

 

[McJokke]

Vuoden albumi 1: Medeia - Abandon All
Vuoden albumi 2: Dropkick Murphys - Going Out In Style
Vuoden albumi 3: Amorphis - The Beginning of Times
Vuoden albumi 4: Mokoma - Varjopuoli (lasketaanko?)
Vuoden albumi 5: In Flames - Sounds of a playground fading

Vuoden biisi 1: Medeia - Abandon All
Vuoden biisi 2: Herra Ylppö ja Ihmiset : Mies Murtuu
Vuoden biisi 3: Amorphis - The Beginning of Time
Vuoden biisi 4: Sparzanza - Temple of the red-eyed pigs
Vuoden biisi 5: Amaranthe - Hunger

Vuoden pettymys: Neljä Ruusua @ Ilosaarirock (olisi kannattanut pysyä poissa)
Vuoden ulkomainen tulokas: Amaranthe
Vuoden kotimainen tulokas: ----
Vuoden moka: Poju
Vuoden keikka: Flogging Molly @ Jurassic Rock, Mikkeli