Jos etsii jääkiekkosanakirjasta termit Jarno Pikkarainen ja Porin Ässät, niin ne löytyvät samalta riviltä.
Mestaruuden jälkeen Pekka Virta oli mahdottoman edessä ja ehkä väärässä paikassa väärään aikaan. Rockyn toinen stintti jäi lopulta vajaaksi intohimon osalta, sekä hänen että urheilujohdon puolelta. Aho teki mielestäni hyvää työtä ja oli paras ulkopuolelta naarattu koutsi 2000-luvulla, mutta kärsivällisyys ei lopulta seuran puolelta riittänyt. Kotkaniemi joutui lopulta ehkä liian aikaisin liian kovan myrskyn keskelle. Atun ensimmäinen kausi oli hyvä, mutta sitten tapahtui jotain, mitä ei halua edes muistella. Härkälä veti 15 peliä upeasti, mutta veti liiaksi jarrut pohjaan, mikä ehkä maksoi hänelle jopa valmennusuran Liigassa.
Ei tässä nyt mitään hupiukkoja ole koutsannut oikeastaan lainkaan. Mestarivalmentaja Kivi kasvatettiin organisaation sisältä pitkän kaavan mukaan, kuten myös Kotkaniemi ja Härkälä. Virta, Rautakallio, Aho sekä Selin eivät myöskään olleet niminä ihan kevyimmästä päästä.
Joka tapauksessa Pikkarainen voitaneen jo nyt julistaa onnistuneimmaksi valmentajavalinnaksi Kiven jälkeen.
Vaikka paljon on tapahtunut, niin se kärsimättömyys tai pitkäjänteisyyden puute on ollut aina läsnä.
Jos miettii Ässiä vs Liigan pelitapa, niin Ässät on ollut vähän väärällä aikakaudella useasti.
Ässät itseasiassa voitti mestaruuden jonkinlaisella hybridipelillä, joka ilman nykyisiä hienouksia on pääpiirteittäin aika lähellä nykyistä.
Ässien mestaruuden aikaan kiekkokontrolli oli jo voimissaan ja Ässät olisi voinut astua kelkkaan mukaan, kun Virta palkattiin, mutta Pexi tosiaan oli mahdottomassa paikassa. Oli selvää, että pelitavan ajaminen Ässiin olisi vaatinut muutamiakin kausia ja materiaalin viilamista pelitapaan sopivaksi.
Ässien olisi pitänyt pystyä olemaan asian suhteen kärsivällisempi, niin 2010 luvun viimeiset vuodet olisivat voineet olla seesteisempiä ja jopa tuloksellisesti hyviä.
Ässien lyhytnäköisyyden vuoksi Lukko voitti vielä mestaruuden, mitä ei olisi luultavasti
ikinä päässyt tapahtumaan, jos olisi Pexi pidetty ja annettu aikaa.
Tärkeämpää kuin oma mestaruus Ässien mestaruuden jälkeen olisi ollut se, että Lukko ei olisi sitä voittanut :)
Rockyn aika oli lähellä Atun aikaa, vaikkakin joukkueiden rakenteet olivat erilaisia. Kumpikaan ei ollut pelitavallisesti enää ajan hermoilla Liigan muuttuneissa pelitavoissa.
Jos palataan Ahon aikaan, jossa on jo taas yhtäläisyyksiä nykyiseen, mutta ei ehkä siihen aikaiseen kiekkokontrolli kiekkoon tai Meidän peliin, joka silloin oli vallalla.
Puolustettiin tiiviisti ja pelattiin taistelevaa uhrautuvaa puolustuspeliä ja hyökättiin vastaan pakkien tukemana, N Peltola ja J Seppälä taisi painaa hyökkäyksen kärkenä.
Tässä oli toinen kohta, jossa näin jälkiviisaana tehtiin isohko virhe.
Oltiin jo kohtuu lähellä "meidänpeli" kuplan puhkeamista liigassa, toki sitä ei silloin vielä tiedetty.
Olisi ehkä ollut mahdollista, että oltaisiinkin oltu siellä ihan aallon harjalla ja ensimmäisten joukossa.
Tässä ehkä yksi syy miksi Ahon pelisysteemi toimii KEspoon kanssa hyvin.
Mutta haluttiin päästä vielä sinne kiekkokontrolliin ja Kotkaniemi astui remmiin ja lähti tekemään Ässistä kiekkokontrolli joukkuetta jälleen 5 vuotta Pexia myöhemmin. No tästä ei sen enempää.
Tästä tullaan mielestäni Ässien nykyisen polun alkupäähän.
Atun/Kerttulan aika toi fiiliksen, että Ässät on ammattilais organisaatio ja asioita, ei tehdä pelkällä mutu pohjalla.
Eka kausi hyvä, toinen kausi olisi sillä materiaalilla pitänyt hoitaa paremmin, mutta Selin ei oikein osannut luoda hyville hyökkääjille sopivaa pelitapaa ja ne hyökkääjät eivät ehkä olleet parhaita Selinin puolustavaan pelitapaan.
Kiven aikana ei hirveästi mikään muuttunut, mutta hyökkäävät pelaajat olivat enemmän pelitapaan sitoutuvia ja saatiin hyvä kausi, joukkue oli taisteleva mieliala joukkue, koska pelitavasta ei saatu hirveästi apuja hyökkäyspäähän.
Härkälä toi peliin hyökkäyspelaamiseen jo niitä nykykiekon vivahteita ja nopeutta, ikäänkuin saatiin maistaa sitä alkukaudella. Pelitavallisesti oltiin aiempaa parempia ja fiksumpia, mutta nyt sakkasi henkinen puoli ja usko siihen tekemiseen loppui.
Ässät ei ehkä pelitaktisesti pelaa niin monisyisesti kuin parhaimmillaan Härkälän aikana, ei ehkä olla ihan niin kovassa tsempissä kuin parhaimmillaan Jessen ja Kiven kaudella.
Mutta Pikkarainen on löytänyt hyvän balanssin.
En tiedä onko ammentanut historiasta, mutta fiksu valmentaja osaa rakentaa hyvien asioiden päälle.
Atun ajoista on organisaation ammattimaisuus tukena.
Kiven ajoista löytyy se patasydämen merkitys Ässien pelaajistoon.
Härkälältä saatiin pelitaktisesti hyviä asioita.
Ja nyt Pikkarainen on nivonut nämä yhteen ja Ässät pelaa hyvää Ässien näköistä lätkää ja on henkisesti kypsä.
