Mä olin Piken HIFK-aikoina varmaan hänen suurin faninsa ja välillä oli aika yksinäistä :D. Pike on niin Ässien näköinen koutsi kuin olla ja voi ja olen todella iloinen, että Pike pääsee taas valmentamaan, koska hän on laadukas koutsi.
Mulle on kaksi Jarno Pikkaraista: Pike 1.0 ja Pike 2.0. En olisi ikimaailmassa halunnut Pike 1.0:n valmentavan HIFK:ta, mutta Pike 2.0:n taas otin avosylin vastaan. Sen Mikkelin insidentin jälkeen Jarno Pikkarainen teki sen, mitä kaikkien pitäisi tehdä, kun tapahtuu ylilyönti ja/tai kohtaa isoja vastoinkäymisiä elämässä: hakea apua ja kohdata menneisyys, jotta tulevaisuus olisi parempi. Tämä on mun mielestäni Pikkaraisen hienoin ominaisuus ja se on hänelle myös valmentajana ehdottomasti yksi tärkeimmistä "uskottavuuden syntymekanismeista". Kun valmentajana on ihminen, joka on tehnyt isojakin virheitä, mutta selvinnyt niistä voittajana, se on pelaajille mitä mainioin osoitus siitä, että ihan kaikesta voi selvitä. Toki mittakaava on usein paljon pienempi, mutta esim. maalintekijälle, joka ei vain onnistu maalinteossa kauden aikana, se voi olla elämän toistaiseksi kovin paikka. Ja tällaisia pienemmän mittakaavan "maailmanlopun" tilanteita joukkueessa tulee kauden aikana varmasti kymmeniä.
Lisäksi Pike on ihan aidosti kiinnostunut ihmisestä sen pelaajan takana. Tämä ei toki ole onneksi nykyisin mikään harvinainen ominaisuus, vaan ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Meiltä faneilta unohtuu luvattoman usein, että pelaajatkin ovat ihmisiä ihan normaaleine huolineen ja murheineen. Heitä arvostellaan heidän peliesitystensä perusteella ja se kuuluu ammattiin, mutta aika monelta unohtuu se, että pelaajakin on tunteva henkilö ja lätkä on heille vain duunia. Se on tietysti enemmän kuin pelkkä normiduuni ja valitettavan moni ammattilaisurheilija onkin rakentanut minäkuvansa sen urheilijaminän päälle. Tarvitaan valmentajia, jotka ymmärtävät tämän ja osaavat myös tuoda sen selkeästi pelaajille ilmi. Ja Jarno Pikkarainen on juuri tällainen valmentaja. Jos pelaajat eivät uskalla Pikelle kertoa omista tuntemuksistaan, kenelle he sitten uskaltavat?
Pikellä on sellainen oikeanlainen pilke silmäkulmassa, mutta se ei tarkoita sitä, että hän katsoisi minkäänlaista bullshittiä. Eikä tarvitsekaan. Mutta hänen ei myöskään tarvitse hakea mitään auktoriteettiasemaa, koska se syntyy luonnostaan. Pikellä on pitkä ammattivalmentajatausta ja hän on jatkuvasti päivittänyt omaa osaamistaan. Hänellä on kokemusta erilaisista joukkueista ja eri tason pelaajista ja se jos mikä, on erinomainen asia. HIFK:ssa hän sai kokemusta myös siitä, miltä tuntuu olla Suomen seuratuimman ja suurimman mediapaineen alla olevan joukkueen valmentaja ja selviytyi siitä erinomaisesti. Jarno Pikkarainen lienee myös HIFK-historian huono-onnisin valmentaja: hänen päävalmentaja aikanaan toisella kaudella pleijarit peruttiin kokonaan ja toisella kaudella käytännössä koko joukkue sairasti koronan sellaiseen aikaan, että se näkyi erittäin selvästi pleijariesityksissä. Ilman koronaa, Jarno Pikkaraisella voisi hyvinkin olla Liiga-mestaruus ja Rauman Lukko metsästäisi sitä edelleen :).
Aika paljon Pikkaraisesta kertoo se, että kun hän valmensi ainakin toistaiseksi viimeisen ottelunsa HIFK:ssa, eli pronssiottelun tyhjille katsomoille 20-21 kaudella, pelaajat halusivat pelata sen nimenomaan Pikelle. Jarno Pikkaraisen HIFK voitti siinä ottelussa Jussi Tapolan Tapparan 7-1. Musta se oli kova statement Pikkaraisen työlle ja nimenomaan joukkueen antamana.
En usko sekuntiakaan, että Ässien menestys jää Pikestä vajaaksi.