Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Laitetaan ketju alulleen, vaikkei mitään muutoksia käsittääkseni olekaan odotettavissa. Jarkko uhoaa kauden alussa olevansa terveempänä ja kovakuntoisempana kuin koskaan ennen, voittaa ensimmäisen ottelunsa ja häviää sitten toisen matsinsa omien sanojensa mukaan vain "pelattuaan huonosti" (siis ei tunnustusta, että vastustaja olisi parempi). Kuinka monta, monta, monta kertaa tämä sama juttu on kuultu ja nähty? Olisikohan nyt sitten viimeinen vuosi kun Jarkko on vielä kukkona tunkiolla ja dominoi vielä Suomen tennistä. Kaikki kunnia Jarkolle, hän on ylivoimaisesti paras koskaan Suomesta lähtöisin oleva tenniksen pelaaja miehissä tai naisissa. On vaan niin turhauttavaa ollut seurata Jarkon uraa, kun aina hän uhoaa ja uskoo parempaan ja koskaan mitään kunnon kautta ei tule. Olisi nyt voittanut joku vuosi pari kolme ATP-turnausta sinkuissa niin voisi jostain menestyksestä puhua, tai mennyt edes Grand Slamien välieriin, mutta kun ei. Siitä voidaan sitten kiistellä, onko homma kiinni lahjakkuuden puuttesta tai pään kestämättömyydestä. Käsittääkseni Jarkolta puuttuu tuo tappajan tahto kun matsi pitäisi lopettaa selvästä johtoasemasta tai hyvästä paikasta. Silloin tahtoo tulla näitä kevyitä lörppypalloja keskikenttään Jarkon lyönneistä kun pitäisi päättäväisesti armoa antamatta päättää matsi. Toisaalta kun Jarkko sitten menettää otteensa homma menee helposti yliyrittämiseksi ja kentälle astuu "Super-Jarkko" joka takoo palloja kuin hullu, mutta eihän tuollainen tennis pidemmän päälle voittoa tuota.
Muista suomalaismiehistä ei näy apuja. Heliövaara on vähän väläytellyt, mutta top-100:aan on vielä matkaa. Henkka Kontinen on hyytymässä ja muista ei tässä vaiheessa voi kauheasti vielä toivon kipinää saada. Naisten puolella Emma Laine on Top-50 portteja kolkuteltuaan muutamia vuosia sitten pudonnut tasolleen joka on kaukana maailman huipulta, ja hänen ohitseen meneviä Suomessa ei näy eikä kuulu.
Muista suomalaismiehistä ei näy apuja. Heliövaara on vähän väläytellyt, mutta top-100:aan on vielä matkaa. Henkka Kontinen on hyytymässä ja muista ei tässä vaiheessa voi kauheasti vielä toivon kipinää saada. Naisten puolella Emma Laine on Top-50 portteja kolkuteltuaan muutamia vuosia sitten pudonnut tasolleen joka on kaukana maailman huipulta, ja hänen ohitseen meneviä Suomessa ei näy eikä kuulu.