Onhan se hienoa että löytyy Suomestakin tenniksen saralta edes joku edustajaksemme, mutta itseäni on Jarkko Niemisessä ketuttanut jo vuosikaudet 2 asiaa.
Eli 1. Se loputon itsensä kehuminen. Mies pelaa välillä oikeasti hyviä matseja jopa paremmin sijoitettuja vastaan nimenomaan alkukierroksilla lähinnä, mutta paljon useammin hän onnistuu floppaamaan ihan kunnolla joitain nobodyjä vastaan otellessaan. Meni sitten matsi tai turnaus miten tahansa niin joka halvatun haastattelu on täynnä sitä oman tekemisen ylistämistä. Jos ei tietäisi että mies hävisi juuri jollekin ATP-listan 477:ksi sijoitetulle erin 1-3 (1-6, 6-4, 2-6, 2-6) niin hänen antamansa haastattelun pohjalta erehtyisi pahasti. Voi ei sitä joka kertaista oman kehun määrää, kai sen nyt joku muukin on havainnut kuin minä? Tyytyväisyys on se mikä kaikkein varmimmin tappaa kehityksen. Toinen seikka onkin juuri se pointti, että mies pelaa mielestäni ihan liikaa. Juuri kun on pullahdettu pihalle turnauksesta niin saman tien ollaankin jossain ihan muissa maisemissa jo aloitettu seuraava turnee. Eihän tuollaisella tahdilla voi odottaa muuta kuin että rikkoo itsensä tai voi mennä totaalisesti piippuun. Keskittyisi harvempiin koitoksiin ja satsaisi niihin sitten täydet sata lasissa. Raha tuossa tietysti on mielessä, mutta siltikin....
No, tästä tekstistä ei Jarkon fanit varmaankaan tykkää mutta tottahan tämä on eikä vain oma mielipide. Menestystä toki silti hänelle toivon.