Saku Koivun poisjäänti Sotshin olympialaisista on muutakin kuin kokeneen pelaajan sivuaskel pois nuorempien edestä. Askeleen takana on enemmän kuin veteraanin halu toipua raskaan alkukauden rasituksista ja palautua kohti rankkaa loppukautta NHL:ssä.
Tiukat doping-testit ja vanhemman Koivun yllättävä poisjäänti uransa kruunaavasta olympiaturnauksesta eivät voi olla sattumaa, muistattehan täysin identtisen tilanteen Miikka Kiprusoffin kanssa Torinon kisojen alla vuodenvaiheessa 2005-06. Minun on pakko näiden mustien muistojen syöksyessä mieleeni palata tuohon
vanhaan ja täynnä häpeänsekaisia kysymysmerkkejä olevaan case-Kipperiin loppuvuodelta 2005 . Yhtäläisyyksiä on liikaa ja kipeät muistot Kipperin tarinan koko totuudesta kalvavat yhä. Tuo synkkä luku suomalaisessa maajoukuekiekkoilussa tuskin unohtuu koskaan, ja vanhojen viiltojen ollessa yhä auki saadaan avohaavoihin annoskaupalla suolaa kirvelemään yhä enemmän.
Epäilyksen verho on harmaa ja paksu, isoin savu voi hälvetä mutta pinttynyt käry jää kuitenkin aina jäljelle.
Se savu on nyt toistamiseen jäänyt leijumaan Turun ylle.