Yritänpä tässä nyt tehdä spordemaisen kolumnin uusimmasta dopingtapauksesta.
Porttila: Petosta ja valhetta
Eipä kulunut aikaakaan kun jälleen tuo urheilun syöpäläinen, doping, kuohuttaa mieliämme. Doping on kuin iilimato. Se ei lähde millään pois. Tällä kertaa uhriksi joutui tavallinen suomalainen raksamies, Ville Tiisanoja. Satun tietämään Villen työskentelevän rehdisti ja ahkerasti työssään, joten miksi hän hylkäisi nämä arvonsa urheillessaan??
Eli onko koko totuutta vieläkään kerrottu?
Kysyessäni syväanalyyttisia kysymyksia SUL:n lehdistötilaisuudessa, pystyin selvästi näkemään pelon Jarmo Mäkelän ja Antti Pihlakosken silmistä. Kun katsoin heitä viileästi suoraan syvälle silmiin, näin selvästi valheen pilkkeen heidän silmistään. Eli norjalaiset varmasti kiristävät suomalaisia jollain lailla tässä asiassa.
Itse epäilin norjalaisten olleen asialla jo neljä vuotta sitten, kun Tiisanojaan ja Timo Tompuriin kohdistui perätön dopingkohu. Norjalaiset ovat niin kateellisia menestyksestämme, että he menevät kuinka pitkälle tahansa tahratakseen puhtaiden suomalaisten maineen. Onneksi Villen tapaus on vain yksi hevonen laumassa. Muut lauman jäsenet Teron ja Jukan johdolla ovat puhtauden perikuvia.
Monet katsojat varmasti seuraavat tätä kohua itsevirittämiltään TV-kanavilta. Suomalaisten kannattaisi iskeä arsenaalilla norjalaisia vastaan.
Mutta tähän emme sorru, emmehän?
Johtopäätös. Norjalaisten päässä on pari saranaa asennettu väärin.