90-luvun alussa dominoi Ässien pistepörssiä viiden vuoden ajan. Edelleen liigahistorian ykkönen JA-maaleissa? saldolla 4+2. Nuo kaksi ikimuistoista playoff-maalia Jokereita vastaan ´92 ja ´93. Oli parhaimmillaan kylmäverinen ratkaisija ja pelinrakentajakin, ei pahemmin kädet tärissyt. Tyyli ihastutti ja vihastutti. Kolmen Saksan vuoden jälkeen mukavat 42 pistettä ja ja 121 jäähyminuuttia. Ässien katastrofikaudella 2000-2001 tehojakin siis löytyi, vaikka mitään muuta hyvää ei tuosta kaudesta olekaan mieleen jäänyt.
Nilkka-ym. vaivat sekä ikä alkoi tehdä pikku hiljaa tehtäväänsä. Tehot romahtivat. Edellisen kauden 16 maalia ja 30 pistettä voidaan sanoa olleen positiivinen yllätys, tällä kaudella tehot lähtivät sitten lopullisesti. Luisteluvoima ja vääntö ei enää riitä. Tästä johtuen(?) itseluottamuskin kärsinyt iskun, kun ei pää ja kädetkään toimi enää edellisvuosien malliin. Päättyneellä kaudella muutama ylipitkä vaihto söi arvosanaa mutta hyvinä päivinä tsemppasi ja taisteli joukkueen eteen oikein tosissaan. Puolustusaktiivisuuttakin oli havaittavissa.
Kultaisia muistoja miehestä jää, joskin lievää himmentymistä tuo se, että sekä miehen itsensä että seuran huippuvuodet ulottuvat liki vuosikymmenen taakse. Eli lähtö/lopettaminen ei tapahdu ihan terävimmältä huipulta. Ura siis katkolla, olisi kieltämättä mielenkiintoista jos ensi kaudella luistelisi vieraassa paidassa Isomäen jäälle. Lähtö sinänsä ei kirpaise, vaikka mies olikin loppuun asti tyylikäs väriläiskä. Ylöspäin suuntautuva nouseva trendi sekä urheilullisuus, näitä ominaisuuksia toivoisin jatkossa Ässäpaidasta löytyvän. Sitä paitsi, jäähän meillä Korpin jälkeen vielä Pele täyttämään paikan veteraaniosaston hiljaisissa hiihtelijöissä.