Kiitokset Jarkalle!
Pitkä matka taivalta mahtui sen päivän väliin, jona Satakunnan Kansa kirjoitti otsikon "Korpisalo Lukkoon" sekä maaliskuun alun armon vuonna 2005, jolloin Jari Korpisalo pelasi viimeisen kerran Isonmäen yleisön edessä patapaidassa. No, seuraavana päivänä SK korjasi juttunsa, että Jarkka tuleekin Ässiin. Muutenkin SM-liigaan nousseessa Keinosen Ässissä alku oli aika vaikea, maitojuna takaisin Karhukissoihin oli enemmän kuin lähellä. Sitten Ässien peräsimeen astui legendaarisen Viktor Tihonovin poika Vasili, joka kysyi muutaman vetämänsä harjoituksen jälkeen Jarkalta "haluako sinä maajoukkue?". Korppi mietti vähän aikaa ja sanoi, "no, joo voishan sitä." Tämän jälkeen Vasili tekikin Jarkasta ensimmäisen mestarinäytteessä ja Korppi nousi maajoukkueeseen.
Suurimmat ansiot tulivat kuitenkin patapaidassa je erityisesti jatkoajoilla. Kettererin kainalosta etukulmaan vedetty lämäri Porissa ja sitten tietysti Jokerit kesälomalle lähettänyt tuikkaus Levosen Japan heitton Helsingin vanhassa hallissa. Tätä ottelua seurasin muutaman penkin päässä Hjalliksesta, joka poistui katsomosta ennen jatkoajan alkua sen näköisenä, että punttiin oli tullut tavaraa. Pelin jälkeen sama mies hoki katsomon takana apaattisena "voi fittu, fitun Korpisalo".
Hjallis toipui pettymyksestä nopeasti ja päätti hommata Korpin Jokereihin Variksen perässä. Sopimus olisi tehnyt Jarkasta lähes parhaiten palkatun kiekkoilijan SM-liigassa. Pari päivää myöhemmin Porin Mikonkadun vanhassa toimistossa luultiin vietettävän Jarkan lähtijäisiä Porista, Vellu aloitti tässä on nyt tämä meidän paperi, mutta me ymmärretään helvetin hyvin, että lähdet Helsinkiin, kiitoksia kovasti kaikesta täällä Porissa. Pieni hiljaisuus ja Jarkka sanoi, jos sä nyt kumminkin antaisit kynän ja mä skriivan nimen tähän paperin. Tämä oli ehkä kaikkein legendaarisin juttu legendan uralta. Ja juuri tämän takia olen myös valmis suomaan Jarkalle kunnian saada paidan Isonmäen kattoon, ohi aika monen vielä kovemman pelimiehen. Listaltahan löytyy nimiä Javanainen, Makkonen, Levo ja Takko, joiden pelilliset meriitit ovat kuitenkin vielä tasoa Jarkkaa parempia.
Kiitokset vielä kerran Jarkka ja morjestetaan kun tavataan!