Joku voisi kyllä laittaa Pesonen faksiin jonkun kysely kirjeen, että onkohan sattunut huomaamaan meillä olevan hieman puutetta pelaajistossa tällä hetkellä.
Ei Pesonen osaa käyttää teknologiaa kerron tarinan Pesosen arjesta seuraavaksi:
IFK:n urheilutoimenjohtaja Janne Pesonen ei ollut koskaan ollut mikään teknologian suuri ystävä. Hänen ajatusmaailmassaan ei ollut mitään vikaa siinä, että asiat hoidettiin perinteisellä tavalla, puhelimella, soittamalla, kasvotusten keskustelemalla tai tarvittaessa kirjoittamalla kirjeitä.
Tekstiviestit ja sähköpostit tuntuivat aina olevan liian nopeita ja epäpersoonallisia. Niissä ei ollut sitä samaa aitoa ihmiskontaktia, jota Janne arvosti.
Eräänä päivänä, kun IFK:n hallitus oli päättänyt ottaa käyttöön sähköisen viestintäalustan, Janne ei ollut aivan innoissaan. Hänen vastarintansa alkoi, kun hänelle esiteltiin uusi sähköposti. "Miksi lähettää sähköposti, kun voi soittaa?" hän murisi ja hylkäsi laitteen kuin se olisi ollut vanhentunut kitaran soitin. Kun joku yritti selittää, miten hän voisi lähettää sähköposteja, Janne vain kurtisti kulmiaan. "Eikö faksi ole vielä käytössä? Meillä oli viimeksi faksikone vielä vuosikymmen sitten", hän mutisi.
Eräänä aamuna Janne sai puhelun tärkeältä yhteistyökumppaniltaan. Puhelu meni täysin pieleen, sillä Pesonen oli vahingossa painanut väärää nappia ja soitti sen sijaan videopuhelun. Ei ollut kovinkaan yllättävää, että Janne oli aivan hämmennyksissä: "Ootteko te siellä ruudussa? Miksei tämä soitto mene läpi?" Puhelun aikana hänen kasvonsa näkyivät vain hämmentyneinä kirkastuvan ruudun kautta.
Vähemmän yllättäen, tekstiviestien lähettäminen oli Janne Pesoselle myös täysi mysteeri. Kun hänen täytyi kerran lähettää nopea viesti valmentajalleen, hän päätti soittaa tälle. "En minä mitään viestejä osaa kirjoittaa, kirjoittakaa te ne, jos jotain tärkeää on", hän sanoi suoraan.
Faksin käyttö oli toinen juttu, johon hän oli vielä jollain tavalla tarttunut. Mutta niissäkin oli omat haasteensa. Koko prosessi oli kuin paluu menneisyyteen, Janne ei voinut ymmärtää, miksei faksit olleet saman tien perillä. Hän joutui usein turvautumaan työntekijöihinsä, jotka auttoivat hänet palauttamaan lähettämänsä asiakirjat.
Jos Janne oli jotain oppinut teknologiasta omien pelivuosien varrella, niin sen, että kaiken ei tarvinnut olla niin monimutkaista. Miksi lähettää sähköposti, kun voisi järjestää tapaamisen kahvikupposen äärellä? Miksi käyttää sähköisiä viestejä, kun voitiin kirjoittaa oikea kirje ja postittaa se? Niinpä Janne siirtyi toimistonsa nurkkaan, laati kirjeet käsin ja vei ne postiin. "Ei tämä maailma ole niin nopea, että tarvitsisi kiirehtiä kaiken kanssa", hän tuumasi.
Vaikka Janne oli jäänyt teknologian kehityksestä jälkeen, hänen sydämensä oli täynnä perinteisiä arvoja. Ja IFK:n väki oppi, että tärkeintä ei ollut se, miten yhteys pidettiin, vaan että se pidettiin aidoilla ja rehellisillä tavoilla.
Ai niin tarina on muuten fiktiota, eli sepitettä vaikka voisi olla toki tottakin.