Kiitos Jan...
Kun Rafalski ja Caloun tulivat IFK:hon, oli joukkueella erittäin pitkästä aikaa varsinaisia tähtiä. Muistissa ovat hyvin vielä ne vuodet, jollon Jokereilta tuli yleensä paikallisotteluissa turpiin 10-1 ja joukkueella oli vain yksi hyvä ketju (ja sekin monta luokkaa Calounia ja kumppaneita huonompi Järvi-Boyko-Kortelainen). IFK:laisia ei ollut ikuisuuksiin keikkunut pistepörssin kärkisijoilla ennen kuin Caloun suorastaan dominoi sitä. Nyt voitaisiin tietysti muistuttaa esim. Kai Nurmisen pistepörssi-voitosta, mutta Calounin voiton vei tunnetusti loukkaantuminen ja hän ja Nurminen ovat täysin erityyppisiä pelaajia.
Nurminen on kylmänviileä Sniper, Caloun oikutteleva taiteilija, joka kuitenkin pystyi tekemään niin ovelia ratkaisuja, ettei niitä kukaan osannut odottaakaan. Caloun sortui usein myös "liian vaikean" yrittämiseen, mutta se sallittakoon hänelle, niin upeita maaleja niistä "liian vaikeista" myöskin välillä tuli.
Ennen pidin tasaisemmasta taistelevasta joukkueesta, mutta viimeistään luettuani Alpo Suhosen kirjan, tajusin että pelaajien pitäisi päästä toteuttamaan itseään kentällä eikä vain liikkua siellä edeltäsovittujen kuvioiden mukaisesti vaihdosta toiseen. Caloun sopi täydellisesti tähän ajatteluun, diivamainen shown tähti, joka tiesi arvonsa.
Kun Jan toitotti haluavansa nimenomaan IFK:hon NHL:stä fanien takia ja sopimus viimein syntyi, olin rajattoman onnellinen, vielä onnellisempi olin kun Jan heti ensimmäisessä ottelussaan iski maalin (ja syötti 2), mutta tulevaisuudessa kausi meni aika heikosti muutamaa väläystä lukuunottamatta.
Siitä huolimatta olisin ehdottomasti pitänyt hänet joukkueessa, sillä hän oli joskus jopa ainoa syy tulla katsomaan otteluita. Nyt tuntuu siltä, kun menisi katsomaan Bruce Springsteenin konserttia ja pelkkä E Street Band soittaisi lavalla. Se jokin, mikä tekee niitä suuria ratkaisuja puuttuu eikä sellaista tulla saamaan IFK:hon ikuisuuteen, osviittaa tarvittavasta ajasta saadaan miettimällä milloin sellainen viimeksi oli. Jotkut voivat väittää Bednaria samantasoiseksi pelaajaksi, mutta vaikka hän onkin äärimmäisen taitava ja monipuolisempi, ei hänellä loistavista oivalluksista huolimatta ole sitä maagista peliälyä ja -käsitystä.
Loistavan fanin perusominaisuuksiin varmasti kuuluu se, että joukkuetta ei jätetä hädän hetkellä. En tehnyt sitä 90-luvun alun rämpisen vuosina enkä varmaan tee sitä nytkään, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että ei kiinnosta pätkääkään mitä IFK tekee. Janissakin oli varmasti vikaa, mutta se tapa jolla "parhaiten pelaajistaan huolta pitävä joukkue" IFK häntä kohteli, oli suorastaan törkeä. Vannon, että ainakaan seuraaviin 2 kauteen en käy yhdessäkään IFK:n pelissä (poislukien pelit joissa Caloun ehkä pelaa).
Kun itse lukee tätä tekstiä, niin se kuulostaa jopa vähän hullun kuuloiselta Caloun-ylistykseltä, en ehkä itsekään tajunnut, kuinka tärkeä hän oli "minun IFK:lleni".
Kaikesta huolimatta... tyttöystävän kanssa tehty sopimus, että ensimmäisen pojan ainakin yksi nimi on Jan, pitää.