Maaliskuuta mennään jo pitkälle, joten spekulointi pystien kohtalosta alkaa jälleen kasvamaan. James Norris Memorial Trophy on haastava palkinto tänä päivänä, kun pelaajatyypit modernisoituvat jatkuvasti koko lajin vanavedessä. Heti viestin alussa on hyvä tehdä selväksi muutama koko viestiä tarkentava seikka. Ensimmäinen on se, että kuulun itse Erik Karlssonin ihailijoihin ja Senatorsin symppaajana tiedostan melkoisen tarkasti Erikin uran, taidot ja erityisesti pelityylin muutokset vuosien varrella. Toinen selventävä asia on se, että pysti kuuluu kirjoitushetkellä annetuilla näytöillä ehdottomasti Brent Burnsille.
Haluan kirjoituksella antaa lukijoille pohdittavaa, mietittävää ja samalla udella palstatovereiden mielipiteita. Tämän vuoksi tarkoituksella kerroin heti, että Burns on minunkin mielestä numero yksi tällä hetkellä. Tarkoitus ei ole missään nimessä herättää provosoivaa keskustelua, vaan pikemminkin hakea näkökulmia. Olen halunnun kirjoittaa aiheesta romaania jo aiemmin, mutta en ole uskaltanut. Erik Karlssonin kehuminen tuntuu palstalla olevan suuri virhe, jota käyttäjät eivät meinaa millään hyväksyä.
Mike Kellyn twiitti sai minut kuitenkin uskomaan, että nyt on aika avautua! (Linkki vie Twitteriin)
Hyvin useasti hyvän pelaajan yksi tunnusmerkki on, että pelaaja herättää huomiota sekä puolesta että vastaan. Hyvät pelaajat ovat mielenkiintoisia. Hyvät pelaajat jakavat mielipiteitä. Hyvien pelaajien hyvät ja huonot suoritukset seurataan läpi suurennuslasilla. Jotkut asiat unohtuvat ja toiset pysyvät mielessä vuosien ajan. Todella hyvistä pelaajista yleensä joko tykätään tai sitten ei missään nimessä tykätä. Erik Karlsson on uniikki pelaaja. Karlssonista tykätään, tai ei tykätä. Miehen taitoa lajin suhteen tuskin silti kukaan haluaa kiistää.
Vuosi sitten Karlssonin upea kausi päättyi muun muassa koko sarjan syöttöpörssin voittoon. Tehotilasto jäi pari astetta pakkasen puolelle ja Senators ei selviytynyt pudotuspeleihin. Kyseessä oli kaksi suurta syytä myös sille, minkä takia Drew Doughty sai vuoron kokea kiertopalkinnon kädessään. Sen verran palaan nopeasti edelliseen kauteen, että Doughty on Norris tason pakki, mutta oliko viime kausi se kausi, kun Doughty sen ansaitsi voi herättää useita mielipiteitä. Suurimmista syistä Doughtyn voitolle oli kuitenkin se, että hän on parempi puolustamaan omaa maalia. Se on aivan totta. Kiekonriistot, blokkaukset, tehotilasto, alivoimapelaaminen... Työtä jota puolustajat tekevät. Tärkeitä asioita puolustajalle.
Karlssonin puolustuspelaaminen on parantunut vuosi vuodelta. On mielipide asia, että mitä tilastoja pitää tärkeinä ja mitä ei. Se on kuitenkin fakta, että kun aiheena on puolustuspään tilastot on Karlsson parantanut niissä vuosi vuodelta hurjasti. Karlsson on esimerkiksi 178 blokatulla lauksella ylivoimainen ykkönen 29 erolla Calvin de Haaniin. 48 kiekonriistolla Karlsson on puolustajien tilastossa sijalla 4. Ja uskokaa tai älkää, mutta Karlsson on myös pelannut alivoimaa enemmän kuni Brent Burns, Victor Hedman, Marc-Edouard Vlasic tai Brent Seabrook. Kyllä: luit oikein. 145 minuuttia, joka tekee 2:10 ottelua kohden. Kiekonmenetyksiä Karlssonilla on edelleen runsaasti (91 kpl). Sekin on tosin 35 vähemmän kuin Burnsilla.
Karlssonin puolutuspelaamisen kehityksen merkittävin syy on varmasti viime kesäinen valmentajan vaihdos. Boucher tuli taloon ja toi puolustuspelaamiseen ryhtiä. Ottawa on ollut viime vuosina pesukone, joka on imenyt kiekkoja omaan reppuun melkoisella prosentilla. Boucher toi mukana muutoksen, jonka jälkeen Ottawan päästetyt maalit muuttuivat bottom kympistä top kymppiin. Idässä ainoastaan Washington, Columbus ja Monteal ovat päästäneet vähemmän maaleja ottelua kohden. Karlsson on luonnollisesti peliajallaan ja tilastojen valossa ehdottomasti yksi suurimmista palasista muutoksen toteutumiseen. Karlsson ei enään seilaile oman mielensä mukaan kentällä sen mukaan, missä haluaa. Karlsson ei enään ota turhia riskejä ainakaan jokaista peliä kohden, joka saattaisi aiheuttaa takaiskun. Karlsson pelaa tällä hetkellä puolustuspeli edellä. Se näkyy hyökkäyspelissä - tai ainakin sen piti näkyä. Karlsson on alakerrassa ja alivoimalla Senatorsin avainpelaajia, mutta siitä huolimatta ruotsalainen on pelaamassa kuudetta peräkkäistä kautta yli 0.80 pistekeskiarvolla.
Ja kyseinen pistekeskiarvo on Senatorsissa, jossa kentällä viilettää samaan aikaan Vlasicin, Pavelskin ja Thorntonin sijasta Methot, Turris ja Hoffman. Hyviä pelaajai toki kaikki, mutta... Senators ei pelkästään mene tällä kaudella pudotuspeleihin, vaan taistelee vahvasti koko Atlantin divisioonan voitosta. Erik Karlsson on joukkueelle mittaamattoman arvokas pelaaja. Silti jatkuvasti puhutaan edelleen Karlssonin pisteistä, vaikka mies on nykyään paljon muutakin.
Kysymys kuulukin, että onko Erik Karlsson maineensa ja menneisyytensä vanki? Miksi Karlssonin kehittymistä ja osaamista alakerrassa ei kerää otsikoita nyt, kun ne ovat kerrankin voittajasuosikkia parempia? Vai onko ne vain esimerkkejä, joilla voidaan pelata Karlssonia vastaan silloin, kun Karlsson on suurin suosikki?
Huom: toistan toisen kerran romaanin päätteeksi. Brent Burns on suosikki numero yksi, mutta onko kuitenkaan niin selvä kuin mitä kaikki antavat ymmärtää? Mielipiteet on sallituja ja niitä pitää antaa. Toivon kuitenkin, että Mr. Smithin johdolla porskuttava Anti Karlsson Fan Club on oikeasti nähnyt Karlssonilta edes useampia täysiä otteluita kauden aikana vastatakseen kysymykseen, että onko Erik Karlsson maineensa vanki.
