James Norris Memorial Trophy 2014

[Stark]

Vuosi 2014 on jo kulman takana ja NHL-kausi 2013-2014 lähestyy puolta väliä. Spekulaation ja keskustelun NHL:n parhaalle puolustajalle jaettavan James Norris Memorial Trophyn seuraavasta osoitteesta voinee aloittaa. No time better than the present. (Lisäksi allekirjoittanut on niin sanotusti jääkiekkopäissään ja kirjoitusinnon valtaama.) Puolustajat ja yleisesti puolustuspelaaminen ovat paitsi oleellinen osa menestyvän joukkueen reseptiä, myös tietyllä tapaa monitahoisia ja usein hankalasti arvotettavia tekijöitä. Hyvänä esimerkkinä toimii täällä Jatkoajassakin rönsyilevänä ja kiivaana käynyt keskustelu vuoden 2012 Norris-voittajasta Ottawa Senatorsin Erik Karlssonista ja hänen voittoa puoltavista ja vastustavista ansioistaan. Yleinen konsensus lienee, että Karlsson on hyökkäävänä puolustajana parasta A-luokkaa, mutta puolustuspäässä varovaisesti sanottuna keskitasoa - ellei jopa rasite. Niin vain kuitenkin Karlsson vei jääkiekkokirjoittajista koostuvan PHWA:n päätöksellä palkinnon Zdeno Charan ja Shea Weberin edestä ja näin tehdessään epäsuorasti käynnisti keskustelun palkintoon vaikuttavista tekijöistä ja jopa tarpeesta palkita hyökkäävät ja puolustavat puolustajat erikseen.

Viime vuoden lyhennetyllä kaudella Montreal Canadiensin P.K. Subban arvostettiin kauden parhaaksi. Omiin korviini ei kovinkaan paljon kantautunut ainakaan suurta vastalauseiden kuoroa ja Subban ehkä edustaakin jälleen hieman perinteisempää all-around-puolustajan pelaajatyyppiä. Toki miehen ansiot myös hyökkäyspäässä ovat poikkeukselliset. NHL:stä ja parhaista puolustajista keskustellessa voi tuskin välttyä mainitsemasta seitsenkertaista (7!) Norris-voittajaa Nicklas Lidströmiä - kaikkien aikojen parasta puolustajaa ja all-around puolustajan täydellistä prototyyppiä. Näyttää siltä, ettei NHL:stä aivan lähiaikoina ole nousemassa Lidaksen manttelinperijää. Kysymys tämän kauden osalta kuuluu: Kuka tällä hetkellä melko tasaisesta puolustajien rintamasta nousee vaadittavalle Norris-tasolle ja mikä tämä taso ylipäätään on? Riittääkö pistetehtailuaan jatkavan Karlssonin (38GP, 9+25=34, -10) kova vire jälleen voittoon, vai vaaditaanko tällä kaudella myös oman pään dominointia? Listaan muutaman varteenotettavan nimen jo edellä mainittujen Karlssonin, Charan, Weberin ja Subbanin lisäksi.

Duncan Keith, Chicago Blackhawks, 38GP, 3+29=32, +15: Kivikovan hallitsevan mestarin kiistaton ykköspuolustaja ja vuoden 2010 Norris-voittaja on kenties kiekkoilemassa kohti toista jättipottia. Voittoa puoltavat nimenomaan kokonaisvaltainen peli ja pistemäärä. Paljon arvostetuissa peliajoissa ei kuitenkaan sijoitu kahdenkymmenen eniten pelaavan joukkoon. Tämä on tietysti myös kredittiä Blackhawksin puolustukselle, jossa syvyyttä riittää. Lisäksi Keith on "vain" toinen palanen toimivaa pakkiparia Keith-Brent Seabrook.

Jay Bouwmeester, St. Louis Blues, 35GP, 3+21=24, +18: Tähän voisi nostaa kenet tahansa Bluesin kolmikosta Bouwmeester-Kevin Shattenkirk-Alex Pietrangelo. Melko samanlaisilla peliajoilla ja tehoilla kaverit ohjaavat yhtä liigan parhaista puolustuskokonaisuuksista kohti konferenssifinaaleja. Ehkä juuri se vähentää mahdollisuuksia, että yhtä selkeää johtajaa ei esille nouse, vaan kaikki suorittavat huipputasolla. Bouwmeester pelaa elämänsä kiekkoa.

Oliver Ekman-Larsson, Phoenix Coyotes, 35GP, 4+17=21, +7: Moni on povannut OEL:sta tulevaa Norris-voittajaa, mutta tapahtuuko se vielä tällä kaudella? Muodostaa Keith Yandlen kanssa Coyotesin puolustusalueesta vastustajalle epämieluisan toimialueen.

Onko jollakin mainitsematta jätetyllä vielä sanansa sanottavana kisassa parhaan puolustajan palkinnosta? Niklas Kronwall, Ryan Suter, Drew Doughty, Mark Giordano... riittääkö? Entäpä missä ovat tulevaisuuden Lidströmit, Bourquet ja Orrit? Millä perustein Norris Trophy kuuluisi jakaa? Keskustelu käyntiin.

Loppuun vielä oma veikkaukseni: Duncan Keith.

 

[Henkka]

Nyt en kyllä lähde vielä nimeämään ketään. Kausi ei vielä edes puolessa välissä ja ehdokkaita on lähes tusinan verran. Tasaisen hyviä on kaikki huippumiehet.

 

[Mängimies]

Jay Bouwmeester, St. Louis Blues, 35GP, 3+21=24, +18: Tähän voisi nostaa kenet tahansa Bluesin kolmikosta Bouwmeester-Kevin Shattenkirk-Alex Pietrangelo. Melko samanlaisilla peliajoilla ja tehoilla kaverit ohjaavat yhtä liigan parhaista puolustuskokonaisuuksista kohti konferenssifinaaleja. Ehkä juuri se vähentää mahdollisuuksia, että yhtä selkeää johtajaa ei esille nouse, vaan kaikki suorittavat huipputasolla. Bouwmeester pelaa elämänsä kiekkoa.

Erinomainen keskustelunavaus!

Sen verran pitää kuitenkin korjata kun osui silmääni. Nimittäin St. Louisin puolustuksessa ykköspari Bouwmeester-Pietrangelo ovat ihan omilla luvuillaan mitä peliaikoihin tulee. Pietrangelo pelaa yli 25 minuuttia per peli ja Bouwmeester hieman yli 24 minuuttia. Tämä kaksikko erottuu selkeästi muiden yläpuolella ja Shattenkirk tulee sitten yhtä selvänä kolmospuolustajana. Kuitenkin Shattenkirkin peliaika jää jopa alle 20 minuutin per ottelu. Shattenkirkin peliaika on itseasiassa laskenut melkein 2 minuuttia per ottelu viime kauteen verrattuna. Tämän selittää tietenkin Bouwmeesterin mukaantulo ja hänen huippukausi Pietrangelon rinnalla. Shattenkirk pelaa paitsi tasakentällisin niin myös alivoimalla selvästi em. kaksikkoa vähemmän. Hyvä ja tärkeä puolustaja Shattenkirk toki silti on. Ja onhan Shattenkirk tällä hetkellä joukkueensa tehokkain puolustaja ja myös kovin ylivoimapyssy (pisteillä mitattuna).

 

[Logan]

Helvetin hyvä avausviesti. Hyviä kysymyksiä ja mielestäni nämä Norris äänestykset menee aina sen mukaan mitä äänestäjät haluavat puolustajalta. Jos haluaa vaikka ok puolutus + hyvä hyökkäys äänestää varmaan Subban/Keith tyyppiä ja jos ok hyökkäys ja hyvä puolustus niin Pietrangelo.

Tän kauden voittajaa on hankala sanoa. Itäinen konferenssi on etulyöntiasemassa ja siinä ei omasta mielestä ole edes väiteltävää. Moni toimittaja sen on sanonu että näkee enemmän idän pelejä ja itsekin katson monesti idän jengien peliä enne Avsin peliä ku ne alkaa aikasemmin. OEL esim. olisi hyvä ehdokas, mutta äänestäjistä ei moni näe miestä pelaamassa tarpeeksi.

Oma ääni menis tällä kaudella varmaan Subbanille tai Keithille. Paljon on pelejä nähty ja nämä miehet ei mene kumpikaan pelkästään hyökkäävään tai puolustavaan rooliin. Bluesilla ois myös hyviä ehdokkaita, mutta siellä puolustaa kaikki hyvin. Eli liian aikasta sanoa.

 

[Fowler]

Myönnän heti alkuun, että katson huomattavasti enemmän lännen pelejä kuin idän, joten minun kohdallani tuo kuuluisia "east coast bias" kääntyy juurikin toisinpäin. Viime kaudella en nähnyt Subbanilta tarpeeksi pelejä, että voisin arvioda hänen valintaansa parhaaksi puolustajaksi, mutta jos lännestä olisi pitänyt yksi puolustaja nostaa ylitse muiden niin se olisi ollut ehdottomasti Ryan Suter. Silloin hän nousi Shea Weberin varjosta ja nosti samantien Wildin playoffeihin mukaan. Wild vahvistui tuolloin muiltakin osin (Parise), mutta näen silti Suterin suurimpana yksittäisenä palasena. Tällä kaudella hän on ylittänyt 30 minuutin rajan peräti 16 kertaa, joka tietysti kertoo myös Wildin muun puolustuksen tasosta, mutta jos Wild menee taas playoffeihin niin suurin kiitos kuuluu taas Suterille. Arvostan Suteria enemmän kuin esim. kumpaakaan kaksikosta Bouwmeester-Pietrangelo, juurikin siksi että Suterilla ei ole läheskään niin paljon taustatukea Wildin puolustuksessa. Ja kyllä, tiedän kuinka hyvä Jonas Brodin on. Sama pätee Doughtyyn, Keithiin, Charaan ja Subbaniin, heillä on paremmat taustajoukot.

 

[Henkka]

Myönnän heti alkuun, että katson huomattavasti enemmän lännen pelejä kuin idän, joten minun kohdallani tuo kuuluisia "east coast bias" kääntyy juurikin toisinpäin. Viime kaudella en nähnyt Subbanilta tarpeeksi pelejä, että voisin arvioda hänen valintaansa parhaaksi puolustajaksi, mutta jos lännestä olisi pitänyt yksi puolustaja nostaa ylitse muiden niin se olisi ollut ehdottomasti Ryan Suter. Silloin hän nousi Shea Weberin varjosta ja nosti samantien Wildin playoffeihin mukaan. Wild vahvistui tuolloin muiltakin osin (Parise), mutta näen silti Suterin suurimpana yksittäisenä palasena. Tällä kaudella hän on ylittänyt 30 minuutin rajan peräti 16 kertaa, joka tietysti kertoo myös Wildin muun puolustuksen tasosta, mutta jos Wild menee taas playoffeihin niin suurin kiitos kuuluu taas Suterille. Arvostan Suteria enemmän kuin esim. kumpaakaan kaksikosta Bouwmeester-Pietrangelo, juurikin siksi että Suterilla ei ole läheskään niin paljon taustatukea Wildin puolustuksessa. Ja kyllä, tiedän kuinka hyvä Jonas Brodin on. Sama pätee Doughtyyn, Keithiin, Charaan ja Subbaniin, heillä on paremmat taustajoukot.

Hyvä kirjoitus. Kyllä minunkin mielestäni Suterissa on eniten sitä Norris-tyyppiä juuri nyt. Dominoi hyvin yksin omassa joukkueessa suuressa roolissa. Tilastollisesti vain heikohko kausi menossa. Jos parantaa sillä saralla, niin nousee ykkösehdokkaakseni. Olisi pitänyt voittaa pönttö jo viime kaudella.

 

[Ranksu]

Erinomainen keskustelunavaus!

Sen verran pitää kuitenkin korjata kun osui silmääni. Nimittäin St. Louisin puolustuksessa ykköspari Bouwmeester-Pietrangelo ovat ihan omilla luvuillaan mitä peliaikoihin tulee. Pietrangelo pelaa yli 25 minuuttia per peli ja Bouwmeester hieman yli 24 minuuttia. Tämä kaksikko erottuu selkeästi muiden yläpuolella ja Shattenkirk tulee sitten yhtä selvänä kolmospuolustajana. Kuitenkin Shattenkirkin peliaika jää jopa alle 20 minuutin per ottelu. Shattenkirkin peliaika on itseasiassa laskenut melkein 2 minuuttia per ottelu viime kauteen verrattuna. Tämän selittää tietenkin Bouwmeesterin mukaantulo ja hänen huippukausi Pietrangelon rinnalla. Shattenkirk pelaa paitsi tasakentällisin niin myös alivoimalla selvästi em. kaksikkoa vähemmän. Hyvä ja tärkeä puolustaja Shattenkirk toki silti on. Ja onhan Shattenkirk tällä hetkellä joukkueensa tehokkain puolustaja ja myös kovin ylivoimapyssy (pisteillä mitattuna).

Loistava postaus. Oikeastaan tähän ei ole mitään muuta lisättävää kuin ettei Pietro, Jboy ja Shatterista voida puhua tässä ketjussa minusta. Nuoteilla on ylivoimaisesti parhain top 4 ja top 6 puolustus kun pelaajat ovat terveinä. Jokainen näistä kolmikosta pystyy olemaan herra kapitaano eri otteluissa puolustuksessa, hyökkäyksessä ja näin on ollutkin tänä kautena. Joku Calgaryn alla JA kirjoittaja kyselikin kauden alussa onko Jboylta löytynyt tarvittaa 'ilkeyttä' puolustuspelaamiessa. Nyt melkein kauden puolivälissä ymmärrän mitä kyseinen henkilö kyseli. Ei ole ilkeyttä saati sitä oikeaa isännän otetta pelaamisessa jos vertaa Charaan tahi Doughtyyn.
Parasta Jboy-Pietro parissa on se, että mitä pitemmälle kausi etenee sitä paremmin heidän pelinsä paranee. Valovuoden kehittyny kemiat tällä kaksikolla viime keväästä.

Oma pitkän tähtäimen veikkaus menee kylmästi Duncan Keithille. Mailapuolustuksen herra ja hidalgo.

 

[Petri1981]

Erik Karlssonin Norris voitto 2012 oli kyllä naurettavaa. Kyllähän parhaan puolustajan nyt pitäisi osata puolustaakin? Chara, Pietrangelo ja Weber olivat kokonaisvaltaisesti helposti tuon kauden paras puolustajakolmikko. Nimenomaan parasta kahden suunnan puolustajaahan tässä haetaan. Noh se siitä.

Vaikea kyllä sanoa vielä tässä vaiheessa kuka olisi vahvin ehdokas Norriksen voittajaksi. Duncan Keith siellä finaalikolmikossa ainakin olisi. Vakuuttavaa työtä molemmissa päissä kenttää tähän mennessä, joten tässä vaiheessa varmasti johtaa kilpailua, pisteitäkin on paljon ja nehän tuntuu olevan tässä kisassa valitettavasti isoin indikaattori vrt. case Karlsson. Ennen kautta uumoilin, että nyt olisi Pietrangelon vuosi, mutta Bouwmeester sekä Shattenkirk tosiaan pelaavat myös niin pirun vahvaa kautta siinä vierellä, että saa nähdä.

Sitten nostaisin yhden nimen vielä ilmoille: Matt Niskanen. Siis aivan loistavaa työskentelyä Pittsburghin takalinjoilla! Ottanut joukkueen vajaamiehisen puolustuksen johtamisen harteilleen ja onnistunut täydellisesti, joukkue porskuttaa voitosta voittoon. Jos puolustajille jaettaisiin oma Hart trophy niin antaisin sen melkein Niskaselle tällä hetkellä :D. On ollut todella vakuuttava. Ja mielensä pahoittajille: En siis väitä, että Niskanen olisi NHL:n paras puolustaja, tai että hänen tulisi voittaa Norris.

 

[Hindenburg]

Oivallinen ketjun avaus ja mielenkiintoinen aihe vanhalle kädettömälle puolustuspään luudalle. Todella vielä hiukan aikaista tehdä lopullista piirtoa äänestyslipukkeeseen, mutta kyllähän Keith on hyvin vahvoilla mikäli taso ja tehot pysyy samoina. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki edellä mainitut (pl kenties huumorimielessä mainittu Niskanen ja Shattenkirk) voisivat pokata palkinnon, mutta nöyrä toiveeni on tehopisteistä ejakuloiville päättäjille, ettei antipuolustajavälihyökkääjä Karlssonia enää toista kertaa äänestetä. Kauas on tultu niistä ajoista kun Rod Langway voitti pystin. Minulla on ollut suuri kunnia nuorena herrasmiehenä olla katsomassa Langwayn viimeisiä pelejä NHL:ssä ja vaikka luistelusta oli viimeinen terävyys kadonnut (oliko sitä koskaan) ja maalinedustapelaamisesta kovin ilkeys hävinnyt, niin puolustajana nimenomaan edusti parasta a-luokkaa ja toimi minulle esikuvana. Ääni Keithille.

 

[Le Dang]

Itsekin itkin (ja itken edelleen) verta tuon Karlssonin Norriksen takia. Ja niin paljon kuin Letangista pidänkin, oli hän näin jälkeenpäin tarkasteltuna melko turha valinta viime kaudella ehdokkaaksi. Subbaninkin ykkösmeriitiksi nousi lopulta pisteet.

Kyllä puolustajan ensisijainen tehtävä pitäisi olla puolustaminen, kerrotaanhan se jo tuossa sanassa. Ajat muuttuvat ja samalla trendit, mutta saisi liigassa pysyä yksi pysti, jossa arvostetaan muutakin kuin pistetehtailua. Jopa Selkessähän pisteillä on iso merkitys.

Duncan Keith ei olisi väärä valinta. Itse haluaisin kyllä nähdä Oliver Ekman-Larssonin voittavan kannun. Ei tarvitsisi kiistellä joukkueen mediaseksikkyyden vaikutuksesta, ja kokonaisvaltainen puolustuspelaaminen saisi kaivattua kiitosta.

 

[Ralph]

St. Louis Bluesilta ei voida puhua Kevin Shattenkirkistä Norris-ehdokkaana. Jokaisesta joukkueesta voi olla vain yksi nimi mukana, sillä Norris-puolustajan on oltava joukkueensa ykköspuolustaja. Eli Bluesilta se olisi Alex Pietrangelo. Saa nähdä miten ehjän kauden Pietrangelo saa, onko hänestä pääsemään ehdolle pystiin.

Duncan Keith on tosiaan ykkösvaihtoehto voittamaan pystin juuri nyt. Kaverin varmuus ja tasaisuus ovat tällä kaudella olleet jälleen vallitsevat ominaisuudet pelissä ja pisteitä on syntynyt vastustajien kannalta kamalaa vauhtia. Ja olkoonkin, että Brent Seabrook pelaa samassa joukkueessa ja pakkiparissa, Keith on joukkueensa ylivoimainen ykköspakki ja avainpelaaja.

Sanotaan vielä nimi Erik Johnson. Ei siis Norris-ehdokkaaksi, vaan mainitaan että jannu on vihdoin ottanut askeleita franchise-puolustajan suuntaan. Pelaa erinomaista kautta, parantanut peliään koko ajan. Voisiko sittenkin nousta vielä NHL:n johtavien puolustajien joukkoon?

Kyllä minunkin mielestäni Ryan Suterissa on eniten sitä Norris-tyyppiä juuri nyt.

Tästä tulikin mieleen kysymys tilastoniiloille, että kuinka monta kertaa Norriksen on voittanut puolustaja, joka ei ole tehnyt kaudella ainuttakaan maalia?

 

[Ciry]

Tästä tulikin mieleen kysymys tilastoniiloille, että kuinka monta kertaa Norriksen on voittanut puolustaja, joka ei ole tehnyt kaudella ainuttakaan maalia?

Ei koskaan, vähiten maaleja Rod Langwaylla kokonaiset kolme kappaletta kaudella 1982-83, koko kauden tehot olivat 3+29. Vähiten pisteitä tehnyt Norris voittaja on Pierre Pilote 1962-63 kaudella saadessaan kasaan 26 pistettä(8+18).

 

[Dissonanssi]

Hankala on kyllä tosiaan sanoa, kuka sen tulisi voittamaan tai kenelle se omasta mielestäni kuuluisi. Varsinkaan, kun valintakriteerit eivät ole aivan selvät nykyään (Karlssonin ja myös Subbanin valinnat painottivat niin voimakkaasti pisteitä ja hyökkäysominaisuuksia. Varsinkin pisteiden osalta usein äärettömän suuressa roolissa on joukkueen hyökkäys- ja eritoten ylivoimapelaaminen yleisellä tasolla).

Sanotaan vielä nimi Erik Johnson. Ei siis Norris-ehdokkaaksi, vaan mainitaan että jannu on vihdoin ottanut askeleita franchise-puolustajan suuntaan. Pelaa erinomaista kautta, parantanut peliään koko ajan. Voisiko sittenkin nousta vielä NHL:n johtavien puolustajien joukkoon?

Eihän Johnson vielä ole edes erityisen vanha, vaan aivan hyvin on aineksia nousta parhaiden joukkoon. Kiekollista pelaamista ehkä pitäisi parantaa, jotta saisi pelaamiseensa sen tarvittavan ulottuvuuden, joka tekisi hänestä juurikin kokonaisvaltaisen.

Tässä yhteydessä on pakko mainita myös Buffalon Myersin suorastaan dramaattinen tasonnosto. Ei missään tapauksessa tämän vuoden kisassa ole millä tasolla mukana, vaan lähinnä siltä osin, että tuolla paketilla, joka Myersilla on, on aineksia nousta tähän kisaan todella hyvin tulevaisuudessa (nimenomaan kokonaisvaltaisuudessa). Charan raamit yhdistettynä todella hyvään luisteluun (eikä pelkästään kokoisekseen) sekä kiekollisiin taitoihin. Jotenkin omalla tavalla huvittavaa katsoa, kun 203 senttinen kaveri tekee spin-o-ramoja kiekon kanssa (onnistuneesti) väistääkseen kahden miehen karvauksen. Tällä kaudella on myös tullut sitä aggressiivisuutta ja fyysisyyttä aivan uudella tavalla. Pelaamisessa on toki edelleen sen verran virheitä, että aivan valmis paketti ei vielä ole, ja tason säilyminen on oma (aika isokin) kysymysmerkkinsä. Kuitenkin kannattanee jossain vaiheessa joku Buffalon peli katsoa (vaikka muuten en näe kamalasti järkeä ei-fanin niitä katsella), jotta näkee miehen otteita (olettaen, että ne nyt säilyvät entisellään), sillä tuollainen kokonaispaketti on todella erikoinen ja harvinainen yhdistelmä. Omanlainen kuriositeettinsa jopa.

 

[Juteeni]

Eihän Johnson vielä ole edes erityisen vanha, vaan aivan hyvin on aineksia nousta parhaiden joukkoon. Kiekollista pelaamista ehkä pitäisi parantaa, jotta saisi pelaamiseensa sen tarvittavan ulottuvuuden, joka tekisi hänestä juurikin kokonaisvaltaisen.

Muutamassa viime pelissä Johnson on jo hieman osoittanut tuota hyökkäyspään kiekollista peliä, mutta vielä on matkaa kuljettavana tuota kokonaisvaltaista pakettia kohden kuten sanoit.

Johnsonin ehkä suurin miinus tulee tällä hetkellä siitä, että hän on vielä aika riippuvainen siitä vierellä luutivasta kaverista. Hejdan kanssa peli on todella mallikasta, mutta jos vierelle vaihdetaan joku muu pakki Coloradosta, niin Johnsonin taso laskee huomattavasti.

Itseluottamus Johnsonilla on kuitenkin hyvällä tasolla. Suosittelen katsomaan Kingsiä vastaan pelatun ottelun jatkoajan, niin siitä saa hieman kuvaa minkälainen se Johnsonin itseluottamus tällä hetkellä on.

 

[Lättyä]

Oma ääneni menee OEL:lle vaikkakin kautta on jäljellä vaikka kuinka paljon vielä. Sen mitä oon Kojoottien pelejä kattellu niin OEL ei ole tehny yhtäkään virhettä,avaussyötöt napsuvat kovaa ja nopeesti hyökkääjien lapaan täyteen vauhtiin. OEL sijoittuu uskomattomasti kentällä ja pelkästään massan ansiosta pystyy suojaamaan kiekon itselleen ja ottamaan pari spurttia ja irrota karvaajasta. Miinuspuoli on se että Yandle on nyt parissa viime pelissä pelannut enemmän ja OEL:n pakkipari on vaihtunu tiuhaan tahtiin niin en oo varma miten kemia toimii pakkiparin kanssa mikä on tärkeää tän palkinnon saamisessa. Stonen kanssa se ainaki toimi. Mutta kuten tehot ja plussat kertoo niin todella hyvää yleispelaamista OEL:lta koko kauden ottaen huomioon sen että Phoenix ei ole mikään liigan vaarallisin joukkue,eihän? Lisäks OEL on parantanut kutiaan paljon viime kausista ja rannekki lähtee tarkasti ja kovaa. Olen puhunut

Oma ääneni siis Oliver-Ekman Larssonille

 

[Stark]

Hyvin keskustelu lähtenyt käyntiin. Ajatuksena olikin saada aikaan nimenomaan keskustelua ainaisten yhden rivin veikkausten sijaan. Ja tosiaan, hyvin aikaistahan nyt on yhtä vastausta lukita.

Viime kaudella en nähnyt Subbanilta tarpeeksi pelejä, että voisin arvioda hänen valintaansa parhaaksi puolustajaksi, mutta jos lännestä olisi pitänyt yksi puolustaja nostaa ylitse muiden niin se olisi ollut ehdottomasti Ryan Suter. Silloin hän nousi Shea Weberin varjosta ja nosti samantien Wildin playoffeihin mukaan. Wild vahvistui tuolloin muiltakin osin (Parise), mutta näen silti Suterin suurimpana yksittäisenä palasena.

Tämä pätkä voisi olla suoraan myös minun näppäimistöltäni. Minnesotaa nyt muutenkin tulee seurattua sattuneesta syystä enemmän ja Suterin pelimäärät kyllä samaan aikaan ihastuttaa ja kauhistuttaa. Nytkin on mies ilmeisesti jo pitempään pelannut kaikenlaisten vaivojen kanssa ja kulkee kentän ulkopuolella melko vahvasti kapaloituna. Suter on myös sellainen kaveri joka ei yritä liikoja ja tyytyy usein antamaan sen hyvän ensimmäisen syötön tai toimittamaan kiekkoa päätyyn varsin näkymättömällä tavalla. Tekee siis pieniä asioita oikein, muttei komeile lehtikuvissa tai otsikoissa Subbanin tai Karlssonin tavoin. Luulenkin että juuri tämä mediaseksikkyyden puute yhdistettynä kilpakumppaneita (ainakin tässä vaiheessa) vaatimattomampaan pistesaldoon vie Suterilta kenties jopa ehdokkuuden tällä kaudella. Omissa papereissani kyllä niitä kavereita, kenet fantasiarosteriini haalisin ihan ensimmäisten joukossa.

 

[Henkka]

Tästä tulikin mieleen kysymys tilastoniiloille, että kuinka monta kertaa Norriksen on voittanut puolustaja, joka ei ole tehnyt kaudella ainuttakaan maalia?

Kuten tuossa aiemmin mainitsinkin, niin tilastot eivät ole Suterin puolella, VIELÄ. Jos tuosta parantaa tehden vaikka kymmenisen häkkiä ja 40 syöttöpinnaa, niin pönttö ei ole kaukana.

 

[Kaner]

Norris ei ole mikään säälipalkinto, joka jaetaan jollekin ryansuterille sillä verukkeella, että valmennus joutuu ylipeluuttamaan häntä muun puolustuksen ollessa umpisurkea. Jos Keith jatkaa loppukauden sillä tasolla millä on tähän asti pelannut, ei tämän pystin voittajasta pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Tosin kun tietää keiden käsissä tämän palkinnon jakaminen on, niin kaikenlaiset oikeusmurhat ovat mahdollisia. Samat idiootit onnistuivat muun muassa kusemaan viime kauden Conn Smythe -äänestyksen täydellisesti.

 

[Henkka]

Norris ei ole mikään säälipalkinto, joka jaetaan jollekin ryansuterille sillä verukkeella, että valmennus joutuu ylipeluuttamaan häntä muun puolustuksen ollessa umpisurkea. Jos Keith jatkaa loppukauden sillä tasolla millä on tähän asti pelannut, ei tämän pystin voittajasta pitäisi olla mitään epäselvyyttä.

Väärässä olet. Norriksessa on hyvin paljon tuota Hart -elementtiä, eli olet ylivoimaisesti tärkein ja korvaamaton puolustaja joukkueellesi ja vedät onnistuneen kauden suuressa roolissa.

Brent Seabrook syö Keithin arvoa omalla erinomaisuudellaan. Lisäksi Chicago käyttää shut-down parinaan Hjalmarsson-Oduya -paria, joten Keith ei edes ole täydellinen Norris-kriteerien mukainen pakki tällä hetkellä, kuten ei ollut viime kaudellakaan. Mutta jos Keith mättää Karlssonmaiset pisteet, niin sitten voi nuo shutdown-elementtien puuttumiset painaa villaisella.

 

[Secondaryscoring]

Väärässä olet. Norriksessa on hyvin paljon tuota Hart -elementtiä, eli olet ylivoimaisesti tärkein ja korvaamaton puolustaja joukkueellesi ja vedät onnistuneen kauden suuressa roolissa.

Luulisi olevan enemmän rasitteena jos pelaa 30min/peli ja joukkueen goal difference on niinkin naurettava kuin -5(tällä hetkellä, kauden lopussa todennäköisesti huonompi). Suter on toki yksi maailman parhaista puolustajista, mutta kenestäkään ei saada maksimaalista hyötyä jos peluutetaan vastaavia minuutteja 82-peliä+playoffsit(ei toki koske Wild'sia).

Palkintohan on mennyt aivan naurettavaksi, Erikssonin voiton ja Letangin ehdokkuuden takia. Omasta mielestäni Pietrangelo, Keith ja Subban olisivat hyviä ehdokkaita jos pelaavat koko kauden, kaikki ovat loistavia puolustajia ja tekevät myös tehopisteitä.

 

[Grainger]

Norriksessa on hyvin paljon tuota Hart -elementtiä, eli olet ylivoimaisesti tärkein ja korvaamaton puolustaja joukkueellesi ja vedät onnistuneen kauden suuressa roolissa.

Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta eikös se virallisesti ole kuitenkin kauden parhaalle all-round -puolustajalle jaettava pysti? Näin ollen en näe mitään syytä miksi Keithin pitäisi olla joukkueensa ykköspimentoparissa (ihan itse keksin tämän sanahirviön), jos kaveri on muuten tuolla tasolla. Duncan Keith on tilastojen valossa tällä hetkellä suurin suosikki Norris-voittajaksi, vanavedessä sitten Subban ja Pietrangelo. Kyllä, kirjoitin, että tilastojen valossa, mutta kyllä ne jotain kertovat.

Suter voi olla ylivoimaisesti tärkein puolustaja joukkueelleen, mutta ei missään nimessä NHL:n paras puolustaja. Mielestäni puolustajillekin voisi kehitellä enemmän palkintoja jakoon, kun Hartit ja vastaavat menevät kuitenkin lähes poikkeuksetta hyökkääjille. Lisäksi hyökkääjät yleisesti ottaen voittavat aina Richardin ja Art Rossin. Sitten jaetaan myös Selke parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Miksei parhaalle hyökkäävälle puolustajalle anneta palkintoa? Ja voisi sen joukkueelleen arvokkaimman puolustajankin palkita.

Minkähän palkinnon tuolle Subbanille keksisi? Puolustaja johtaa pudotuspelivauhdissa olevan joukkueensa pistepörssiä neljällä pisteellä ja on koko liigan puolustajien pistepörssin kolmas. Ei ole puolustuspelikään hallitsevalta Norris-voittajalta ollut ihan hukassa, esimerkiksi Crosby hiljeni täysin Habs-Pens -ottelussa, kun P.K. pisti parastaan.

 

[Henkka]

No mikäs all-around pakki se on, joka ei pelaa joukkueensa ykkösalivoimassa? Kun pitäisi dominoida joukkueessaan jokaisella osa-alueella, jota Norriksen voittaminen edellyttää. Keith on siinä ja siinä täyttää toki kriteerit helposti jos pisteissä on muihin nähden ylivoimainen, mutta Subbaniahan ei uskalleta päästää alivoimalle 46 sekuntia enempää. Paha puute.

James Norris Trophy - Awarded to the defense player who demonstrates throughout the season the greatest all-around ability in the position.

Esim. Andrei Markovissa on paljon enemmän Norris-pakkia mitä PK Subbanissa.

 

[Grainger]

No mikäs all-around pakki se on, joka ei pelaa joukkueensa ykkösalivoimassa?

Pelaa kuitenkin alivoimaa. Enhän minä Subbanille Norrista ollut tyrkyttämässä, vaan Keithille.

Mielestäni sinulla on mennyt vähän liiallisuuksiin tuo vaatimus, että pitää pelata joukkueessa eniten ylivoimaa, alivoimaa ja tasakentällisin, että voi voittaa Norris Trophyn. Vaaditko myös hyökkääjiltä samaa, että voi voittaa Hartin? Minusta se olisi kohtuullinen vaatimus.

Suterille siis Norris vain, koska pelaa eniten jokaisessa tilanteessa? Ei mitään väliä, että Duncan Keith pelaa paremmin pienemmällä peliajalla?

 

[Henkka]

Pelaa kuitenkin alivoimaa. Enhän minä Subbanille Norrista ollut tyrkyttämässä, vaan Keithille.

Mielestäni sinulla on mennyt vähän liiallisuuksiin tuo vaatimus, että pitää pelata joukkueessa eniten ylivoimaa, alivoimaa ja tasakentällisin, että voi voittaa Norris Trophyn. Vaaditko myös hyökkääjiltä samaa, että voi voittaa Hartin? Minusta se olisi kohtuullinen vaatimus.

Suterille siis Norris vain, koska pelaa eniten jokaisessa tilanteessa? Ei mitään väliä, että Duncan Keith pelaa paremmin pienemmällä peliajalla?

NHL:ssä on 17 pakkia, jotka pelaa eniten niin kokonaisuutena, ykkösylivoimassa, kuin ykkösalivoimassa. Se all-around ability. Olet se joukkueesi paras ja vähintään toiseksi eniten jääaikaa saava puolustaja kaikissa tilanteissa. Kyllä, oikeasti se arvostetumpi Norris-mies löytyy minun silmissäni tästä ryhmästä. Suter kuuluu tähän ryhmään, eikä ole edes tämän hetken paras siellä. Kuten sanoin jo aiemmin, Suterin tarvitsee parantaa pistesaldoaan huomattavasti, jotta on mahikset palkintoon. Chara, Weber, Kronwall, OEL, Phaneuf ja kumppanit tämän ryhmän miehiä.

Sitten on 13 jannua sellaisia, jotka eivät pelaa ykkösavoimassa, mutta muuten ovat kärkiminuuteilla ja johtavia kiekollisia pakkeja. Tämän ryhmän jannut ovat voittaneet edelliset Norrikset, koska komppaavat sillä kovemmalla pistemääräällä, kun minuutit painottuu hyökkäävämpiin tilanteisiin. Keith kuuluu tähän ryhmään, kuten Letang, Karlsson, Subban jne.

Sitten on kolmas n. 11 pakin ryhmä, jonka jannut eivät kuulu ykkösylivoimaan, mutta nettoavat joukkueen isoimpia minsoja ja ovat tärkeässä shut-down roolissa. Jay Bouwmeester on tämän ryhmän mallioppilas. Tosin omassa joukkueessaan kuitenkin se kakkospakki, kun Alex Pietrangelon rooli on sitä oikeata, ykkösryhmän Norris-tyyppiä.

 

[Henkka]

No nyt Mr. Suter ilmoittautui Norris-kisaan iskemällä hattutempun. Kasassa jo 5 maalia, kun edellisten keskustelujen aikana ei ollut yhtään.

Äkkiä ne tilanteet muuttuu, parempi kun ei jaella kannuja vielä. OEL:kin on parhaillaan telakalla.