Täällä myös yksi, joka pitää Living Daylightsia aliarvostettuna Bond-elokuvana. Okei, henkilökohtaiset syytkin vaikuttavat. Se oli ensimmäinen Bond-elokuva, jonka kävin elokuvateatterissa katsomassa. Isän kanssa. Iskä vanhana Bond-fanina tartutti minuun tämänkin, kuten myös jääkiekon, jalkapallon ja pesäpallon seuraamisen. Iskä toi myös työreissulta Ruotsista minulle Living Daylights- soundtrackin. Voi että sitä kuunneltiin, se vinyyli on ihan lopussa. Ja kun vauhtiin päästiin, niin sitten katsottiin aika nopealla tahdilla kaikki Bond-elokuvat. VHS:ltä tietenkin ja vuokrattuna, kun kasaria elettiin. Sitä isäukkoa on kiittäminen monesta, myös tästä.