Olen aina tykännyt "Timanteista" melko paljon, mutta se on viime vuosien aikana noussut melkein huomaamatta yhdeksi suosikkibondiksi, samoin Jill St. John lähes suosikki-Bond-tytöksi. Punapäissä on sitä jotakin. Kuvauskin on todella hienoa: pitkiä kamera-ajoja ja öiset kohtaukset Las Vegasissa ovat oikein tyylikkäitä.
Conneryn hitaus tosiaan nostetaan monesti esille, mutta mies korvaa sen maailmanluokan sijoittumisella ja ehtii aina tyrehdyttämään SPECTREn hyökkäyksiinlähdöt. Samoin jotkut valittavat, että alussa niin itsenäinen Tiffany Case alistuu Jameksin vaikutukseen ja taantuu tavalliseksi Bond-tytöksi. Olen tästä hieman eri mieltä. Ensinnäkin siinä vaiheessa, kun Jameksi väläyttää mahdollisuutta päätyä lukemaan tiilenpäitä varovaisestikin arvioiden 20 vuodeksi, alkaa kyllä paatuneimmankin salakuljettajankin alahuuli väpättää. Lisäksi Miss Case kyllä yrittää loppuun asti panna kapuloita Blofeldin rattaisiin vielä öljynporauslautallakin, mutta käyttää siihen naisellisia avujaan tuudittamalla anti-Jameksit ajattelemaan, että bimbosta ei ole mitään vaaraa.