Ei voi mitään, mutta Spectre on tähän asti julkaistuista Craigin Bondeista surkein ja mikä ikävintä, syynä on ennen kaikkea Christoph Waltzin peliesitys. Mies todennäköisesti tekee juuri sen, mitä valmentaja pyytää, joten koutsille pitäisi antaa kenkää. Ei ole mitään järkeä tehdä Waltzin tasoisesta lättymestarista puolustavaa kahden suunnan sentteriä kesken finaalisarjan ja lisäksi käskeä höpöttää tikitalkia Craigin korvaan puolet ottelusta. Waltzilla olisi taatusti ollut paljon enemmän annettavaa, jos roolitus olisi ollut selkeä. Voi tietysti olla, että pelikirjan sivut olivat kastuneet ja juuttuneet yhteen.
Samoin harmittaa Mr. Whiten aivan liian pieni rooli näissä neljässä ottelussa - tai oikeastaan kolmessa, sillä toissaillan matsissa mies istui pressiboxissa katselemassa, kuinka Silva yritti turhaan tehdä Bondista selvää jälkeä. Mielestäni on selvää ikäsyrjintää, että Whiten kaltainen rutinoitunut veteraani, jolla olisi juonikkuutta yhtä paljon kuin Le Chiffrellä ja Dominicilla yhteensä, joutuu tyytymään neloskentän jämäminuutteihin. Ekassa matsissa mies pääsi kentälle vasta viimeisessä erässä ja silloinkin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun peli oli jo menetetty. Toisessa ottelussa rooli kasvoi jonkin verran, mutta vilttiketju kutsui taas heti, kun tahti kentällä kiristyi. Tänään nähdään sentään tasaväkinen kamppailu Jameksin kanssa, mutta seuraavassa vaihdossa tulee jo noutaja.
Kaipa tämä läpsyttely pitää silti väijyä, sillä mainituista puutteista huolimatta se on kuitenkin paikoitellen ihan viihdyttävä.