Ennakko illan otteluun Octopussy.
Pelaajat
Jameksi aikoi taas jättää 007-paidan pukukopin naulaan roikkumaan. Neljän miljoonan dollarin sopimus riitti muuttamaan mielen, kun lisäksi luvattiin osuus ottelun tuotosta. Tosin sitä ennen useita pelaajia oli käynyt try outilla ja kapteenin C oli jo melkein ehditty antaa uudelle pelaajalle.
Ennen kuin Octopussy varmisti paikkansa kokoonpanossa, rooliin harkittiin monia pelaajia. Yksi oli liian kallis, toinen halusi pelata toisen Jameksin kanssa kilpailevassa sarjassa, kolmas halusi ison roolin vakavahenkisessä dokumentissa eikä olla pelkkänä silmänruokana. Octopussy kommentoi, että monet naispelaajat ovat olleet vähällä ripustaa hokkarit naulaan ja ovat todenneet, että naispelaaja on onnekas, jos hänet muistetaan edes yhdestä matsista. Octopussy onkin todennut kokevansa itsensä onnekkaaksi, kun hänet muistetaan yhtenä osana tätä vuosikymmenestä toiseen porskuttavaa legendaarista seuraa.
Magda puolestaan muisteli, että hän ei ollut edes nähnyt vilaustakaan pekikirjasta saapuessaan Pinewoodin hallille. Se oli niin salainen. Kun Magda sitten sai kopion kirjasta hotellihuoneeseensa ja pääsi kohtaan, jossa hän esittelee mustekalatatuointia Jameksille, hän soitti agentilleen ja ilmoitti nostavansa kytkintä - hän ei tässä pelissä eikä näitä kuvioita pelaa! Seuraavana päivänä Cubby Broccoli sai lounaalla kuitenkin Magdan pään käännettyä ja Octopussyn jengi luotettavan laiturin.
Mischka ja Grischka muistelivat omaa rekryprosessiaan jälkeenpäin siten, että Cubby Broccoli oli nähnyt toiset kiekkoilevat kaksoset Pariisissa ja keksinyt, että näistä tulisi loistavat vastustajat Jameksille. Kun kaksoset kuulivat, että pelin tiimellyksessä toinen työnnettäisiin tykinpiippuun ja toinen lentäisi alas liikkuvan junan katolta, kiinnostus loppui siihen paikkaan. Niinpä Cubby sai jatkaa etsimistä ja kokeili kaiken maailman kaksosia: malleja, taksikuskeja ja lopulta jääkiekkoilijoita.
Mischkan mukaan veljekset harjoittelivat veitsenheittoa puunrunkoihin, jotta he edes näyttäisivät siltä, että osaavat asiansa. Junankattokohtausta harjoiteltiin eräänä sunnuntaina. Gobinda ei ollut paikalla, eikä Jameksi halunnut kiivetä katolle. Kolme ihmistä kuitenkin tarvittiin ja jonkun kasvot tallentuisivat väkisinkin filmille. Niinpä Mischkaa pyydettiin nousemaan ylös katolle. Mies pohti jälkikäteen, että olisi pitänyt soittaa pelaaja-agentille ja pyytää lisää liksaa näin haastavasta ottelusta, ja olikohan seura edes hankkinut meille vakuutuksia, mutta sama se.
Pelipaikat
Itä-Berliiniin ei niin vaan marssittu kameroiden kanssa, joten jotain piti keksiä. Onneksi Länsi-Berliinissä oli sirkusteltta pystyssä ja sen takana näkyi muuri. Harmi kyllä muuri oli graffitien peitossa, mutta siitä selvittiin, kun taideosastolta pyydettiin saksalaisia maalaajia, jotka spreijasivat runsaat puoli kilometriä muurista. Näin saatiin näkymä sirkusteltasta, jonka takana on ei-kenenkään-maa kahden muurin välissä.
Intiassa pelatut vaihdot kuvattiin Udaipurin kaupungissa, joka sijaitsee n. 200 kilometrin päässä Taj Mahalista, mutta ilmeisesti Jameksin pelireissun aikataulu oli niin väljä, että maan kuuluisinta rakennusta ehditään käydä katsomassa. Onneksi siellä ei pelata vaihtoakaan. On hirveää edes ajatella, miltä palatsi näyttäisi parin erän jälkeen.
Hallin ilmastointi ei ollut järin tehokas ja Jameksi vaihtoi pelipaitaa melkein joka vaihdon jälkeen. Game wornien keräilijöillä oli melkoiset kissanpäivät. Suurta paitojenkulutusta selitettiin ilman lämpötilalla, mutta kyllähän me tiedämme, että organisaatio vain pyrki rahastamaan pelipaitojen myynnillä.
Kun kuvausryhmä oli Udaipurissa, kaupungin suurimmassa elokuvateatterissa näytettiin ensimmäinen englanninkielinen dokumentti koskaan. Se oli jälkilähetys Jameksin ottelusta Hugo Draxia vastaan eli Kuuraketti.
Tiikeri
Pinewood-studioille rakennettiin viidakkomaisema ja sen ympärille pystytettiin 3,5 metriä korkea aita, jonka keskellä oli aukko kuvausryhmäm työskentelyä varten. Sen jälkeen piti saada tiikeri näyttämään vihaiselta, mutta eläinpä ei suostunut yhteistyöhön. Jameksin paitaan sonnustautunut eläinten kouluttaja tökki kissaa kepillä, mutta edelleenkään ei saatu haluttua reaktiota. Lopulta kouluttaja antoi kepillä kunnon läimäyksen tiikerille sillä seurauksella, että eläin ponkaisi aidan yli ja keskelle kuvausryhmää, jolloin kouluttaja huusi kiireen vilkkaa: "Pysykää täysin liikkumatta."
Ottelun puolivälin vaiheilla nähdään vaihto, jossa Jameksi käskee tiikerin istuutua ja se tottelee. Siinä vitsailtiin suositun mutta hieman höperönä pidetyn eläintenkesyttäjän Barbara Woodhousen kustannuksella. Tällä oli 1980-luvun alussa BBC:llä tv-ohjelma Training Dogs the Woodhouse Way, jossa hän kesytti ja koulutti eläimiä ja käytti ahkerasti käskyä "Istu!". Ohjelman ansiosta Woodhouse oli hetken aikaa kuuluisa Britanniassa ja USA:ssa. Mm. MacGyverin tunnusmusiikin säveltänyt Randy Edelman teki ohjelman innoittamana kappaleen
Barbara (The Woodhouse Way).